Sammakkoa, s'il vous plaît! Pariisi ♥

Pariisi hurmasi meidät taas. Se on kyllä kummallinen kaupunki: jos sataa, on romattista ja jos paistaa aurinko, on haikean iloista. Jos juo vähän punaviiniä tai samppanjaa jossain kulmakuppilassa, virittyy välittömästi pariisilaistunnelmaan, varsinkin jos kuulee jostain haitarin soittoa. Jos kulkee ruuhkametrossa, on sekin erilaista kun on Pariisissa. Tiedättekö mistä minä puhun? Minusta tuntuu että pariisilaisessa ravintolassa syöminen ja ranskan kielen kuuleminen olisi jo riittävä esileikiksi - ellei olisi kahta muksua mukana postimerkin kokoisessa hotellihuoneessa. Tiedättekö nyt mistä puhun? 

Muksut mukanakin saimme silti onnistuneen reissun - vain vähän eri tavalla. Louvre oli esimerkiksi aivan loistopaikka 5- ja 8-vuotiaan kanssa. Voi sitä kysymysten ja pohdintojen tulvaa erilaisten taideteosten edessä! 

    

Pariisissa on helppo lääkitä kauneudenkaipuuta, mutta maukkaan ruokapaikan etsintä voi toisinaan olla tuskaista. Koimme sen viime reisullamme pari vuotta sitten, mutta nyt otimme asioista etukäteen selvää. Oppaanamme toimivat blogit, netti yleensäkin, Bistro-kirja ja kaverien vinkit. Löysimme myös sattumalta ihan  kelpo paikkoja, joista La Marmite Pigallella oli yksi. Illallistimme siellä ihan mukiinmenevän setin Disneypuistovierailun uuvuttamana. Jukan kukkoa viinissä veti selkeästi pisimmän korren, mutta minun ankka-annokseni perunat olivat erihyviä! Kokemusta ei kylläkään kohottanut viereisen pöydän unkarilaisten kippis-toivotukset. Ranskaa minä haluan Ranskassa kuulla!

Prinsessakeittiön Veera vinkkasi meille jo viime reissulle Leon de Bruxelles-simpukkaketjupaikkoja. Emme silloin osuneet yhteen ainoaankaan, vaikka niitä piti olla joka puolella. Kuten olikin, kun merkitsin ne ennen matkaa kaikki opaskirjamme karttaan. 

Lapset ottivat lasten 8 euron menun, jonka pääruoka näytti ranskalaisilta ja pihveiltä ja maistui hyvältä suolalisäyksen jälkeen. Jälkiruuaksi ipanat napsivat napaan jäätelöä ja nutella-suklaa-vohvelia.

Me aikuiset luotimme simpukkakasareihin emmekä turhaan. Vaikka minun Ardennalaiseen tyyliin tehdyistä simpukoista löytyi sienenä tölkkiherkkusieniä, ei sekään pystynyt latistamaan kokonaisuuden hurmaavaa makua. Mukana menossa myös ranskankermaa ja pekonia. Jukka ihastui hurjasti roquefort-simpukoihinsa ja lusikoi liemen viimeiseen tippaan saakka. Ranskalaisia tuli simpukoiden kanssa samaan hintaan niin paljon kuin kehtasi pyytää. 

Tällä kertaa napsautimme lukonkin kiinni taiteilijoiden sillan kaiteeseen, nyt kun perinteestä olimme selvillä. Teimme myös ympäristörikoksen nakkaamalla avaimet Seineen, mutta mitäpä sitä ei rakkautensa ja sen pysyvyyden eteen tekisi. Ja myöntäisi julkisesti. 

Rikoksentekoiltana suuntasimme Kulinaarimurulan Jaanan suosituksesta sammakkoravintolaan nimeltä Roger la Grenouille.

Pidimme paikan tunnelmasta ja sisustuksesta kovasti. Menu oli houkutteleva monelta osin. Päädyimme lasten osalta pitkään haudutettuun ankankoipeen. Me aikuiset otimme illan menun, joskin minä ohitin alkupalan (rasti seinään).

Jukka otti alkuun hanhenmaksaisen creme bruleen, joka oli hyvällä tavalla jännittävä kokonaisuus mietoa maksaa, suolaista ja makeaa.

Otimme kumpikin pääruuaksi friteerattuja sammakonreisiä friteeratuilla kasviksilla. Kokonaisuus oli muuten hyvä, mutta friteerattujen banaanien läsnäolo lautasella hämmensi. Maistoimme kumpikin sammakoita ensimmäistä kertaa. Ne olivat jotakuinkin broilerimaisia. Lapsetkin pyysivät maistaa lasissa tarjottuja palluroita kunnes minä kerroin mitä ne ovat. Olisinpa pitänyt suuni kiinni niin lapsukaiset olisivat yhtä makukokemusta rikkaampia. Viininä nautimme tarjoilijan suosittelemaa chablista, joka passasikin mainiosti. 

Suklaamoussekakku komppasi hienosti appelsiinikastikkeen kanssa. Jukan päärynäpiiras oli turhan perus.

Tällä reissulla näimme kuin näimmekin Eiffelin iltapuvussaan. Ihastelimme ja kummastelimme upeaa tornia tovin ennen metroilua hotellille. 

Koimme viisi ihanaa aamua tuolla Ranskan tunnelmallisessa pääkaupungissa, joten pari juttua olisi vielä aiheesta tulossa.