Sivut

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Hakaniemen halli täynnä tarinoita ja possunposkicarbonara

"Ottaisin tuota hyvännäköistä naudanjauhelihaa makaronilaatikkoa varten. Ja possun leikkeet näyttävät niin hyviltä että niitäkin. Karitsanmakkaraa maistettavaksi myös, kiitos. Saako teiltä paistin sitomiseen tarkoitettua lankaa?" Reinin lihasta ei saanut, mutta kauppias osasi ohjata yläkerran Punaiseen lankaan josta sai. "Pidän tätä lankaa aina varalla kun sieltä lihakaupoista tuppaavat ohjaamaan tänne. Montako metriä laitetaan?---Mitäs meinaat ruuaksi tehdä?"
Sitten Jukka klompsotteli takaisin alakertaan Hakkaraiselle villisikamakkaran toivossa, mutta eihän heillä ollutkaan leikkeleitä. Mies ohjattiin ystävällisesti Roiniselle, josta MeriMuulin suosittelemaa ja maistattamaa fenkolimaustettua villisikamakkaraa sai. Samaan aikaan tiskillä oli asioimassa myös vanhempi herrasmies. Hän oli kovasti iloinen kun jäljellä oli vielä ilmakuivattua possunposkea - sunnuntai ei kuulemma ala kunnolla ilman omelettia, johon herkkulihaa on lisätty. Jukka höristi korviaan ja kysyi kauppiaalta lisää tuotteesta. "Eräs Roomasta kotoisin oleva rouva tekee Pasta Carbonaransa tästä poskilihasta ja on tuumannut sen olevan ainoa oikea vaihtoehto". Jukka otti kokeiluun siis sitäkin. Kolmannesta paikasta mukaan lähti vielä savulihaa ja saunapalvia - ei sellaista vakuumissa lillunutta kosteapintaista leikkelettä vaan kuivapintaista, röpöreunaista ihanaa lihaa. Ennen kotiinsuuntaamista Jukka nautiskeli vielä Lentävän Lehmän tiskillä. Tarkoituksena oli ostaa Saloniemen juustoja, mutta kaikki olivat päässeet loppumaan. Eräältä toiselta kotimaiselta herkkujuustojen tekijältä oli haljennut joku juustontekoon tarvittava kone tai säiliö, joten sieltäkään herkkuja ei oltu saatu. Sen sijaan mies sai maistettavakseen erilaisia juustoja meiltä ja maailmalta: Mouhijärven herkkujuustolan Hilmaa, joka osoittautui luonteikkaaksi juustoksi pikkuhaisulla. Luomucheddaria briteistä, joka oli henkilökohtainen suosikkini kotiintuoduista. Ruustinnan kermajuustoa Affenanmaalta, joka oli kermajuustoksi oikeasti persoonallisen makuista, pehmeän ihanaa. Ulkonäkö oli pikkureikäinen, kaunis.

Hallikäynneistä jää aina mukava, leppoisa fiilis, josta ruuanlaitto on hyvä aloittaa.
Kotona Jukan toimesta valmistui koko perheen iloksi tuorepasta-ateria, jonka herkullisuutta ei tarvinne hehkuttaa.

PASTA CARBONARA ILMAKUIVATUSTA POSSUNPOSKESTA

ilmakuivattua possun poskea
tuorepastaa
luomukananmunia
parmesaanijuustoa
mustapippuria ja suolaa

Tee tuorepasta tällä ohjeella ajaen taikina pastakoneen terien läpi ohuimmaksi mahdolliseksi, spagettimaiseksi.

Laita suuren kulhoon pohjalle 2-3 kananmunaa. Raasta päälle parmesaania vähintään niin paljon että munat kunnolla peittyvät. Rouhi päälle hiukan mustapippuria. Laita suolaa vasta lopuksi tarpeen mukaan, sillä liha on todella suolaista.

Paista possunposkilihat pekonin tavoin. Laita lihat kylmälle pannulle ja paista keskilämmöllä molemmilta puolilta. Laita talouspaperin päälle hetkeksi rapsakoitumaan. Pilko pienemmiksi paloiksi ja laita kulhoon parmesaanin päälle.

Keitä pasta al denteksi, eli juuri ja juuri kypsäksi, niin että purutuntumaa vielä on. Valuta pasta ja nakkaa se kuumana kulhoon, jossa munat, juusto ja lihat jo odottelevat. Nostele pastaa ylös niin että kaikki ainekset sekoittuvat keskenään. Kuuma pasta kypsentää munat. Tarkista maku tarvittaessa mustapippurilla ja suolalla. Nauti heti hyvän punaviinin kera.

14 kommenttia:

  1. Oi mitä herkkuja! Nälkäisenä meinasi ruveta ihan kuola suupielestä valumaan :)

    Meidän kauppahalli on paljon vaatimattomampi täällä, mutta sympaattinen ja kiva sekin on. Pitäisi vaan useammin muistaa asioida siellä!

    VastaaPoista
  2. Kysymys: Tein tänään tuota tuorepastaa pastakoneella. Sitä oon miettiny että jotkut ohjeet sanoo että se pasta pitäis levitellä kuivumaan pariks tunniks ja teilläki on tuo teline, niin "ai miks?". Mie tänään tein ihan vaan pienen kokeiluannoksen (kun ekaa kertaa veivailin tuolla pastakoneella) eli 100 g jauhoja ja 1 muna (onnistu muuten tosi hyvin!!). Kolme kasaa tais tagliatelleä tulla ja mie nakkasin ne saman tien kattilaan.

    Mites sit tuo pastan säilyttäminen? Jos haluun vaikka tehä sit seuraavalle päivälle valmiiks pastaa. Tuo ei kuitenka semmosta arkista pikaruokaa oo. Luin jostain että pitäs kääriä kelmuun (miten tagliatelle kääritään kelmuun?!?). Voinko laittaa sen vaan keriks ja rasiaan? Pitäskö sitä sit kuivatella ensin? Ootteko pakastanu pastaa, seki vissiin onnistuu, mutta miten se pitäis pakata?

    Ja miulla piti olla vaan yks kysymys... ;D Tukeudun teihin nyt aivan täysin tässä asiassa!! :)

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Virpi: ehdotomasti kannattaa asioida kauppahallissa. Tarinoita, tuoksuja, makuja ja hyviä tuotteita saman katon alta.

    Anzku: Yleensä teen taikinasta suoraan levyjä ja nauhaa, enkä anna taikinan lepäillä tai kuivua. Tai hetken taikina kuivuu levynä, kun yleensä teen ensi levyt ja sitten leikkaan ne kerralla nauhoiksi.
    Teline on verraton apu kun levyjä ja nauhaa on neljälle henkilölle tehtäessä niin paljon.
    Me ei olla kokeiltu koskaan säilöä tuorepastaa, joten kuivaamisesta tai pakastamisesta ei ole tietoa. Pitäisikin ottaa selvää vai osaako joku muu kertoa?

    Kokemuksen myötä tuorepastan tekeminenkin on aika nopeaa puuhaa. Toki vaivaaminen vie sen kymmenen minuuttia, mut levyt ja nauhat tekee aika nopeesti.

    VastaaPoista
  5. Kiitos jukka vastauksesta! Joo, yllättävän nopsaan tuo pastan tekeminen kävi kyllä! Mie tein kans niin että ajoin ensin koko taikinan (sen hurjan 100 g jauhoja - oli muuten vaikea vaivata niin pieni taikina!) levyiks ja sitten nauhoiks. Mutta siltikin on pienten lasten kans selkeesti viikonloppuruokaa! Jos muksut sattuu olemaan suotuisella tuulella niin kyllähän sitä arkenaki tekee pastaa mutta sen varaan ei aina voi laskea. ;) Aattelinki että vois joskus edellisenä iltana tehä pastan valmiiks seuraavaa päivää varten. Ja mielessä siinsi jo oikea pastatalkoopäivä että tekis kerralla enemmän pakastettavaksi. Sieltä ois sit helppo aina ottaa! (Pikkuisen hurahtanut tähän juttuun nyt!!)

    Mulla on nyt lainassa pastakone että saan kokeilla. Oma on tulossa ja sitä kärsimättömänä odottelen! Marcato Atlas 150 on tuo malli ja tosi hyvin toimi. Ei vaan oikein tahtonu pöydässä pysyä kiinni. Esikoinen odottaa innolla että pääsee pyörittelemään kampea. Toivottavasti sunnuntaihin mennessä ois meidän mahatauti jo laantunu niin päästäis yhessä tekemään! :)

    VastaaPoista
  6. Ihana tuo pastantekokuva! Hakaniemen hallia tuli tätä lukiessa tosi ikävä!

    VastaaPoista
  7. Anzku: tuo onkin hyvä lainata ensin vekotinta jotta näkee edes tykkääkö hommasta. laadukas pastakone on kyllä hyvä hankinta.

    minkäs ikäinen esikoisesi olikaan. meidän lapset ovat aloittaneet kampeamisen alle kolmivuotiaina. se on mieluista hommaa!

    Yaelian: käytiin taas tänään Hallissa ja paljon tuli ostettua herkkuja. ihana paikka, kertastkaikkijjaa!

    VastaaPoista
  8. Hakaniemen halli on niin ihana! Isä vei meidät lapsina sinne joka lauantai, tunsimme kaikki myyjät ja saimme aina matkaamme nakit (paperikääreessä) ja hedelmiä :) Oh, pitääkin mennä taas joku päivä!! Ostamaan vaikka tuota possunposkea, mums.

    VastaaPoista
  9. Merituuli: Esikoinen täyttää neljä nyt kuun lopussa. Kovasti tykkää kokkailla ja olla mukana keittiöhommissa. Nyt opetellaan pilkkomista ja kananmunien rikkomista... Oikein siistiä hommaa! ;) No, ihana juttu kun on innostunut!! Kuopus on reilun 1 vee ja hänkin kävi pastakoneen kampea vääntelemässä kiinnostuneena!

    Yhden kokeilukerran perusteella ajattelisin että kyllä siitä kammenpyörittäjästä oikeesti apua oiski, varsinki kun miulla tuli ehkä vähän liianki pitkiä niistä levyistä. Ois sit omat kädet vapaana käsittelemään valmiita tuotoksia. Mutta tästäpä aletaan harjoittelemaan!

    VastaaPoista
  10. Pitkä: niin on! me rakastamme sen tunnelmaa - siellä ne kiirehtijät pistävät silmään, kun tuntuu että kaikilla on aikaa ja leppoisa meininki. tuotteet eivät ikinä ole tuottaneet pettymystä. kävimme taas eilen Hallissa "retkellä" nautiskelemassa. meiltä on vain turhan pitkä matka sinne.

    Anzku: melko uskaliasta tuo kananmunien rikkominen! sitä minä en ole antanut vielä tehdä.

    allekirjoitan täysin sen, että on ihanaa kun lapset ovat innostuneet tekemisestä. eipä aikaakaan kun pyöräyttävät meille aamupalat ja lounaat ;).

    VastaaPoista
  11. Merituuli: hih, kyllähän siinä vähän saa kuorenpalasia kaivella välillä. Mutta yksitellen poika rikkoo munat pieneen kulhoon ja siitä sit kipataan taikinaan. :) Yllättävän hyvin se sujuu!

    Tehtiin tänään pastaa, sekin meni ihan kivasti. Pikkasen kerkes kuivahtaa osa levyista niin oli sit nauhan tekeminen hieman nihkeetä. Mutta selvittiin! Aika raskas oli tuossa lainakoneessa se kampi, mutta pikkumies sit sääti aina niitä teloja kapeammalle, sekin oli hänelle mieluista. :)

    VastaaPoista
  12. Anzku: no siinähän sitä oppii - pointsit kärsivälliselle äidille :)!

    VastaaPoista
  13. Hallissa tulee aina himo ostaa paljon enemmän kuin mitä oikeastaan lähti hakemaan... ja usein sille tulee annettua ainakin pikkusormi.

    Tuollainen pastatelinehän me vielä tarvitaankin. Tuorepastaa ei tosin ole tainnut tulla väännettyä kertaakaan tänne nykykotiin muutettua vaikka puhetta on ollut.

    VastaaPoista
  14. Ketturouva: NIINPÄ! mutta me pakastettiin osa.

    Pastatelina on tosi kätevä, vaikka jotkut sitä pitääkin turhakkeena. me ollaan tykätty hurjasti!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat