Täydellistä ankkaa

Kauppalehti Optiossa on pitkään ollut Reseptitesti –niminen palsta, jossa toimittaja kokeilee jonkin keittokirjan reseptiä. Lehdessä on aina myös kuva alkuperäisessä lähteessä olleesta ruuasta sekä toimittajan tekemä versio. Joskus kuvavertailu on aika mielenkiintoinen, kun esimerkiksi kastikkeiden väri ei ole sinne päinkään samanlainen, vaikka ruoka on tehty samalla ohjeella. Vastaavaan on varmasti moni kotikokki törmännyt, minä ainakin.

Taannoin oli Reseptitestissä "John Torode’s Chicken and Other Birds" -teos, ja testin otsikko oli kuten tämän postauksen: Täydellistä ankkaa. Toimittaja kertoo, että Toroden ohjeella ankanrinnasta tulee rapeakuorinen, suussa sulava pinkki herkku. Salaisuutena on kylmä paistinpannu, eikä mitään lisättyä rasvaa pannuun. Tarvitaan siis yksi ankanrinta ruokailijaa kohden. Tee nahkapuoleen viiltoja, mutta älä leikkaa lihaan asti. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita rinnat kylmälle pannulle. Siis ankanrinnat. Laita levy noin puoliteholle ja paistele kymmenisen minuuttia. Ohjeen mukaan ”kun nahka alkaa tummua fileiden ympäriltä ja pannulla on 1-2 sentin kerros sulanutta ankanrasvaa, mausta lihapuoli suolalla ja pippurilla, käännä ja paistele noin 2 minuuttia. Laita lämpö lopuksi täysille ja paistele noin kaksi minuuttia”. Meillä liha meni hiukan liian kypsäksi. Varmaan noin kahdeksan minuuttia olisi riittänyt, jotta liha olisi ollut hiukan punertavampi. Anna fileiden vetäytyä viitisen minuuttia ennen tarjoilua.

Lihan pinta oli mukavan rapsakka ja liha pehmeää, joskin hiukan liian kypsää kuten totesin. Ei siis ihan täydellistä ankkaa.