Sivut

maanantai 30. joulukuuta 2013

(Bistro) Sinne Porvoossa

Sulut bistron ympärillä otsikossa siksi, ettemme kyllä allekirjoittaisi bistroutta niin kuin me sen näemme. Bistrossa tarjotaan meidän ajatuksemme mukaan ronskia ruokaa  todella rennossa ympäristössä. Älkää toki ymmärtäkö väärin, Sinne oli todella hyvä ruokapaikka. Annokset ovat vain bistrotyyliin mielestämme liian fiinejä. 

Kävimme nautiskelemassa illallisen Sinnessä Porvoon reissun päätteeksi koko perheen voimin. 
Jukka otti kiinnostavalta listalta lähiruokamenun, minä päädyin menu greeniin
Jukan ruokailu alkoi lupauksia nostattavasti pastramilla, joka sisälsi mm. vasikanpaistia ja piparjuurta.
Minun maa-artisokkakeittoni oli upean kuohkeaa. Tattisattumat olivat sekä maistuva että mukavalta tuntuva lisä keittoon. 
Samuel Billaud:n chablis meni hyvin yksiin melkeinpä kaikkien ruokien kanssa.
Poikamme valinta listalta oli helppo. Pikkumies päätyi rotukarjan lihalla ylevöitettyyn lasten burgeriin, jonka keralla tarjottiin ranskalaisia perunoita Porvoon mitalla. Poitsu kehui annosta todella loistavaksi ja söi kaiken viimeiseen muruun. 
Lapsille olisi tarjoiltu aikuisten annoksia puolikkaina, mutta tyttäremme ei löytänyt niistä mieluista. Hän päätyi lopulta tilaamaan kuningasrapurisoton alkupalalistalta. Syvää makumaailmaa raikastivat fenkolisuirot. Annos oli oikein passeli eskarillemme, varsinkin kun tyttö sai närppiä veljen lautaselta ranskalaisia. 
Jukan pääruokalautaselta löytyi päivän kalana kuhaa. Kypsyydet ja rapsakkuudet osuivat ihan nappiin.
Minulla lautasta täyttivät Malmgårdin emmerriisi lisukkeineen, johon kuuluivat mm. rapeaa sipulia, napakan kypsää keltajuurta ja ruusukaalia. Riisin kermaisuus ja kasvisten erilaiset tekstuurit muodostivat paitsi kauniin myös maistuvan kokonaiuuden.
Jälkiruuaksi lusikoimme aikuisten kesken vielä lakritsaiset crème brûléet. Keralla tarjotut vadelmat olivat yltiöhyvä makupari miedolle, mutta selkeälle lakritsaisuudelle. Sitruunasorbetti tuntui kokonaisuudessa hiukan ylimääräiseltä, vaikka itsessään hyvää ja raikasta olikin. 

Neljän hengen iltamme mehu-ja viinilaseilla maksoi 141 euroa. Hinta-laatusuhde paikassa oli oikein kohdillaan. Suosittelemme lämpimästi!

Jukka on aiemmin käynyt Sinnessä lounaalla.

sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Silakat tomaattikastikkeessa savuisesti

Silakat ja tomaatti yhdistelmänä eivät saa minua hihkumaan. Tein nimittäin kahdeksan vuotta sitten jotain tomaattista silakkaruokaa, jota kukaan ei suostunut syömään. Paitsi silloinen 2-vuotias hoitopoikani, joka veteli kaloja hämmästyttävän hyvällä ruokahalulla. Jätkänpätkän vanhemmat saivatkin ruuan matkaan iltapäivällä hävikin ehkäisyn merkeissä. 

Jukan ehdottaessa tätä yhdistelmää joulupöytään, mietin kaksi kertaa. Liquid smoke-lisä sai vastaamaan kuitenkin myöntävästi. Josko se sitten olisi tarpeeksi erilaista. Ja oli! Pidin kovasti tomaatin ja sipulin mausta pikkukalafileiden kanssa. Liquid smoke toi ihanaa savuaromia kokonaisuuteen. Tätä voisi hyvin syödä milloin vaan, vaikka muussin tai miksei riisinkin kanssa. 

Ohje on Leif Mannerströmin kirjasta "Silli ja silakka". Ohjeeseen passaavat miehen mukaan kokonaiset kilohailit, sardiinit tai silakat. Me vaihdoimme tomaattimehun paseerattuun tomaattiin. Joulupöytään annos oli paljon pienempi, mutta tämä on käyttökelpoisempi koko arkiruuaksi. 

SILAKKAA JA TOMAATTIA
4-6 annosta

20-24 kokonaista kilohailia tai silakkaa
1 keltasipuli

marinadi
2 dl tomaattimehua TAI paseerattua tomaattia
1 rkl tomaattipyreetä
1 dl oliiviöljyä
½ dl anjovislientä
1 tl sokeria
1 tl suolaa
muutama pyöräytys pippurimyllystä
1 tl liquid smokea eli savunestettä

2 laakerinlehteä

Pane uuni kuumenemaan 175 asteeseen.
Perkaa ja huuhdo kalat. Kuori ja siipaloi sipuli. Lado kalat ja sipuli kerroksittain vuokaan. 
Sekoita marinadin aineet (ei laakerinlehtiä) ja kaada kalojen päälle. Paina laakerinlehdet sekaan. Kypsennä uunissa 13 minuuttia.
Ota vuoka uunista. Jäähdytä. Siirrä jääkaappiin kannellisessa astiassa maustumaan muutamaksi vuorokaudeksi. 

lauantai 28. joulukuuta 2013

Viikuna-omenatäytteiset purjokääryleet mielenkiintoisella tekniikalla

Purjon hankäyksenohuisiin vihreisiin lehtiin kääräistiin purjon valkoista osaa ja viikuna-omenatäytettä. Kokonaisuus lämmitettiin uunissa ja tarjottiin jouluna pääruokalautasella. Vihreän kääreosan suutuntuma oli hieno ja kokonaisuus oikein onnistunut. Maku oli yllättävänkin makea, hieno.

Ohje on Sasu Laukkosen käsialaa ja löytyi Optiosta 20/2013. Hienoa tässä reseptissä on se, että purjo käytetään ihan kokonaan. Juuriosa olisi pitänyt pestä, kuivata ja friteerata rapeiksi, mutta eihän kaupan luomupurjoissakaan enää ollut hapsuttavia juuria. Valkoinen osa hyödynnetään täytteessä ja kaksikerroksinen vihreä osa avataan keittämisen jälkeen, jolloin siihen voi kääräistä täytteet. Tekniikka oli todella mielenkiintoinen ja siinä oli jotain hyvin japanilaista. Oli ihana puuhata hiljakseen ja rauhassa aattoaamuna tätä ruokaa, varsinkin kun lopputulos palkitsi. 

Tähän reseptiin raskimme käyttää osteria Francescanasta saatua balsamiviinietikkaa. 

Teimme alkuperäisen reseptin puolikkaana ja saimme aikaan 4 isohkoa käärylettä, joista olisi hyvin riittänyt neljälle muiden pääruokien ohella. Laukkosen ohjeessa täyte lisättiin palaisena, mutta me koimme helpommaksi vetää koko hoito soseeksi sauvasekoittimella.

Kävi myös mielessä, että pikkupaloiksi pilkottuna kääryleet voisivat toimia coctail-paloinakin, kunhan niiden alle laittaisi jotain koossapitävää. 

PURJORULLAT VIIKUNA-OMENATÄYTTEELLÄ
neljälle lisukkeeksi

½ pkt kuivattuja viikunoita
2 luomupurjoa
1 kotimainen omena
muskottipähkinää
2 rkl tummaa balsamiviinietikkaa
puhdistamatonta merisuolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl öljyä

Leikkaa viikunoista kiinnityskohta pois. Laita kattilaan ja peitä vedellä. Keitä lempeällä lämmöllä 10 minuuttia. 

Leikkaa purjoista vihreät lehdet erilleen.

Keitä toisen purjon vaaleaa osaa kattilassa, painon alla puolipehmeiksi. Tämä ottaa 6-8 minuuttia. Jäähdytä ja halkaise pituussuunnassa. 

Leikkaa toisen purjon vaalea osa paloihin. Pilko omeat pieniksi kuutioiksi. Freesaa purjopaloja kevyesti öljyssä. Lisää omenapalat. Kaada päälle myös viikunat keitinvesineen. Hauduta muhevaksi täytteeksi. Me avitimme hommaa surrauttamalla muhinut kokonaisuus vielä sauvasekoittimella silkoisemmaksi. Mausta suolalla, muskottipähkinällä, pippurilla ja balsamiviinietikalla. 

Erottele purjojen vihreät lehdet toisistaan. Pese puhtaiksi kylmässä vedessä. Lämmitä vettä kattilassa. Ryöppää lehtiä noin 4 minuuttia kunnes ne tuntuvat pehmeiltä. Jäähdytä nopeasti jäävedessä tai juoksevan, kylmän veden alla. 
Pyyhi lehdet kuiviksi. Lehdet ovat kaksiosaisia. Avaa ne levymäiseksi: 
 
Kun lehdet ovat auki, pyyhi kitkerät sisukset pois veitsellä:

Levitä täytettä vihreälle lehdelle ja laita päälle keitettyä purjon valkoista osaa. Laita vielä hiukan täytettä purjon päälle ja rullaa kääruleeksi. Laita valmis rulla saumapuoli alaspäin leivinpapaeroidun uunivuuan päälle. Tähän asti voit valmistella rullat etukäteen. 

Kuumenna rullia 200 asteisessa uunissa noin 6 minuuttia. Leikkaa paloiksi erittäin terävällä veitsellä.

Meille jäi omena-viikunatäytettä. Osa käärittiin ilman purjon keskiosaa nyyteiksi pienempiin vihreisiin kuoriin. Osa taas nautittiin sinihomejuuston ja omenapalojen kanssa piparkakkumausteisen näkkärin päältä.

torstai 26. joulukuuta 2013

Hyvin kalaisa joulumenu ilman kinkkua

Vietimme joulua taas rauhassa neljästään. Tänä vuonna kävi niin, että pukki oli käynyt joulusaunan aikana tuomassa kuusen alle paketit, ennen ruokaa. Se meinasi rauhallisempaa ateriointia, kun muksut eivät olleet kuin tulisilla hiilillä lahjojen takia. 

Teimme taas pieniä nöttösiä erilaisia kalaisia kokeiluja, joista monet onnistuivat niin että ilmestyvät tänne blogiinkin.

Kinkkua emme nyt tehneet, sillä sitä on neljästään hieman tuskaista syödä sinä viidentenä ja kuudentenakin päivänä. Tarkoituksenani oli tehdä takuuvarma potka, mutta jotenkin onnistuin mämmimään tutun, herkullisen reseptin niin että potka oli parhaimmillaankin vain ok. 

Laatikot ostimme Nummelan torilta Hennolan kojulta. Lanttu- ja porkkanalaatikko olivat erinomaisia, mutta perunalaatikon imellytys ei miellyttänyt Hämeestä kotoisin olevaa Jukkaa. Niinpä mies tuunasi laatikkoa ennen uuniinlaittoa, jotta sai siitä parempaa. 

Muksut saivat myös toivoa jotain omaa herkkua joulupöytään. Heidän lautasilleen nostettiinkin lohkoperunoita, maksalaatikkoa, potkaa ja palvikinkkua, mutta maistamisvelvoite oli muihinkin laatikoihin.

Kokonaisuutena pidimme joulumenutamme onnistuneena, vaikkei se alkupalojen osalta tuossa kuvassa parhaimmillaan olekaan. Eikä edes sisällä näköjään ihan kaikkia sorttejakaan. 
JOULUMENU 2013

kylmäsavusilakkamousse
graaviliha ja majoneesi
marinoidut äyriäiset ja kampasimpukat salaatilla sekä musta aioli
jallugraavattu lohi
marinoidut anjovikset
kylmäsavusiika
muikun mäti

lanttulaatikko
perunalaatikko
porkkanalaatikko
maksalaatikko
omatekoisina sinappeina maustamaton, piparinen ja jalluinen




keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ei ihan lahjattomia

Meidän perheessä aikuiset ovat aika vähälahjaisia, jouluisin. Tämä joulu teki siinä suhteessa ison poikkeuksen. Olen tosi utelias aina kuulemaan, mitä muut ovat lahjaksi saaneet, joten voisin tässä vastavuoroisuuden toivossa esitellä ruokaan liittyvät lahjamme. 

Aloituskuvan puu on upea jo esineenä ja kuulemma hurjan toimiva pastaottimena. Äkkäsin hänenlaisen Porvoon Design Delissä viime viikonloppuna. Kauniin esineen lahjaksi saaminen vahvistaa uskoani siihen, että tontut tosiaan kurkistelevat ikkunoista ihan aattoon asti. Otin on porvoolaisen pariskunnan designia. Toivoin erityisesti heidän keksimällään "velvet steel" tekniikalla tehtyä eläväpintaista otinta ja sen sain. 
Kovasta paketista löytyi ilokseni palkittu keittokirja "Turku lautasella 2", jonka antia löytyy osittain myös netistä. Kirjaan on koottu 10 kiinnostavaa ravintolaa Turusta, Tuomiokirkon liepeiltä jokirantaa pitkin satamaan ja ruotsinlaivoille asti. Opuksesta löytyvät tutut Tintå ja Niska, joista jälkimmäinen paljastaa mm. maistuvan peltileipätaikinansa ohjeen. Pelkkä alustava selailu sai minut jo kiinnostumaan E. Ekblomista sekä Pinellasta. Ne on ehdottomasti otettava vierailulistalle. Jukka sai Onnellisen miehen keittokirjan Pentti-Oskari Kankaan omistuskirjoituksella. 
Pukki oli muistanut meitä myös hienolla, käsinvirkatulla pannunalusella, joka oli juuri passelin värinen. Saimme myös erikokoisia paperivuokia, jotka kartuttavat vuokahamstraajan alati kasvavaa varastoa. 
Vielä saimme jouluisia herkkuja muikkuja, glögiä ja poropateeta myöden. Tästä pakista löytyy varmasti jokaiselle jotakin!
Tyttäremme sai jokajuhlaiseen tapaansa Carelia-aterimia, joita eskarilaisella alkaa olla jo kotoamuuttavan kokoinen arsenaali. Leivontatarvikkeitakin ilopillerimme sai possuspatuloita myöden. 

Tässäpä meidän ruokaan liittyvät upeat lahjamme. 
Nyt on teidän vuoronne. Mitä kivaa pukki toi?

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Täydellisyyttä hipova jouluretki Porvooseen

Ilman sen kummempaa varsinaista syytä pakkasimme perheen lauantaina autoon määränpäänä jouluinen Porvoo. Mitä siitä ettei ole lunta tai edes kunnolla kylmä? Porvoo tuntuu pitävän sisällään jollain kummallisella tavalla joulun taikaa, jota jokainen saa mukaansa rippusen lähteissään, mikäli vain lahjan haluaa vastaanottaa. 

Automatkalla kuuntelimme kirjastosta lainattuja kuunnelmacd-levyjä. Ensimmäinen oli ihan loistava Markus Majaluoman "Isä, koska joulupukki tulee?". Vielä loistavammaksi kertomuksen tekee Martti Suosalon hillityn ilmeikäs lukeminen. Nauroimme välillä koko sakki ääneen yhdessä! Toinen satu oli aina toimiva Vaahteramäen Eemelin joulumetku. Tämä Eemelin metku taitaa olla ainut harkiten tehty, eikä se kaikkien kantilta edes metku olekaan vaan oikein jouluinen hyvä teko. Verstashuonetta kuitenkin tuli. 
 
Olimme tehneet lapsille salapoliisitehtävän etukäteen. Muksut saivat Porvoossa käteensä paperin, jossa oli Googlen kuvahaulla etsittyjä maisemia Porvoon kaduilta. Melkein kaikki löydettiin yhteistyöllä! 
Vanhassa Porvoossa on kiva kävellä pitkin katuja ja poiketa ihaniin pikkuputiikkeihin. Pieniä löytöjä tulikin tehtyä ja yhden lahjatoiveenkin sain aikaiseksi vielä näin viimetingassa.

 
Kahville piipahdimme  tällä kertaa Fannyyn, sillä Porvoon lempikahvilamme Helmi oli tupaten täynnä. Lapset natustivat menemään kuulemma hyvät aleksanterinleivokset. 

Me aikuiset nautiskelimme puoliksi puolukkaisen brownien, joka osoittautui oikein maukkaaksi. Hapokkaat marjat raikastivat hienosti tuhdin suklaista baakkelsia. Juomani viiniglögi meni erinomaisesti yksiin tämän leivonnaisen kanssa. Tästä kahvilasta on täydet anniskeluoikeudet, joten leivoksen voi nauttia myös kuohuvaisen kera tai kahville ottaa avecin. 
  

 
Porvoon keskusta poikkesimme noin 10 minuutin automatkan päähän TeatteriTaloon nautiskelemaan Viirun ja Pesosen seurasta. "Viiru on ihan hassu!" totesi tyttäremme jouluisen sympaattisesta näytelmästä. 
Kävimme vielä uudestaan nautiskelemassa Porvoon kaduista, jotka nyt pimeyden laskeuduttua olivat ihan erilaiset, edelleen kauniit. Monet putiikit olivat lauantaina vielä neljän jälkeen auki. 




Täydellisyyttä hipovan joulutunnelmallisen päivän lopuksi istahdimme oikein oivalliselle illalliselle Bistro Sinneen, mutta siitä lisää ensi kerralla. Joulumieli todella alkoi hiipiä mieleen, varsinkin kun kotona odotti ihanasti tuoksuva, aamusella torilta haettu kuusi. Sitä koristellessa ja glögiä maistellessa oli mukava kuunnella jouluisia levyjä. 

Porvoolla on hurjan hyvät matkailusivut, joilla voi helposti suunnitella mukavan päivän Porvoossa. 

Miten te olette saaneet joulun hiipimään mieleenne?

torstai 19. joulukuuta 2013

Kinkuton joulu - possua itäisiltä mailta

Pahoittelemme heti kärkeen ankeaa kuvaa. Selityksistä parhain lie nälkä.

Olemme ennenkin intoutuneet Kauppalehti Option joulua edeltävistä resepteistä, niin tänäkin vuonna. Nyt teimme Tomi Björkin ja Serko Rantasen reseptillä kiinalaisittain maustettua possua. Homma oli kaikessa yksinkertaisuudessaan ja kerrankin suppeahkossa raaka-ainelistassaan todella onnistunut. Optiossa ruoka oli nimetty hassusti "Char siew-possuksi eli grillatuksi possuksi kiinalaisittain", vaikka ohjeitus ei sisältänyt grilliä ollenkaan. Ohjeen kasler vaihtui meillä vähärasvaisemmaksi lavaksi pakastimen sisällön vuoksi. Luumut jäivät pois kaupan valikoimien vuoksi.

Meille ei tänä vuonna joulupöytään nosteta kinkkua lainkaan. Sen osan myimme edelleen ystävillemme puolikkaasta luomupossustamme. Tähän ratkaisuun päädyttiin jokajouluisen kinkkukyllääntymisen vuoksi. Itse muhitamme luomupossun potkaa jonkinmoisessa liemessä aatoksi, ehkä näissä merkeissä. Tässä allaohjeistetussa ruuassa käytetyt luumu ja kaneli kun kuuluvat suomalaiseenkin jouluun aika olennaisesti. 

UUNIMUHITETTUA POSSUA KIINALAISITTAIN

1,5 kg luomupossun lapaa tai kasleria
1 dl tummaa luumutahnaa (meillä itsekeiteltyä luumuhilloa)
1 dl hunajaa
3 rkl soijaa
2 rkl valkoviiniä
1 tl mustapippuria
2 tl kanelia
ripaus suolaa
(8 kokonaista luumua)

Tee ensin Hoisin kastike tai käytä valmista. 
Sekoita marinadi Hoisin kastikkeesta, luumutahnasta, hunajatsa, soijasta, (valkoviinistä) ja mausteista. 
Leikkaa possu keskeltä kahtia. Pyörittele palat kunnolla marinadissa. Anna marinoitua 3 tuntia tai enemmän jääkaapissa. 
(Halkaise luumut ja poista kivet. Lisää possun sekaan.)
Kypsennä 140 asteisessa uunissa vuoassa marinadeineen 2 tuntia. 
Leikkaa liha paloiksi. Sekoita marinadi vielä lihan päälle paksuksi glaseeraukseksi. 

maanantai 16. joulukuuta 2013

Maa-artisokkaa viinisti

Ensin oli Blogiringin kamppis, jossa piti keksiä kuivalle luomuviini Emiliana Naturalle ruoka ja kuvata se edustavasti. Ensimmäisen ideamme mukaan siitä piti tulla risotto. Sitten idea kehittyi ja Jukan äidin lahjottua meitä oman maan tuotteilla ruuasta piti tulla maa-artisokkarisotto. Muhkuraisia mukuloita kuoriessani tuumasin, että niistä riittäisi tarpeita ihan omaankin ruokaansa asti. Silloin päähäni pälkähti Sasu Laukkosen "palsterisotto", joka on tehty risoton tapaan, mutta riisin asemesta on käytetty palsternakan paloja. Päätin muuttaa risoton suuntaa ja tehdä sen "vain" maa-artisokkapaloista. 

Lopputulos oli hieno! Maa-artisokan ylväs, joskin maanläheinen maku pääsi täysiin oikeuksiinsa. Parmesaaniraaste kruunasi kokonaisuuden täyteläisemmälle puolelle. Suosittelemme lämpimästi tätä hyvin viinipitoista kasvisruokaa lisäkkeeksi aterialle tai vaikkapa alkupalaksi. Ja lasiin tietysti sitä samaa viiniä kuin ruokaankin, sillä varsinkin arkena ihminen vaatii jotain viiniä fiiniä. 

MAA-ARTISOKKA VIINISTI
kahdelle pienet annokset

300 g maa-artisokkaa
2 rkl voita
1 shalottisipuli
1½ dl Emiliana Natura luomuviiniä
1½ dl kasvis- tai kanalientä
suolaa
mustapippuria
parmesaania

Kuori maa-artisokat ja paloittele ne pieniin paloihin. Silppua sipuli ihan pieniksi paloiksi. Laita kasvis- tai kanaliemi lämpenemään. 
Kuumenna paistinpannu ja nakkaa sille voita. Kun voi on sulanut, lisää sipulipalat. Sipulien hiukan kuullotuttua lisää maa-artisokat ja pyörittele kaikki voissa. Lisää sitten viini ja kiehauta hetki. Lisää myös liemi. Keittele noin 20 minuuttia tai kunnes palat ovat napakan kypsiä. Kypseneminen riippuu tietysti maa-artisokkapalojen koosta. 
Nostele palat liemestä erilliseen astiaan, mikäli lientä on vielä jäljellä. Tarkista maku suolalla ja pikkuripauksella mustapippuria. Laita maa-artisokat lautasille ja raasta päälle parmesaania. Nauti ruokaan käyttämäsi viinin kanssa kynttilänvalossa. 

*

Blogien viinikuvista parasta voi käydä äänestämässä täällä ja voittaa hyvällä tuurilla itsekin luomutuotteita.


Yhteistyössä Emiliana Natura

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pastiksen brunssi ja lasioivallus

Jos Kun lauantai alkaa kello 11 shampanjalla, se ei voi olla huono. Eikä ollut.

Fiskars kutsui meidät onnistuneen blogiyhteistyön johdosta lauantaibrunssille nauttimaan kanssabloggaajien seurasta ja maistelemaan Pastiksen ihania ruokia. Aamupäivä oli täynnä leppoisaa jutustelua ja ihanaa tunnelmaa. Mainittakoon lyhyesti, että keskustelunaiheet sivusivat monipuolisesti banaanikärpäsiä, äidinmaitoa drinkissä, hanureita ja munassa olevia raitoja. Myös naurua saatiin loihdittua ilmoille porukalla. Mitä muuta sitä voi pieni ihminen toivoa?
 

Yksi Pastiksen ja Murun omistajista, sommelierina tunnetuksi tullut Samuil Angelov sulostutti aamupäiväämme läsnäolollaan. Sujuvasanainen mies on ollut mukana loppuvaiheessa Essence plus lasien ja decantterin kehittelyssä

Herra Angelov esitteli meille monelle ihan uuden asian: saman viinin voi nauttia erilaisista laseista eri tarkoitusperää hakiessaa. Esimerkiksi jos viiniin kaivataan enemmän hapokkuutta, tarjotaan se kapeammasta, usein valkoviinilasiksi mielletystä lasista. Jos taas viiniin kaivataan vaikka enemmän leveyttä, se samainen viini kannattaa tarjota laakeammasta lasista. Olen aiemminkin tiennyt lasin selkeän vaikutuksen viiniin, mutta en ole osannut kääntää asiaa näin päin.
Ruuan kanssa maistellessa lasien tuoman eron huomasi mielestäni parhaiten pateen kohdalla. Kapea lasi toi kaadetun viinin hapokkuutta paremmin esille, jolloin pateen yrtit pääsivät framille raikastaen ja mielenkiintoistaen hienoa kokonaisuutta. 

jälkipuinneissa kiittelimme moni yhteen ääneen sitä, että Pastiksen brunssi oli harkittu kokonaisuus. Sortteja ei ollut ylettömästi, mutta kaikki oli hyvää ja yhteensointuvaa. Itselleni parasta antia oli Sir Lintsin kuuluisa patee punasipulihillokkeella ryyditettynä, sekä ihanan pehmoinen perunasalaatti. Kyllä, santsasin! Pateen ja hillokkeen resepti löytyy muuten Muru-kirjasta.

 
Uppomuna pinaatilla tarjoiltiin pöytään. Se oli aivan ihana! Myös kahvit kaadettiin istuessamme ja jälkiruuatkin nostettiin lusikoitavaksi eteemme. 

Tämä oli aivan loistoaloitus lauantaille, kun vielä poistuessamme saimme kassillisen laseja matkaamme. 
Kiitos Fiskarsin ja Pastiksen väelle mainiosta brunssi-hetkestä. Kiitos myös aina niin nauruttaville blogaanikollegoille!

pst. Campasimpukkakin oli siellä!