Varaus Ticketsiin vaatii hiukan nopeutta ja etukäteistutustumista. Tasan 60 päivää ennen toivottua nautintohetkeä sinun tulee olla netin äärellä. Varaus aukeaa tasan kello 00.00
paikallista aikaa. Jos olet onnekas,
ehdit saada pöydän seurueellesi naputtelemalla tiedot varauskenttään. Kymmentä yli puolenyön jäljellä oli enää hajapaikkoja.
Metroilimme paikan päälle koko perhe ja meitä aikuisia hiukan jännitti. Miten lapsiin suhtaudutaan? Osaavatko lapsemme käyttäytyä? Löytyykö (nirsoille) lapsillemme mitään syötävää? Huolemme osoittautuivat turhiksi, sillä meidät otettiin koko perheenä hienosti vastaan ja kaikki sujui kuin tanssi. Muksut jopa maistoivat monia meille tarkoitettuja ruokia.
Ravintola oli täynnä leikkisyyttä, iloa ja mielenkiintoisia yksityiskohtia. Ympärillä oli paljon katseltavaa.
Jokainen pöytäryhmä taisi olla erilainen.
Kokit työskentelivät asiakkaiden silmien edessä eri puolilla ravintolaa. Oli hauska seurata miten pienistä purkeista poimittiin pinsetillä sitä, tätä ja tuota tai miten pensselillä levitettiin ja pikkuhaarukoilla muussattiin. Vaikka ympäristö oli leikkisä ja hauska, ei kokkien vakavuutta erinomaisten makujen esilletuojina voinut epäillä hetkeäkään, niin intensiivisesti kaikki työskentelivät.
Tarjoilija esitteli meille sujuvasti miten toimia: voimme tilata itse toivomiamme annoksia tai sitten luottaa hänen valintoihinsa. Päätimme luottaa ammattilaiseen ja sovimme, että kun vatsamme ovat melkein täynnä, ilmoitamme sen tarjoilijalle jolloin hän siirtyy jälkiruokiin. Erityistoiveiden kyselyn jälkeen homma lähti käyntiin. Laseihimme kaadettiin
Torellón Brut Nature cavaa ja lapsille ananasmehua.
Alkuun saimme sangriapitoisia vesimeloneita mintulla, appelsiinikuorilla ja sitruunalla. Maussa erottui myös kaneli. Ihanan raikasta!
Ilmakuivattu kinkku oli
Joseliton ibericoa, joka tarjoilijan mukaan on Espanjan, jollei maailmankin parasta. Kinkkua oli kypsytetty 5 vuotta. Se oli upean pehmeää, hirmuisen hyvää!
Nämä oliivit ovat kuulemma tuttuja jo elBullista. Ne oli säilötty liemeen, jossa oli mausteena ainakin tähtianista. Oliivi suorastaan poksahti suuhun ja levitti makuaan ympäri suuta.
Tässä ovat lastemme ruokasuosikit. Tyttäremme söi hurjan monta, puhtaan tomaatin makuista leipää ja poikamme taisi napsia napaan kolme hampurilaista. Hampeissa oli pehmeä sämpylä ja possua sisällä.
Tässä valmistellaan tarkasti anjovisannosta.
Anjovis öljykaviaarilla oli yksi suosikeistani koko iltana. Ihanan pehmeää kalaa!
"Seaweed" lie jonkinmoista meriheinää. Se oli ympäröity tempurataikinalla ja siis friteerattu. Keralla tarjottiin vinegrettiä. Oikealla puolella on kalasipsejä. Molemmat olivat ihan ok, mutten tilaisi näitä uudestaan.
Perunaa keitetyllä ibericonkinkulla oli ok, mutta tämä ei saanut aikaan suuria säväyksiä kenessäkään.
Nämä ilmatyynyt nestemäisellä manchegolla olivat sen sijaan uskomattoman hienoja. Päällä oli pehmeää manchego-juustoa sekä hasselpähkinämutua ja -kaviaaria. Pallura laitettiin kokonaisena suuhun ja sitten vain hämmästeltiin hienoja makuja, jotka ohuen taikinakuoren rikkirusahdettua täyttivät suun. Hasselpähkinä oli upea kumppani manchegolle! Juustopallurat olivat Jukan suosikki.
Seuraavaksi nautimme tonnikalan mahaa, jonka päälle oli aseteltu tonnikalatartaria ja lohen mätiä. Maku oli kauniin pehmeä, mieto. Itse löysin siitä jostain syystä hunajamelonimaisuutta. Tämän annoksen, niinkuin muidenkin ruokien kohdalla, tarjoilija kertoi ystävällisesti miten kokonaisuus tuli syödä. Kalaliuska tuli rullata ja laittaa sitten kokonaisuus kerralla suuhun.
Tässä komeilee ostereita tomaattisessa kalakastikkeessa,
suquetissa. Nämä olivat vasta elämämme toiset osterit ja hurjan upean makuiset. Suutuntuma oli raikkaan pehmeä. Osteria olisi voinut pureskella kauemminkin!
Huotrasimpukoita (
razor clam) sain maistaa vihdoinkin kunnolla ensimmäistä kertaa. Mausteena oli soijaa ja vinegrettiä, päällä tapiocakaviaaria. Simpukat oli vielä silattu kimaltelevalla väriaineella. Ihanan pehmoista!
Mexican tacoihin oli päätynyt hienon makuista kania.
Kultaisesta munasta tarjottiin paistettua kananmunaa, perunakreemiä ja tryffeliä. Kuulostaa aika yksinkertaiselle, mutta voimme vakuuttaa että kokonaisuus oli upea. Elämämme parasta perunamuussia.
Kuvaamatta ovat jääneet näköjään kaksi annosta. Toinen oli soija-inkiväärikastikkeiset katkaravut, jotka olivat aivan loistavia. Myöskään
avokadocannelloneista ei ole kuvaa, vaikka se olisi kovasti ansainnut tulla filmatuksi. Ravunliha ja ranskankerma oli kiedottu avokadosuikaleisiin, jolloin oli aikaansaatu hieno, anikseltakin maistuva putkilo. Keralla tarjoiltiin tilliöljyä.
Näiden kahdeksantoista ruokalajin jälkeen vatsa alkoi täyttyä jo siihen malliin, että oli aika siirtyä jälkiruokiin.
Tuutista tarjoiltu creme catalana ei suuremmin säväyttänyt, vaikka olikin hyvää. Sen sijaan pikkupallurat, joiden kuoriosa oli viileää, mutta täytesuklaa lämmintä, olivat koko perheen mielestä loistavia. Niissä oli taas poksahdusilmiötä, kun pallurat sijoitti kokonaisuudessaan suuhun.
Mantelikakku oli upean makuista kuumine sisälmyksineen. Kakun kanssa saimme vadelmasorbettia.
Koko ilta maksoi perheeltämme juomineen 190 euroa, mitä pidimme elämykseen nähden hyvin kohtuullisena. Me aikuiset joimme neljä lasia cavaa ja lapset 3 pulloa ananasmehua. Kaikkiaan tuli nautittua 21 erilaista ruoka-annosta. Tilaisuuden tullen menisimme ehdottomasti uudestaan! Myös viereinen, saman poppoon 41 grados olisi mielenkiintoinen, mutta se vaatiikin jo hieman enemmän rahaa.
