Sivut

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Makupaloja Venetsiasta

Pitkäaikaiset lukijamme ehkä muistavatkin, että alkuvuotemme 2009 meni leppoisan mukavasti Italian Venetsiassa. Kokkailimme paikallisista raaka-aineista mitä suinkin osasimme. Minä opin muun muassa perkaaman kalmarin ja käsittelemään artisokan. Vaikka monenlaista uutta tulikin kokeiltua, en voi silti välttyä pieneltä pärräilyltä nyt kun käsissäni on dekkarikirjailija Donna Leonin ja ystävänsä, kokki Roberta Pianaron yhdessä kirjoittama kirja "Makupaloja Venetsiasta Guido Brunettin tapaan". Arvostelukappaleena saadussa kirjassa on meinaten reseptejä moniin mereneläviin, joita vain harmitellen katsoin Rialton torilla kerta toisensa jälkeen, sillä osaamiseni ei niihin yltänyt. Kirjassa kerrotaan myös houkuttelevasti Sant´ Erasmoksen puutarhasaaresta, jonka olemassaolon toki tiesimme, mutta emme siellä koskaan käyneet. Kaikkea ihanuutta muistellen ja kokemattomia kulinaarielämyksiä harmitellen täytyy luvata itselleen mennä jonakin päivänä takaisin.

Mutta sitten takaisin kirjaan, sillä siitähän minun nyt piti teille puhua. Kaipaan monesti keittokirjoihin kuvia, jotta tietää mihin tähtää lopputuloksessa. Tässä Donna Leonin opuksessa on vain muutamia, joskin hyvin kauniita, piirroskuvia. Reseptit ovat kuitenkin sen verran hyvin ohjeistettu, että nyt en edes kaipaa kuvia. Reseptejä on elävöitetty katkelmilla Donna Leonin kirjoista, joissa etsivä Guido Brunetti nautiskelee ruualla milloin ravintoloissa, milloin kotonaan. Ihastuinkin aikanaan Leonin kirjoihin juuri kulinaaristen kuvausten ja ruokapöytätunnelmien vuoksi.

Pidän kovasti siitä, että ruokien nimet löytyvät myös italiaksi - mikä toisaalta on kyllä hyvin yleistä italialaisien ruokien keittokirjoissa. Pidän myös siitä, että resepteissä ei tyydytä mainitsemaan tarvittavan "pastaa" vaan se avataan tarkemmin. Joskus sopiva pastamuoto on spagetti, toisinaan tagliatelle tai vaikkapa mezze maniche-pasta. Vaikka monista merenelävistä on meidän leveysasteillamme turha tuoreena edes haaveilla, löytyy kirjasta monia kiinnostavia reseptejä joihin saatuvilla olevat raaka-aineemme taipuvat.
Kokeilin kirjasta ensimmäisenä yksinkertaista kesäkurpitsalisäkettä, sillä meillä on läjäpäin mummulasta saatuja kurpitsamölliköitä. Jukka grillasi samaan aikaan villisiankylkipaloja. Lisäke oli oikein hyvä - suutuntuma oli mukava ja maku mietoudessaan raikas. Menisi varmaan hyvin kalankin kanssa. Kirjasta on merkitty muitakin reseptejä jo valmiiksi, esimerkiksi kikhernepyörykät, pikantit porkkanat ja sienselkää sienten kera. Seepian mäti olisi olisi myös kovasti mielenkiintoinen, mutta taitaa olla turhan hankalasti saatavilla täältä Pohjolasta.

SIPULILLA JA PERSILJALLA HÖYSTETYT KESÄKURPITSAT
Zucchine trifolate
neljälle

800 g kesäkurpitsaa
6 rkl oliiviöljyä
100 g oikein hienoksi silputtua sipulia
1 tl suolaa
3 rkl vettä
kourallinen hienoksi silputtua lehtipersiljaa
vastajauhettua mustapippuria

Viipaloi kesäkurpitsat aluksi pituussuunnassa ja sitten viipaleiksi. Silppua sipuli.
Kuumenna öljy pinnoitetulla pannulla ja paista sipuli kevyesti. Lisää joukkoon suola ja kolme ruokalusikallista vettä. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää paloitellut kesäkurpitsat. Peitä kannella ja kypsennä korkealla lämmöllä 10 minuuttia sekoitellen, jotta seos ei pala.
Nosta kansi ja ripottele sekaan persiljasilppu. Madalla lämpöä ja ajtka kypsentämistä vielä 10 minuuttia. Lorauta sekaan tarvittaessa kuumaa vettä. Kun kypsyminen on päättynyt, pannun pohjalla pitäisi näkyä enää pelkkää öljyä. Rouhi sekaan reilusti pippuria ja vie tarjolle.
*
Loppuhuomautuksena sanottakoon, että jos Donna Leon ja Venetsia kiinnostavat, suosittelemme talsimaan etsivä Brunettin jalanjäljissä pitkin kelluvaa kaupunkia. Etsimäsi paikat ovat toisinaan hyvinkin kauniita tai mielenkiintoisia ja poikkeavat monesti turistireiteiltä.

7 kommenttia:

  1. Muistankin ne ihanat Venezia-postauksenne;D

    Tuosta kirjasta olen kuullut,varmaankin ihana,harvoista kuvistaan huolimatta:)

    VastaaPoista
  2. Hankin tuon kirjan itselleni parisen viikkoa sitten, ja se on aivan oivaa iltalukemistakin sängyssä nukkumattia odotellessa :)
    Tokihan ne ohjeetkin ovat ihanan kuuloisia, ja Brunetti-fanina niitä on tietysti testattava mitä pikimmiten!

    Maukasta syksyä!

    VastaaPoista
  3. Yaelian: Kiva kuulla että muistat!

    Inez: Oletko kokeillut jo jotain?

    Tuossa kirjass kuvailtiin myös hienosti Venetsian omia erikoisherkkuja ja niiden hankintapaikkoja ruotien kyllä aika tiukkaan turismia, joka on pilannut paljon saaren kulinarismista.

    VastaaPoista
  4. Kirja vaikutti todella hyvältä!Selasin sitä heti sen ilmestyessä, mutta minua surettaa vielä liikaa - tammikuussa edesmennyt äitini rakasti sekä Brunettia että Venetsiaa. Harmittaa, ettei hän koskaan saanut teosta käsiinsä.

    VastaaPoista
  5. Ymmärrän suretuksesi. Mutta sinähän voisit äitisi muistoksi kokata jotain...minä ainakin tunnen tiettyä lämpöä kun teen edesmenneen mammani ohjeella kanelikorppuja.

    VastaaPoista
  6. Olen kateellinen tuosta! Kun olen kokeillut äitini bravuureita ( mm. tietynlainen marjapiirakka ja taivaallinen purjo-perunasosekeitto), ne eivät ole maistuneet yhtään samalta. Lopulta muistokokkailut eivät ole herkistäneet oikealla tavalla. Olen vain ärsyyntynyt ja turhautunut. Täytyy etsiä omia ohjeita...

    VastaaPoista
  7. Salla: No ompa harmi ettei toimi...

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat