Sivut

perjantai 6. joulukuuta 2013

Vastuullista nautintoa

     
Kalaostokset eivät ole helppoja, jos ne haluaa tehdä ekologisesti kestävästi. Ei ainakaan jos ostaa lohta. Viisainta onkin ostaa kotimaisia pikkukaloja, esimerkiksi silakkaa, muikkua ja ahvenia. Samaten suositeltavia ovat hauki, kuha ja lahna. Ostopäätöstä näiden puolesta puoltaa myös herkullisuus ja usein edullinen hintakin. WWF:n kalaopas kertoo näppärästi, miten tehdä oikeita valintoja kalatiskillä. Itselle uutta tietoa oli, että MSC-merkityt tonnikalat ovat syötäväksi suositeltavia. Ne tehdään pienemmistä tonnikalalajeista, joiden kannat ovat nopeamman uusiutumisen myötä saatu kestävälle tasolle. 

Nyt WWF on julkaissut myös ruokaoppaan, joka auttaa herkuttelemaan vastuullisemmin. Asia on kiteytetty kolmeen kohtaan:
  • korvaa osa lihasta kasviksilla
  • älä heitä ruokaa roskiin
  • suosi vastuullisesti tuotettuja elintarvikkeita
Kaksi ensimmäistä kohtaa ovat helppoja ymmärtää ja toteuttaa, mutta vastuullinen tuottaminen vetää pelin hankalaksi. Minulle uutta asiaa oli esimerkiksi se, että kotipakastaminen verrattuna kaupan tehokkaaseen pakastamiseen kuormittaa luontoa melkoisesti. Mutta entäpä kun se pakastin onkin täynnä ettisemmin tuotettua, kotimaista luomulihaa jota ei meidän lähikaupoistamme saa? Mietimme yhdessä myös, ovatko itse metsästä poimitut marjat enää vastuullista ruokaa, jos sen vuoksi pitää ajaa pitkiä matkoja autolla. 


WWF:n illassa taannoin pohdittiin näitä erilaisia valintoja ruuan suhteen. Tuumailua ja punnintaa voi jatkaa ruokaoppaan äärellä unohtamatta sitä tosiasiaa, että ruokaan liittyy myös maku, nautinto ja yhdessäsyömisen ihanuus. Vastuullisuutta ja nautintoa taitavasti yhdistellen Sami Tallberg oli koonnut meille sormin syötävien, tiskiä näin säästävien ruokien hienon kokonaisuuden, joka keräsi paljon kiitosta: 
Kukka-, puna- ja kyssäkaali oli herkutettu kallioimarteella maustetulla tillimajoneesilla. Varsinkin kyssäkaali oli majon kanssa todella herkku, vaikken kallioimarretta seasta löytänytkään.
Runsasvalkosipulinen suppilovehveroleipä oli hirmu hyvää! Taikana syvässä maussa oli instant-pakurista tehty liemi tai kastike, jossa sienet oli pyöräytetty. Samahkon asian ajaa Tallbergin mukaan myös tiukasti kokoonkeitetty herkkutattiliemi. 
  
Pääruuaksi Sami Tallberg avustajansa kanssa paistoi meille silakoita ja pyöräytti keralle majoneesin, johon oli pyreytetty myös varsisellerin lehtiä. Upeaa vihreää väriä komppasi puolukkajauhe. Kokonaisuus oli yltiöhyvän makuinen!
Jälkiruuaksi nautimme vielä Tallbergin signature-annokseksi muodotuneen väinönputkivanukkaan tyrnihunajalla ja siitepölyllä. 

Kulinaarimurulan Jaana oli samaisessa WWF:n illassa viisastumassa ja herkuttelemassa kanssani, tälviisiin

2 kommenttia:

  1. Nam nam noi silakat. Ihana kun ne on puettu tuolla tavalla hieman trendikkäämpää muotoon, ehkä ihmiset muistaa taas että silakkakin on todella hyvä ja herkullinen kala.

    VastaaPoista
  2. Me on joskus laitettu silakoita etanapannuun rulalla ja "tapas"pöytään coctailtikulla rullattuna ja fritattuna. Niissäkin silakka pääsi ihan eri muodossa jotenkin kivasti esille.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat