MOOTTORIPYÖRÄ! Ja kuinka ruuanlaiton sitten kävikään.

Minä olen tiedättekö semmoinen ihminen, että kun minulle tapahtuu jotain hienoa, haluaisin kuuluttaa sen koko maailmalle. Heti. Ja yleensä niin teenkin. Nyt olen jo pari viikkoa miettinyt, miten saisin luontevasti johonkin lauseeseen ympättyä täällä ruokablogissa puolivahingossa, että MINULLA ON ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN MOOTTORIPYÖRÄ! Tai mainittua ihan vaan huolettomasti jossain sivulauseessa, että MOOTTORIPYÖRÄLLÄ AJELU ON PARASTA HUVIA PITKÄÄN AIKAAN! Ja sitten päätin luovuttaa, kuten näette.

Tuumasin aluksi, onkohan tämä uusi harrastukseni syömistä ja kokkailua vähentävä asia, mutta katin kontit! Jukka hoitaa hienosti ruokahuoltoa minun pöristellessä lähiseutuja. Kotiin tullessa on sitten mukavasti pötyä pöydässä vaikkapa grilliruuan tyylisesti. 

 

Eilen pohdin jotain motskarilenkkiä kun pääsin tänään ajoissa töistä. Välkky mieheni ehdotti lounasta Kirkkonummen Bistro o Mat:ssa. Hurruuttelin siis Nummelasta Kirkkonummelle mutkaisia teitä pitkin auringon paistaessa vaan ei häikäistessä. Perillä avasin varhaisperunakauteni mitä maistuvimmalla tavalla: haarukoin napakan kypsien pottujen kanssa juuri passelin suolaista graavilohta ja paksua, runsassienistä korvasienimuhennosta. Sain lasiini rieslingiä ihan vain mauksi, mikä kruunasi keskiviikon lounaan loistavasti. Ennen sitä lusikoin lautaselleni noutopöydästä mainiota salaattia, jonka joukossa oli mm. kukkakaalia pienen pienenä muhjuna ja ihanasti makeutettua punasipulia. 

Nyt vaan pitäisi keksiä vastaavanmoisia käyntikohteita lounaaksi tai päivälliseksi. Kaikki ehdottomanne loistopaikat mukavan mutkaisten teiden varrella tai päässä luvataan ottaa harkintaan!

ps. Jos tyttäremme on mennyt teillekin sanomaan, että äiti on ostanut skootterin, se ei siis pidä paikkaansa.