Isälle ansionsa mukaan

Meidän isähän on ansainnut parasta ja sitä koetimme hänelle parhaamme mukaan antaa. Aamupala kannettiin sänkyyn laulun kera. Pakollisena osuutena oli pekoni, salmiakki ja Geisha-suklaata.

  

Lounaan alkupalaksi tein hauen jauhelihoista Jaelin innoittamana kanelikepakkoisia herkkuja. Pidin kovasti näiden ulkonäöstä eikä maussakaan ollut valittamista. Hämmentävää on, että lehtipersiljaakin saa vielä omasta ryytimaasta. 

Pääruuaksi paistoin portterissa muhineen, Tammiselta saadun Herefordin entterin. Arvoliha tarjottiin simppelisti kuorineen paahdettujen maa-artisokkien kanssa. Juurevat, syvät maut kävivät hyvin yhteen. 

Jälkiruokaa emme enää kupuumme ahtaneet, sillä seuraavaksi oli luvassa polskuttelua ylihinnoitelluksi paljastuneessa Flamingon vesipuistossa. 

  

Vantaalta suuntasimme ajat sitten varattuun illallispaikkaan Helsinkiin. Kiinalainen Mei Lin valikoitui illallisravintolaksemme paikan some-hypetyksen ansiosta ja siksi, että perheemme isä pitää kovasti kiinalaisesta ruuasta. Meille paikka näyttäytyi kuitenkin ihan perusravintolana. Ei mitään moitittavaa, mutta ei erityisesti kehuttavaakaan. Ravintola oli siisti ja astioissa erityisesti Klaus Haapaniemen Taika ilahdutti. Ruoka oli hyvää ja selkeästi hyvistä raaka-aineista tehtyä, mutta ei mitenkään erityistä. Tarjoilijoista ei irronnut oikein mitään, vaikka pyysimme suosituksia ja kerroimme syövämme kaikkea. 

 Kahteen kertaan paistettu possu oli mukavan mausteista.

Poikamme ihastui kuminalla maustettuun nautaan ja kertoi sen olevan kenties parasta lihaa mitä on ikinä ravintolassa syönyt. Tyttäremme söi lähinnä riisiä, kahdella tikulla kahdella kädellä sohien. "Näyttää tosi oudolta", tuumasi sohimiseen poitsumme enkä voi olla eri mieltä. Kolmannella lautasella oli katkarapuja ja riisiä, neljännellä kanaa, pekonia ja riisiä. 

Inan verran vajaan 5 euroa maksanut jätskiannos käsitti mansikkajäätelöä, kinuskikastiketta ja strösseliä. Tällä hurmattiin helposti lapset. Kokonaislasku juomineen oli noin 80 euroa. Syömättä jääneet riisiruuat otimme matkaan. 

Ravintolanurinoista huolimatta isänpäivä oli oikein onnistunut, pääosin yhdessä vietetyn ajan vuoksi. 

Onnea vielä lasteni isälle, joka on parhaanmoinen isä mitä toivoa voi!