Ohje on jo täällä. Muokkasimme sitä vain hiukan villiin suuntaan ja viilasimme poltetun sokerin määrää.
Aaah!
CRÈME BRÛLÉE MESIANGERVOLLA
seitsemälle
3 ½ dl kermaa
1 ½ dl maitoa
½ dl sokeria
3 keltuaista
pinnalle
7 rkl sokeria eli 1 rkl per annos
Kuumenna uuni 100 asteiseksi. Keitä kermaa, maitoa, sokeria ja mesiangervoa viitisen minuuttia. Anna seoksen jäähtyä viitisen minuuttia. Vatkaa keltuaiset kevyesti ja sekoita kermaseoksen joukkoon.
Jaa massa neljään (meidän makumme mukaan seitsemään) annosvuokaan ja kypsennä uunissa noin 40 minuuttia. Jos vanukas ei ole hyytynyt, jatka kypsennystä kunnes rakenne tuntuu sopivalta. Itse testasimme rakennetta hiukan kuppia heiluttamalla. Jäähdytä.
Ennen tarjoamista ripottele noin ruokalusikallinen sokeria kuhunkin vuokaan ja polta kaasupolttimella tasaiseksi pinnaksi. Nyt pinta oli juuri sopivan paksu ja raksahti paremmin kuin edellisellä kerralla teelusikallisella kuorrutettuamme.
Creme Brulee on kyllä aina kuulunut suosikkijälkkäreihini,mutten ole syönyt sitä pitkääään aikaan. Venezuelassa oli oma,rommipohjainen versio siitä,ja silloin sitä kyllä tuli useinkin syötyä.Mille tuo mesiangervo oikein maistuu? Voin kuvitella,että siitä tulee joku ihana lisämaku tuohon jälkiruokaan,ainakin kuulostaa siltä.
VastaaPoistaTämä oli tosiaan ihanan aromaattista, mesiangervossa on sellainen herkkä ja pehmeä maku, melkien aavistuksen hunajainen. Sopii tuihin ruokaan kyllä kun nenä päähän. :)
VastaaPoistaEikä siis vaniljalle ole enää tarvetta? Siis niitä valkoisia kukinnon lehtiä kuivattuina käytät? Pitää ehdottomasti kokeilla ensi kesän jälkeen!
VastaaPoistaYaelian: Kuten Nellekin sanoi, maussa on hunajaisuutta, selvästi kukkaisuutta. Makua on vaikea verrata mihinkään tunnettuun makuun. Minusta mesiangervo maistuu tasan siltä miltä tuoksuu.
VastaaPoistaNelle: minustakin maustoi oivasti jälkkäriä. kiva kun tulitte koekaniineiksi ;)!
Uusano: Vaniljalle on ihan oma tarpeensa, mutta moniin paikkoihin joihin vaniljaa käytetään, sopii mesiangervokin. Maultaan nämä kaksi ovat aivan erilaisia.
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan! Keruusta ja muusta voi katsella enemmän reseptin linkin takaa. Mutta tosiaan niitä valkoisia kukkia voi kerätä (etelä-Suomessa) heinäkuun loppupuolella.
Niin, ajattelin tämän ohjeen kohdalla vaan:) ilmaisin epäselvästi.
VastaaPoistaUusano: selvä pyy :). saitko vastauksen kysymykseesi?
VastaaPoistaKyllä vaan. Meillä kasvaa tässä tontillakin tuota mesiangervoa vähän kiusaksi asti, mutta asennoitumiseni muuttui kerrasta:)Sehän päätyy kuivattavaksi ensikesänä.
VastaaPoistaMinä nappasin sitä tuolta maalta (ikäänkuin emme siellä jo asuisi ;).
VastaaPoistaOnko tämä kirja sinulle tuttu? http://sillasipuli.blogspot.com/2010/07/villiyrttikeittokirja.html
Tai oletko kurkannut tunnisteeseemme luonnon aarteista?http://sillasipuli.blogspot.com/search/label/luonnon%20aarteista
Nuo ihan vinkiksi jos olet villien hyödyntämisestä kiinnostunut :).
Olen siitä kuullut/lukenut jostain, taisi olla juuri täältä teidän blogistanne ja pitääkin ottaa asiakseen hommata se. Tosin minulla on sellainen ongelma, että keittokirjoja kinostuu muutenkin jokapaikkaan... No, muutama mahtuu vielä jonnekin pöydän kulmalle:)
VastaaPoistaOijoijoi RAKASTAN Creme bruleeta.... Mesiangervo on ihan uusi lisä, olisikin mielenkiintoista kokeilla. Nyt tuli taas makeanhimo, mikä avuksi?? :)
VastaaPoistaUusano: sama vika Rahikaisella, mutta parempi sekin kuin moni muu hamstrausharrastus (tästä näkövinkkelistä katsottuna ;)
VastaaPoistaItaliansalaatti: niin mekin RRRakastetaan! Mesiangervo tuo paitsi uudenlaista makua, myös mukavaa fiilislisää.
Suosittelen makeanhimoon vaikka laadukasta suklaata ;).