Kulinaarimurujen jäljillä Helsingissä

Meillä oli tänään mutkattoman mukava päivä Helsingissä Kulinaarimurulan Jaanan seurassa. Herkullisen blogin emäntä oli suunnitellut meille kivan päivän!

Aloitimme yhdessäolon kaffettelemalla Hietalahden torilla. Berliininmunkit tekivät kauppaansa meidän perheessämme. Ravittuina jaksoimme tutustua kirpputorin tarjontaan. Teimme kaikki  loistolöytöjä: yksi kaappasi mukaansa ääntelevän lehmän, toinen reikäisen possun, kolmas Sorsakosken Scandia-jälkiruokahaarukoita ja neljäs legokolmipyöräauton.

Rahvaan parista siirryimme fiinistelemään Sinebrychoffeille - vaikka ei meitä varmaan olisi Nikin elinaikana hyväksytty hihittelemään pitkäkaulaisille tai punaposkisille muotokuville. Eikä varsinkaan kun yhdellä oli ammuva lehmä mukanaan.

Museon jälkeen kylvimme auringossa ja hiessä Koffin puistossa nautiskellen kuka mitäkin lähimarketista haettua. Lapset tuhosivat pari jäätelöä ja me aikuiset tutustuimme Stadin panimon tuotteisiin mitenkään erityisesti ihastumatta. Mites nuo minun uutukaiset (IHANAT!) kenkänikin ovat noin huolettoman sattumalta mahtuneet kuvaan?

Syömään suuntasimme Jaanan kehumaan, melkein naisen kotikulmille melkein vasta-avattuun Ravintola Kannakseen. Tykkäsimme Jaanan tavoin kovasti! Lapsiamme kohdeltiin hienosti ja tarjoilu  oli muutenkin jouhevan leppoisaa. Ruuat olivat hurjan hyviä, annokset reiluja ja hinnat moneen muuhun paikkaan verrattuna kohtuullisia - etenkin laatuun nähden.

Lapset valitsivat molemmat listalta pottumuussin ja lihapullat. Muussissa ei oltu voita säästelty ja lihapullatkin maistuivat oikein hyville. Erityispojot lapset antoivat punajuuriviipaleista, jotka taisivatkin hävitä molempien lautasilta ensimmäisenä.

Jukka otti alkuun valkosipuliset-homejuustoiset etanat. Mies kiiteli makua ja ronkki tarkkaan kaiken makusteen leipien avulla etanapannun koloista suuhunsa.

Jaanan maksa-annos oli kovasti kaunis ja keräsi koko pöytäseurueeltamme kiitosta sisäelimen samettisuudesta. Niin, maistelimme siis kaikki toistemme annoksia luontevasti tosta noin. Teemme sitä toki aina Jukan kanssa, mutta empä muista harrastaneeni haarukointia toisten lautasilta ravintolassa muuten.

Jukka valitsi pääruuaksi silakkapihvit, jotka olivat ihan hyviä. Maskussa vain sattuu olemaan yksi ravintola, jonka silakkapihvejä ei vielä kukaan ole pystynyt ylittämään, ei Kannaskaan.

 

Oma annokseni, possun selykset, sisälsi kaksi hurmaavaa kastiketta: aurajuustoisen ja tumman rosmariinisoosin. Hyvää! Ronskinkokoiset, vielä rouskuvat juurespalat komppasivat muita makuja hienosti.

Jälkkäriksi maistelimme suklaa-, whisky-kerma- ja mustikkajäätelöä, joista viimeksimainittu oli hurjan kaunista. Kaikki todettiin maukkaiksi, viskipitoinen rommirusinamaiseksi.

Koko päivä hoidettiin kävellen kohteiden läheisyyden vuoksi. Aivan ihana Hietalahti/Kamppipäivä, jonka kruunasi vielä polskuttelu kotipitäjän vesissä päiväuniajelun jälkeen. Lisää tämänkaltaisia lomapäiviä, kiitos!