Kobea Kobessa

Minun piti tehdä kuuden päivän matka Japaniin, mutta luonnonvoimat venyttivätkin matkani kahteentoista päivään.

Reissu alkoi hyvin, kun Helsingistä lensimme Osakaan, ja majoituimme Osakan naapuriin Kobeen. Molemman kaupungit kuuluvat Kansain alueeseen, mutta Kobe on osa Hyogon prefektuuria, Osaka taas Osakan prefektuuria. Hyogon prefektuurista on lähtöisin Kobe-härkä, yksi maailman kalleimmista liharuuista. Kobe-härkä on marmoroitua naudanlihaa. Naudoille syötetään parasta rehua, soitetaan Mozartin musiikkia ja niitä hierotaan käsin. Kobesta ei voi lähteä pois syömättä Kobe-härkää. Kadunvarsilla oli mainoksia tuosta herkusta, piti vaan löytää joku herkkua tarjoileva ravintola.

Päädyimme yhteen mukavaan pikku ravintolaan, jonka listalla ihan selkeästi luki Kobe-härkää. Se on tuo ympäröity laatikko vasemmalla palstalla. Meitä oli kuusi henkeä, joista yksi oli kasvissyöjä, mutta muut halusivat kokeilla Kobe-härkää. Tarjoilijatar ei ymmärtänyt englantia juuri lainkaan, ja useaan kertaan sanoimme haluavamme viisi annosta tuota herkkua. 220 g pihviannos maksoi 5900 jeniä, joka sen hetkisen kurssin mukaan oli alle 50 euroa. Oluita tuli kaikille, sen myyjä ymmärsi. Sitten hän kantoi pöytään pääannoksemme, joita pettymykseksemme tulikin vain kaksi! Mutta siinä se härkä lepäsi lautasella, valmiina eksymään suomalaisten matkaajien suihin. Liha oli valmiina annospaloina, sillä puikoilla on hiukan hankala leikellä mitään.
Mukana oli paria eri dippiä, mutta halusin ehdottomasti maistaa pelkkää lihaa. Kyllä oli klassinen musiikki ja hieronta tehnyt lihalle terää! Uskomattoman pehmeää lihaa jonka suutuntuma oli hiukan rapsahtava rasvaisuudesta johtuen. Liha oli yllättävänkin rasvainen, mutta ehkä siinä on se maun salaisuus. Annoksista riitti nyt vain noin neljä palaa per ruokailija, mutta päätimme olla tilaamatta lisää, sillä tästä sai nyt kuitenkin maistettua tuota maailmankuulua herkkua. Otimme sitten olutta hiukan enemmän… Matkustimme seuraavana päivänä bussilla ja matkan aikana meille tarjoiltiin bento eli lounasboxi. Kylmänä, mutta monipuolisia makuja sisältävänä laatikko oli ihan mukava kokemus.

Loppuviikko oli tarkoitus olla Tokiossa, joten ennen junamatkaa kävin ihastelemassa rautatieaseman ruokatarjontaa. Tarjolla oli jos minkälaista mukaan otettavaa kalaa, äyriäisiä, lihaa ja kanaa, kaikkia erilailla valmistettuna.

Tokioon matkasimme varsin sulavalinjaisella Shinkansen pikajunalla, joka parhaimmillaan taittoi taivalta noin 300 km/h. Noin 500 km:n matka kesti kolmisen tuntia, joten keskinopeus oli reipas 160 km/h. Ihan hyvä suoritus parin pysähdyksen kanssa.

Myöhemmin tarinaa Tokiosta, josta meillä on aiemminkin vuonna 2008 ollut juttua.