Ravintola Palacen maisemoitu brunssi

Viime viikonloppumme alkoi mukavasti, kun siivousurakan päälle suhautimme Helsingin kattojen ylle nauttimaan Ravintola Palacen lauantaibrunssista. Meidät toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi pianon soittajan loihtiessa kauniita säveliä ilmoille. Auringon helottaessa kysyimme terassipöytää, mutta saimme kuulla että brunssi katetaan sisätiloihin. Kattauksen olisi toki saanut siirrettyä uloskin, mutta ikkunapöytä passasi meille oikein mainiosti sekin. Olimme liikkeellä nyt aikuisten kesken, mutta lapsetkin näyttivät olevan tervetulleita. 

Ravintola Palacen lauantaibrunssimenu oli sopivan laaja. Kaikkea pystyi maistamaan kunnolla saamatta silti aikaan ähkyä. Palkittu keittiöpäällikkö Lasse Koistinen on onnistunut saamaan aikaan raikkaan, kesäisen brunssin, jossa on myös yllättäviä makuja.

Jukalle menusta maistui parhaiten tillisipulisilakka ja coleslaw. Jälkimmäisessä kaali oli ihanan rapeaa ja majoneesi voista olematta silti liian paksua tai raskasta. Tähän coleslawhon kun saisi reseptin tai vinkit. Pidimme molemmat myös kovasti ilmakuivatusta kinkusta, jossa oli mukavasti savun makua.

Minulle maistui parhaiten kauniin värinen fenkolisuolattu lohi tillikurkuilla.

Lämpimistä ruuista 32 tuntia haudutettu possu rapeine nahkoineen maistui meille molemmille, varsinkin kun sen kera oli laitettu sipulia.

Makeat palat siirryimme nauttimaan kahvin kanssa terassille. Sieltä oli mukava seurata kauppahallin ja -torin ympäristön hyörinää, sekä auringossa kylpevää merta veneineen.

Jälkiruokapöydän ehdoton kruunu oli luomujogurttimousse. Se oli niin uskomattoman hienon makuista, että sitä olisi voinut lusikoida loputtomiin!

32 euroa per nenu tästä elämyksestä kokonaisuudessaan on oikein passeli hinta. Jotain Maukasta-blogissa näyttää parhaillaan olevan käynnissä arvonta, jossa voi voittaa brunssin kahdelle hengelle Ravintola Palaceen. Samanmoista arvontaa kaavaillaan kuulemma Palacen facebook-sivuillekin.

Palace on tänä vuonna auki koko kesän. Heinäkuussa maistellaan terassimenua, jossa itseäni kiinnostaa suuresti ainakin koivujäätelö ja alati muuttuvat maisemat.

Lämmin kiitos Ravintola Palacelle brunssin tarjoamisesta.  

Nokkosrisotto ja nahkoineen paistettu kuha

Tämän aterian piti olla työkavereilleni. Halusin kiittää ruokaa tarjoamalla kuluneesta kaudesta, sillä tiimimme hajoaa kesälomien jälkeen. Alkupalaksi olin suunnitellut kuohuviinistä parsakeittoa ja jälkiruuaksi sitruunapossettia orvokkilisällä. Yksi työkaverini kuitenkin sairastui ja peruimme illallisen. Tein sitten pelkän pääruuan perheelle. Jukka huokaili miten on hyvää, mutta risottoja rakastava tyttäremme kieltäytyi syömästä koska joukossa oli "tota vihreetä". Kun neiti kuuli vihreän laadun, hän jatkoi tomerasti: "Mä syön nokkosia vaan letuissa." Rapeapintainen kalakaan ei saanut lapsiamme innostumaan, mistä olin kovasti hämmästynyt. Uskallan silti väittää, että risotto ja kala olivat oikein hyviä!

Bloggajien Hävikistä herkuksi-kampanjaan tämä sopii siksi, että kalan yleensä hukkaanheitettävä nahkakin käytetään. Ja miten herkullisella tavalla! Jos et halua paistaa kalaa nahkoineen, voi nahan paistaa erikseenkin "sipsiksi".

Reseptissä käytetään myös villinä vihertäviä nokkosia, joiden käyttö on oman maan sadon tapaan erittäin suositeltavaa: haet vain omasta villipaikastasi sopivan määrän kerrallaan joten hukkaa ei synny.

Nokkosten määrä tässä ohjeessa on vain suuntaa-antava, mutta tällä määrällä nokkonen tosiaan maistuu risotossa.

NOKKOSRISOTTO

3-4:lle

100 g voita

2 sipulia pieneksi silputtuna
5 dl risotto-riisiä (meillä luomu Arborio)
2,5 dl kuivaa valkoviiniä

1 l kanalientä

5 dl nokkosta

1dl  vastaraastettua parmesaania

1 limen mehu

suolaa

mustapippuria

Aloita nokkosten ryöppäämisellä eli laita nokkoset kiehuvaan veteen ja keitä vain muutama minuutti. Laita siivilään, huuhdo kylmällä vedellä jotta kypsyminen loppuu ja jäähtyminen tapahtuu nopeammin. Pilko nokkoset pieneksi.

(Sulata kanaliemi pakkasesta) ja kuumenna se omassa kattilassaan.

Sulata voi kasarissa ja kuullota siinä pieniksi pilkotut sipulit. Lisää joukkoon risottoriisi ja sekoittele. Lorauta sekaan viini kun riisit ovat hetken kuullottuneet. Anna alkoholin haihtua pois muutaman minuutin.

Nyt voit alkaa kauhoa riisien sekaan kanalientä hiukan kerrallaan. Kun riisit ovat imeneet edellisen liemen, on aika lisätä uutta samalla seosta sekauttaen. Toista tarvittavan monta kertaa. Noin 15 minuutin kuluttua risotto on valmis. Tiedät sopivan kypsyyden, kun maistamalla tunnet riisissä olevan vielä hiukan purutuntumaa ja liemi on imeytynyt melkein kokonaan. Ota kattila pois liedeltä, lisää pilkotut nokkoset, raastettu parmesaani ja purista sekaan yhden limen mehu. Sekoita hyvin joukkoon. Tarkista maku suolalla ja mustapippurilla.

Lisäillessäsi lientä risoton joukkoon voit viereisellä paistinpannulla paistaa suomustetut kuhat rapsakan ihaniksi.

Leipä-kalapallot

Kakkupalloja tehdään jos jonkinmoisia käyttäen kuivakakkua, keksejä tai kuivahtanutta pullaa. Itse kehittelin reseptiä suolaisiin palloihin ja tuli oikein hyvää! Savusilakka yhdessä Maalahden limpun ja ruohosipulituorejuuston kanssa toimii oikein mainiosti, sekä makuna että rakenteena.

Kunnon nimeä en keksinyt näille palluroille sitten millään. Voileipäkakkupallo on ehkä kuvaavin nimi, mutta turhan pitkä. Nämä pallurat ovat kyllä kuin kalapitoinen voileipäkakku minikoossa.

Tarkempi ohje näihin palluroihin löytyy Arlan sivuilta - klik.

Hävikkikatsausta grillilihasta ja leivästä

Miten minä en oikein saa postattua näitä meidän "Hävikistä herkuksi juttuja". Teemme usein uusia ruokia vanhojen tähteistä, joita ymmärtääkseni monet heittävät pois, mutta niiden uutuusarvo kuulostaa monesti niin minimaaliselta. Niinkuin nyt tämä pyttiskin. Mutta laitetaan silti, tylsyyden uhallakin. Joten...

Meiltä jäi päivänä eräänä syömättä grillattua possua, nakkeja ja keitettyjä perunoita. Lisäksi löysin pienen määrän maitohorsmanalkuja iltakävelyllä, enkä keksinyt sille sinttimäärälle oikein käyttöä. Niinpä upotin kaiken pyttipannuun, freesattuani ensin muutaman sipulin pannulla. Pilkoin mukaan vielä ainokaisen suolakurkun ja ihan maistuva setti oli valmis. Edellispäivän salaattiin lisäsin sekaan vuohenputken alkuja.

Toisena päivänä Jukka sekoitti tomaatin siemenistä ja punasipulista jonkinmoisen salsan. Siemenet olivat jääneet odottamaan jääkaappiin jatkojalostusta, kun "fileoimme" tomaatteja talkoosalattia varten.

Tältä lautaselta jäi muuten tuota luomunaudan entteriä, jonka Jukka valmisti seuraavan päivän työevääkseen jotakuinkin tällä hapanimeläreseptillä lisäten settiin nuudelia. Oli kuulemma tosi hyvää!

Kuivahtaneet leivät murskataan meillä monesti korppujauhoksi, mutta tällä kertaa revin reunalta kuivahtaneen leivän paloiksi ja paistoin runsaassa öljyssä pannulla. Lisäsin paistovaiheessa öljyn sekaan mauksi pihaltamme sitruunatimjamia ja valmiille, talouspaperilla liiat öljyt valuttaneille "krutongeille" ripsin vielä sormisuolaa. Näitä olisi syönyt vaikka sipsien asemestakin, niin ihanan rapeita ja maistuvia ne olivat.

Hävikistä herkuksi kampanjassa on arvonnassa tällä hetkellä kahden hengen illallinen hienossa ravintola Kämpissä ja päälliskauppaan voittaja saa vielä Sami Tallbergin "Villiyrtti"-kirjan. Paketti on aika makoisa ja arvokas, joten suosittelen klikkaamaan itsesi kertomaan, mitä ideoita olet hyödyntänyt tästä Hävikistä herkuksi-kampanjasta.

Raikkaan keväinen parsapiirakka ja täydellinen päivä

Kun ilmoitimme lapsillemme että huomenna mennään piknikille Suomenlinnaan, oli tyttären ensimmäinen kysymys: "No mitä herkkuja me leivotaan?". Aikuisille päätin tempaista nopeita, helppoja ja joka kehusanan blogeissa ansanneita parsapiiraita.

Laitetaan poikkeuksellisesti heti tähän alkuun Kulinaarimurulassa alun perin havaittu, Soppakellarilaistenkin testaama resepti. Parsapiiras on juustoisuudestaan huolimatta ihanan raikas, kiitos limen ja basilikan. Viimeksimainittua laitoin itse enemmän. Lehtitaikinana toimii meillä voitaikina.

Samaan uuniin parsapiirakoiden kanssa päätyivät voitaikinapalat, jotka oli päällystetty talkootarpeista jääneillä marinoidulla punasipulilla ja fetalla. Päälle rouskautin hiukan mustapippuria. Olivat muuten yltiöhyviä nekin!

Kyllä, meillä käytetään samaa leivinpaperia monta kertaa

PARSAPIIRAS LIMELLÄ JA JUUSTOILLA

4 voitaikinalevyä
6 rkl maustamatonta tuorejuustoa

40 g Parmesania raastettuna
4-5 rkl silputtua basilikaa
limen kuori raastettuna
suolaa
mustapippuria
350 g parsaa
(oliiviöljyä)

Sulata taikinalevyt pakkauksen ohjeen mukaan.
Laita uuni lämpenemään 180-asteiseksi.
Sekoita juustot, basilika ja limen kuoriraaste. Mausta tahna suolalla ja pippurilla.

Lado voitaikinalevyt leivinpaperoidulle pellille. Levitä juustoseosta joka pohjalle, ei ihan reunalle asti.
Pätki parsat siten, että nuppupäinen pätkä jää hiukan vuoan leveyttä lyhyemmäksi. Lado nuppupätkät sievään riviin juustoseoksen päälle. Pilko loput parsanvarret ja ripottele pieniä parsakiekkoja nuppupätkien väliin. (Pirskottele lopuksi parsojen päälle hieman oliiviöljyä.)

Paista piirasta 25-30 minuuttia.

 

Pakkasimme sunnuntaiaamuna kimpsumme kasaan ja autoilimme sekä lauttailimme Helsinkimme linnoitussaarelle. Suomenlinnassa oli niin kaunista. Mennessä pidimme vielä takkeja päällä, mutta perillä aurinko helotti niin kuumasti, että t-paitasillaan olo oli oikein passeli.

Kymmenen minuutin merimatka oli kuulemma tosi pitkä. (Puhuisin ehkä jopa risteilystä.)

Parsa-, kinkku- ja punasipulipiirakoiden lisäksi piknikviltille ladattiin kylmiä nakkeja...

...tomaatteja mäkimeiramilla, suolalla ja pippurilla maustettuna, vesimelonia, kylmäsavusilakka-tuorejuustosekoitusta ruisnapeille levitettäväksi sekä Kolatun pehmoista Martta-cheddaria ja varsiselleriomenahilloa. Tuo Bonne maman pikkuruinen hillopurkki on justiinsa passelin kokoinen kahdelle aikuiselle piknik-reissun juustosyöminkiin.

"Mitä te syötte?"

No, herra tai rouva lokki, vielä makeaksi palaksi lasten kanssa leivottuja suklaamufiinsseja, minidominoita ja suklaata. Viimeksimainittu suli ihanasti lämpöisessä kelissä. Kesä!

Suomenlinnassa on myös monia kivanoloisia ravintoloita ja kahviloita.

 

Päivämme oli lötköttelyä, leppoisuutta ja kummitusluolia myöden niin aurinkoinen, tunnelmallinen ja ihana, että taustalla olisi hyvinkin voinut soida iiiits saaats a pööfekt dei... Kun kauneus ympäröi sinut joka puolelta, et voi kuin nauttia ja yrittää olla pakahtumatta.

Foodie hipelöi - ja arpoo

 

Matkalla Kampista Jaanalle kiinailemaan törmäsimme Eerikinkadulla ihanaan pikkukauppaan nimeltä SOPIVAshop. Tai emme oikeastaan törmänneet, kävelimme toisella puolella katua ja minä vain jollain tavalla vaistoan tämänkaltaiset ihanuudet. Sama vaisto pätee suklaapuoteihin. Kello tikitti jo sulkemisaikaa, mutta vahvaa porilaismurretta puhuva nuori nainen päästi meidät kuitenkin sisään ihastelemaan. Jukka piti jo vaistomaisesti hiukan tiukempaa kiinni lompakostaan, kun pyörin ympäri shoppia ihastellen.

SOPIVAshop myy tällä seitsemän nuoren naisen suunnittelemia ja toteuttamia yksilöllisiä tuotteita kuuden merkin alla. Shopissa on kauniisti esillä esimerkiksi koruja, laukkuja, tarjottimia, vaatteita ja asusteita.

Omstartin korut olivat minulle ennestään tuttuja Taideteollisen korkeakoulun joulumyyjäisistä. Nyt ostin kauniin, tekokukista ja helmistä tehdyn, verhonipsulla lukittuvan korun. Ja saman sarjan korvikset. Omstartin ajatusmaailma on hieno, sillä korut tehdään pääosin kierrätysmateriaalista. "Ajan patina ei ole vika vaan ominaisuus", sanailee suunnittelija Salla Seppälä esittelysivulla.

Green Papayan valikoimista löytyi punapohjaiset, valkopilkulliset korvikset, jotka olivat "täydellinen mäts" juuri kirpparilta ostamiini punaisiin, valkopilkullisiin sandaaleihin. Mikä tuuri! Tytsylle löysin linnapinssin, sillä tyttäremme on tunnetusti pinssi/rintaneulaihmisiä. (Sanottakoon että tässä vaiheessa yksi rupesi rykimään siihen tahtiin että seuraavaksi menen shoppiin itsekseni).

Ruokablogiin tämä puoti päätyi siksi, että sieltä löytyi kaikkea kekseliästä ruokainnostuneille(kin), vaikka niille kevään valmistuville. Kuvassa Hoplán herkullisia Cupcake-pussukoita.

Tässä roikkuvat mainiot possukorut, tehty tölkin kansista. Voiko näitä hymyilemättä ohittaa?

Omstartin ihanuuksien suunnittelija Salla Seppälä antoi blogiin arvottavaksi tämän hyväntuulisen possukorun ja Hoplán Inka Honkanen pienen Cupcakepussukan. Eikö vain olekin ihanaa? Arvontaan pääset osallistumaan kommentoimalla tähän postaukseen, mikä Sallan suunnittelema koru omstartin facebook-sivuilla ihastutti eniten ja/tai mikä Hoplán facebookista löytyvistä tuotteista miellyttää eniten silmää.  
Lisäys 22.5. Myös Miia Kauppilan Green Papaya lupasi tulla mukaan arvontaan. Valikoimasta saa voiton nasahtaessa valita itse nappikorvikset. Arvontaan voi osallistua myös kommentoimalla, mikä Green Papayan tuote on mieleesi.
Arvontaan osallistuminen päättyy lauantaina 27.5 klo 20. Siihen asti, onnea arvontaan!

Mustikkainen valkosuklaa-limefudge

Mustikka-lime-fudgen koristeena syötäviä villiorvokkeja

Meillä puuhailtiin eilen taloyhtiön talkoita.  Muonitusvastuu lankesi meille, sillä viime vuoden sapuskoihin oltiin kuulemma oltu tyytyväisiä. Tänä vuonna grilliin päätyi kasleria sekä Jukan marinoimana että marinoimattomana, makkaraa ja nakkeja. Lisäksi tein timjamipaahdettuja uusia pottuja ja vihersalaattia. Feta ja marinoidut punasipulit laitettiin erikseen kippoihin. Tyytyväistä mutinaa kuului tänäkin vuonna talkoolaisten haarukoidessa syötäviä. Jälkiruokamakeaksi tein supermakeita fudge-paloja.

Innoitus tähän huippumakeaan ja huippuhyvään fudgeen tuli Kädenvääntöä blogista Uneliaan Kokin hehkutettua niitä omassa facebookissaan. Minä lisäsin kokonaisuuteen Biokian mustikkajauhetta, josta tuli kaunis väri. Itse en mustikkaa kaiken makeuden keskeltä löytänyt, mutta muutama muu väitti mustikanmakua maistavansa.

Valkosuklaana käytin Green&Black´s:n luomusuklaata joka edustaa myös reilua kauppaa. Suklaa on niin ihanan pehmeää ja täyteläistä, että taisin napsia sitä fudgea keitellessä turhan paljon. Toinen erä mustikatonta fudgea ei meinaten oikein jähmettynyt, vaan pysyi juuri ja juuri koossa ollen vanuvapalainen. Maku silti oli oikein hyvä. Seuraavalla kerralla pitää vissiin pilkkoa ylimääräinen levy napostelutarkoituksiin.

MUSTIKKAINEN LIME-VALKOSUKLAAFUDGE

n. 40kpl

200 g valkosuklaata

2 limeä
2 dl kuohukermaa
3 dl sokeria
100 g voita

2 tl kuivattua mustikkaa jauhettuna

Rouhi valkosuklaa pieniksi paloiksi. Pese limet huolellisesti ja raasta kuoret hienoiksi. Mittaa kuohukerma, sokeri ja voi kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan sekoitellen 8-10 minuuttia. Lisää valkosuklaarouhe, limen kuoriraaste ja purista joukkoon yhden limen mehu. Lisää myös mustikkajauhe. Sekoita, kaada leivinpaperilla vuorattuun reunalliseen vuokaan (20 x 20 cm) ja nosta jääkaappiin jähmettymään.

Leikkaa parin sentin kokoisiksi annospaloiksi. Säilytä makeiset kylmässä.

Intialainen yllätys Nummelassa

Yllätyimme positiivisesti helatorstaina, kun keilaamisen päälle kävimme syöpöttelemässä Nummelan keskustassa San Pietrossa. Olin kuullut muutamastakin lähteestä hyvää paikan intialaisesta ruuasta, joten pakkohan tämä paikallinenkin oli testata.

Emme ole millään muotoa intialaisen ruuan asiantuntijoita. Jukka on käynyt kerran nauttimassa autenttista ruokaa ja ahdistumassa Mumbaissa. Mies lupasi kotiintullessa että perheen kesken emme sinne ainakaan hetkeen mene. Hyvän ruuan toki tunnistamme ja sellaista saimme San Pietrossa.

Lapset pysyivät taas aisoissa paperin ja kynän avulla. Tässä tyttäremme piirrosta.

Paikan sisustus oli odotetunlainen.

Takaseinän hieno, Anu ja Katja Niemisen maalaama Trevin suihkulähdettä esittävä maalaus oli hämmentävä intialais-suomalaiseksi itseään kutsuvaan ravintolaan. Se on kulkenut kuitenkin kokonaisuuden mukana ex-ex-italialaisravintolan ajoista asti .

Lapset ottivat melko sekalaiselta listalta pizzat, jotka paljastuivat suuriksi. Kinkku-ananaspizzasta pitivät molemmat, mutta jauhelihaversio maistui lasten mielestä kummalta, omasta mielestäni ei juuri miltään.

Me aikuiset tilasimme tietysti sitä kehuttua intialaista. Itse otin alkuun kasvis pakoran joka meinasi uppopaistettua, maustetussa papujauhossa paneroitua kukkakaalia ja sipulia. Kasvikset olivat ihan ok, mutta tuo punainen tamarind-kastike oli aivan loistavaa.

Tilaamamme liha-annokset oli katettu kauniisiin astioihin. Jukan mutton dahi wala eli jugurttilammas tomaatti-sipulikastikkeessa oli maukas. Minä valitsin pinaattia sisältävän lammassetin, mutton palak:n. Pidin kovasti! Annokset olivat yllättävänkin mausteisia, olematta kuitenkaan tulisia.

Listalla oli myös intialaista viiniä, Sula Red Zhinfandelia. Tykkäsin ideasta, vaikkei punaviini makuuni ollutkaan. Tyttäremme ihastui riisin makuun ja toivoi samanlaista tehtävän kotonakin. Mietin mitä kummaa riisissä oikein on, kunnes maistoin sitä ilman kastikkeita. Riisin seasta löytyi karmemummanpalko siemenineen, joten sen lisäämisestä riisin sekaan on hyvä aloittaa saman makumaailman etsiminen. Kasvisruokiin kuuluu lisänä myös naan-leipää, me tilasimme sitä erikseen. Hyvää oli sekin, kuumana tarjoiltuna. Leivän avulla sai hyvin kaavittua talteen koko herkullisen kastikkeen.

Kokonaisuus kahdella viinilasilla ja lasten mehuilla kustansi 65 euroa. Kokemus intialaistarjoilijoineen ja intialaisine musiikkeineen maistuvan ruuan lisäksi oli hinta-laatusuhteeltaan oikein hyvä. Menemme varmasti uudestaan!

San Pietron terassilta voi nähdä ison palan Nummelan keskustaa, joka helatorstaina 2012 oli näin kovin vilkas.