Sivut

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Mamman korput ♥

Mietin tälle postaukselle jotain mielenkiintoisempaa ja vetävämpää otsikkoa, mutta aina päädyin samaan...Mamman korput ♥.

Nämä herkut ovat lähisuvussamme aivan legendaarisessa maineessa. Kukaan muu ei ole näitä tehnyt, mutta mamma teki usein. Niitä ei silti tarjottu mamman kaffepöydässä koskaan, vaan sieltä löytyi voileipiä, munkkeja ja loppuaikoina kaupan valmisbaakkelseja. Näitä korppuja me lapsenlapset saimme mukaan jäätelöauton muovisissa jätskilaatikoissa. Kotona sitten kukin nautti ne kuten halusi, minä ainakin upotin omani kahviin ja haukkaisin näin pehmenneen ihanaisen suuhuni.

Korppuihin liittyy monia hauskoja tarinoita elämänvarrelta. Ystäväni kutsui niitä kiviksi haukattuaan yhtä luullen haukkaavansa pullaa. Mökillä korppuja oli mukana aina ja niitä nautittiin joko auringonlämmittämällä kalliolla tai varjoisanviileällä terassilla - laiturikaan ei ollut huono vaihtoehto!

Ilta-mamma ei ole ollut tekemässä korppuja enää muutamaan vuoteen. Muisto ihanista kanelisokeripäällysteisistä kahvinkumppaneista on säilynyt kuitenkin vahvana. Yhtenä viikonloppuna rohkaistuin kokeilemaan moisia, kun mamman omakätisesti kirjoittama resepti löytyi kirjastani "Rakkaimmat reseptini". Suosittelen teitäkin pyytämään ajoissa ne kutkuttavimmat reseptit muistiin, sillä kuka tietää, milloin mestari ei ole enää paikalla toteuttamassa niitä omalla rakkaalla tavallaan.

Mamma leipoi parhaat korppunsa sykeröksi leivotuista pullista, jotka olivat puolitettuina saaneet kuivahtaa huoneenlämmössä. Minä etenin kaupan ranskanleivän voimalla ja tarpeeksi samanmoisia tuli. En vain tiedä millä mamma sai tehtyä korppuihinsa sellaiset sokerikuprut, jotka olivat erityisen herkkuja. Ehkä se selviää muutamia satoja paisteltuani..
MAMMAN KORPUT ♥

ranskanleipä
maitoa
sokeria
kanelia

Ota ranskanleipä pois pussistaan ja anna kuivahtaa huoneenlämmössä vuorokauden. Leikkaa leipämäisiksi siivuiksi.

Laita yhdelle syvälle lautaselle maitoa ja toiselle kanelia ja sokeria sekaisin. Omalle suulle sopivan sekoitussuhteen löydät maistelemalla ja tuoksuttelemalla.

Kasta ranskanleipäsiivut ensin maitoon ja sitten kanelisokeriin. Sokerisekoitusta saa olla leivän päällä reilusti! Siirrä leivinpaperoidulle uunipellille. Yhteen peltiin menee suurinpiirtein yksi ranskis.

Paista kiertoilmalla 135 asteessa noin 2 tuntia, jolloin korppujen pinta on kovettunut ja pohja saanut hiukan kullanruskeaa väriä. Energiataloudellisempaa olisi paistaa monta korppupellillistä kerrallaan kiertoilmauunissa tai lykätä pellillinen herkkuja valmistumaan vaikka yhdessä jonkun pataruuan kanssa. Anna jäähtyä ennen syömistä.

8 kommenttia:

  1. Oih, heti pyyhkäisi nostalgia-aalto ja tempaisi mukaansa tämän kirjoituksen myötä :) Ja iski ihan järjetön kaneli-sokerikorppu-himo!

    VastaaPoista
  2. Aaah,kanelikorppuja! Mä muistan että meilläkin tuollaisia tehtiin silloin joskus ennen;-)

    VastaaPoista
  3. Kuinka nopeasti perinteet pääsevätkään katoamaan, jos emme ota ohjeita ajoissa talteen. Ja sitten kun olemme ottaneet, niitä pitäisi muistaa tehdä. Hienoa, että sinä teit ja jaoit meillekin.

    VastaaPoista
  4. Tuli hirmunen ikävä mammaa. :*) <3

    VastaaPoista
  5. Meillä ei taidettu kotona tehdä koskaan korppuja mutta anoppi leipoo usein pullaa ja tekee sitten päivän, parin päästä jäljelle jääneistä kuivahtaneista paloista sokerikorppuja. Tästä postauksesta tuli heti mieleen kesäpäivät mökillä, kun päiväkahvilla rouskutellaan sokerikorppuja =)

    VastaaPoista
  6. Jytis: nuo korput on kyllä semmosia että kun niitä on tullut tehtyä, niitä napostelee tämän tästä...

    Yaelian: ihania. aika monelle näköjään tuttu juttu, mikä on tietysti kivaa!

    Omenaminttu: kaikkein parasta olisi että kokeilueriä tekisi jo henkilön läsnäollessa. silloin voisi kysellä vinkkejä jos joku satsi vaikka epäonnistuu.

    totta että perinteet pääsevät häviämään nopeasti jos niitä ei aktiivisesti vaalita.

    pikkusisko-p: no niin tuli minullakin. täytyy myöntää että itkin muutaman kyyneleen kun korppuja valmistin. ja sitten tuli mieleen kaikkia ihania muistoja vaikkapa Kalliorannasta ja mamman takapihalta. onneksi on muistot <3.

    Emma: korput ovatkin loistavaa mökkimakeaa, kun lisäkuivahtamisesta ei ole kuin hyötyä. ja ovat kevyitä kantaa vaikka veisi säkkikaupalla ;).

    VastaaPoista
  7. teijän tuliaiskorput on nyt nautittu!Ihan tautisen herkullisia,nam nam!Ja olit kyllä saanu maistumaan ne aivan mamman "alkuperäisiltä" korpuilta! Ikävä tuli mullekin<3

    VastaaPoista
  8. pikkusisko-s: hyvä että maistui. musta voi tulla seuraavaksi sitten se korppujenjakaja. ja ohjeella voitte tehdä toki itsekin.

    työkaveri vinkkasi, että kupla syntyy kun korput lilluttaa MUNAmaidossa.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat