Barri Goticissa ja El Ravalissa, Barcelona

Barcelonan reissullamme majailimme Husa Oriente hotellissa Ramblalla. Emme suosittele hotellia kenellekään saamamme tylyn kohtelun vuoksi, mutta ympäristöä voimme suositella lämpimästi. Tässä postauksessa pieniä maistiaisia palttiarallaa puolestavälistä Ramblaa, sekä El Ravalin että Barri Gòticin puolelta. 

Alkukuvissa esittäytyvä Bar International Beer Cardenal Casanasilla oli aivan loistava aamu(hko)palapaikka (vaikka TripAdvisorissa se haukutaankin turistiloukuksi). Valittavana oli patonkipalasia hyvin erimoisilla päällysteillä. Näitä leipäsiä kutsutaan montaditoksiksi. Hieman kalliimmalla hinnalla sai isompia annoksia tapaksia. Otimme maistuvaisia leipiä, friteerattuna kalapalloja, mustekalaa ja lapsille croissantit. Annokset valmistetaan lähistöllä olevassa, saman omistajan ravintolassa. Kaikki oli hyvää, kahvia myöden ja valinnanvaraa oli yltäkylläisesti. 

Aivan hotelliamme vastapäätä oli kaunis aukio, Placa Reial. Se muistutti meitä kovasti Venetsian ajoista. Aukion laidat olivat täynnä ravintoloita ja terasseja. Me nautimme täällä vain mehut ja sangriat.

Placa Reialta Ramblalle päin on pieni kuja C/ Colom. Tähän pätkään mahtuu luomupuoti ja kahvila Art i Sa. Maistoin paikan suolaista lettua nimeltä "Barcelona" tai jotain sinnepäin luomuoluen kanssa ja nautin todella. Lapset nuolivat kahdestikin paikan itsetehtyä mansikkajäätelöä ja tuomitsivat sen oikein hyväksi.

Olen aina aimmin sanonut, että aamupalan pitää löytyä hotellista. Minun meinaten TÄYTYY saada kahvia heti aamusta. Barcelonan hotellimme kerran testattu aamupala oli ok, mutta koska lähimaastossa oli hurjasti kahviloita, päädyimme joka aamu onnistuneesti eri paikkaan aamukahville. Poikamme rakasti kinkku-juustoleipiä, joita tilattiin naftiruokaiselle pikkumiehelle joskus kaksikin. 

Yhtenä iltapäivänä käpyttelimme kovasti väsyneinä ravintola Bibliotecaan Ravaliin. Paikan keittiömestarin kehuttiin ostavan tuoreet raaka-aineet läheisestä kauppahallista. Asiakkaat pääsevät kuulemma selailemaan ravintolan keittokirjoja, siitä kirjastomainen nimi.  Paikanpäällä huomasimme harmiksemme ravintolan olevan auki ainoastaan iltaisin. Tällä kertaa reissukirjamme ei siis pitänyt paikkaansa ja muistutin itseäni tarkistamaan aukioloajat aina netistä. 

Päädyimme kävellessä ohittamaamme kuppilaan Els Tres Bots:iin ja onneksi niin teimme. Ruoka oli suolan lisäämisen jälkeen perushyvää -otimme kania ja lammasta- mutta ruoka ei ollutkaan kokemuksessamme lainkaan se juttu, vaan paikan fiilis. Asiakkaiden keski-ikä oli jotakuinkin 70 kunnioitettavaa vuotta. Meitä tuijotettiin sumeilematta ja meille puhuttiin paikallista lukuisista päänpudistuksistamme ja ymmärtämättömyyseleistämme huolimatta. Kuvan vanha herra lähti ravintolasta yllättäen ja palasi paikalle kahden lapsille tarkoitetun tikkarin kanssa lämpimästi hymyillen - miten symppistä! Kiitokseksi poikamme piirsi jalkapalloilijan kuvan miehelle ja hän liikuttui melkein kyyneliin asti kun tyttäremme vei sen hänelle. Tunnelma paikassa oli niin intensiivinen, lämmin ja tuttavallinen, että olisin voinut mennä sinne hyvin uudestaan vaikka vain oluelle. Kun telkkarista tuli vielä Onnenpyörä, painui kokemus syvälle hymyilyttävien muistojen lohkoon.