Juustofondue arkea ylevöittämään

Mietin tuossa taannoin, miksi herkuttelusyöminen siirretään usein viikonloppuun. Arki kuitenkin on usein sitä aikaa, jolloin kaipaa piristystä ja jotain ekstraa. Samoilta ajatuksilta päätin kaivaa esiin fonduepannun ja ruveta juustonsulatukseen ihan tavallisena tiistaina.

Erityisherkku fondue on todellista pikaruokaa. Raastettuna juusto sulaa helposti lämpimän viinin joukkoon. Leivän ja muut tykötarpeet pilkkoo nopsaan lautasille. Sitten ollaankin jo valmiita herkuttelemaan. 

Tällä kertaa sulaneeseen juustoon upotettiin napakaksi höyrytettyjä ruusukaaleja, luumupaloja, vaaleaa leipää ja päärynäpaloja. Näistä ensimmäinen kohosi ehdottomasti omaksi suosikikseni, muut pitivät eniten leivästä. 

Tässä ohjeistettu juustofondue ei ole se kaikkein autenttisin, sillä siitä puuttuu esimerkiksi kirsikkaviina. Tähän kokonaisuuteen päädyttiin lastenkin takia. Juustolaatuja voi vapaati vaihdella oman maun mukaan, mutta ainakin toiseksi kannattaa valita vahvalta maistuva juusto. 

Juustofondue maistui erinomaiselta kylmänä talvipäivänä. Padan ympärillä tuli turistua päivän touhuista ja siemailtua palan painikkeeksi ihanaa itävaltalaista valkoviiniäkin. Luksusta arkeen, sillä sitä todella välillä kaipaa.  

JUUSTOFONDUE
neljälle iltapalaksi, muuten kahdelle-kolmelle

2 dl kuivaa valkoviiniä
150 g Arla Emmental Mustaleima
150 g vanhaa goudaa

Raasta juustot. Kuumenna viiniä liedellä tai juustofonduepadan omassa jalustassa. Sekoita kuuman viinin joukkoon raastetut juustot. Jos kuumensit viinin liedellä, siirrä pata alustaansa liekin päälle. Anna jokaiselle syöjälle oma fondue-haarukka, johon voi pistää juustoon upotettavan palan. Sitten vain herkuttelemaan!

Vinkiksi! 
Ruusukaaleista kannattaa höyryttää ne söpöt pienet, mutta vain hetken jotta eivät lössäänny. Tasaisemman kypsymisen saat aikaan, kun viillät ruusukaalin kantaan ristiviillon. 
Leipäpaloissa olisi syytä olla kuorta jokaisessa, jotta pysyvät paremmin fondue-haarukassa. Hyvä valinta on esimerkiksi ciapatta. 

*

Tämä postaus aloittaa Arlan kanssa tehtävän tiivimmän yhteistyön. Jatkossa tulemme kerran kuussa postaamaan Arla-aiheisen jutun.

Aiemmin Arlalle tehdyt reseptit löytyvät täältä:
Leipä-kalapallot
Valkoista pizzaa ja lisäaineettomien tuorejuustojen riemu
Helppoja leivontareseptejä  eli cake pops, tartaletit, suklaiset whoopiet, rahkapulla ja -piirakka, mustikkainen juustokakku, brita-kakku

Cannellonit - tunkematta helpoin

Kokkaaminen on suuri ilo, mutta on ruokia joiden äärellä loihtii pärräyssanoja melkein poikkeuksetta. Yksi tällainen on cannellonit. Kastikkeen tunkeminen putkipastaan ei ole lempihommia, varsinkin jos kastike on kuumaa. 

Viime kerralla tuubeja tehdessä putkilot loppuivat kesken. Jukka keksi keittää lasagnelevyjä sen verran että notkistuvat ja pätkäisi sitten ne sopivan kokoisiksi. Sitten vain kastiketta levylle, reunataitos vuoan pohjaan vasten ja toisto. Vähemmän pärräämistä. 

Cannelonien ohjetta meillä ei ole blogissa, mutta paljolti samoilla aineksilla mentiin kuin lasagnessa. 

Juhliva ihminen ei sammaloidu

Tammikuussa tuntuu juhlia riittävän. Viime viikonloppuna juhlimme ikääntyvää ystävää Uudessakaupungissa ja tänä lauantaina suuntasimme Poriin ystävämme valmistujaisjuhliin. Juhliminen on kyllä niin nauruntäyteistä ja mieltäylentävää hommaa, että unien vähällejäämisestä huolimatta virtaa tuntuu riittävän normaalia enemmän. 

Valmistujaisjuhlien ruokatarjonta oli rakennettu hienosti erilaisista kylmistä tarjottavista. Sortteja oli vaikka minkämoisia. Ihan parhaimmistoa edustivat saaristolaisleivät, joiden päälle sipeltiin piparjuurituorejuustoa ja päälle nostettiin graavilohisilppua, johon oli sekoitettu pienittyä punasipulia ja tilliä. 

Parsainen perunasalaatti oli oikein maukasta.

Samoin sopivan roseeksi kypsennetty paahtopaisti. 

   

Juustoja edustivat vanha gouda, luolakypsytetty gruyere ja vuohenjuusto. Keralle oli laitettu oivallisesti viikunahilloa ja paholaisenhilloa.

Jälkiruuaksi oli kahvin ja konjakin kanssa suklaakonvehteja, mikä riitti mainiosti parin suolaisen lautasen jälkeen. 

  

Veimme lahjaksi valmistuneelle kuohuvaista arkeen ja juhlaan. 

 

Seurustelun lisäksi juhlissa tuli paljuiltua, musisoitua ja tanssittua. Aamutunneille asti. 

And all the roads we have to walk are winding

And all the lights that lead us there are blinding

There are many things that I

Would like to say to you but I don't know how

Because maybe, you're gonna be the one that saves me

And after all, you're my wonderwall

- N.Gallagher / Oasis -

Tyttö kauhan varressa

Esikouluikäinen tyttömme ilmoitti jo viikolla, että perjantaina hän haluaa tehdä ruuan KOKONAAN itse. Äiti ja iskä saivat luvan kuitenkin neuvoa. Pikkuneiti päätti, että haluaa tehdä "sitä hyvää possunleikettä, lohkoperunoita mun tavalla ja jotain salaattia". Näillä siis mentiin. 

Yläkuvassa tytsy leivittää luomupossun ulkofilettä taputellen ensin jauhoissa, sitten kananmunassa ja lopulta korppujauhoissa. Tätä tyttö on tehnyt monesti ennenkin isänsä kanssa, mutta kuumassa öljyssä paistaminen oli neitokaiselle ihan uutta. Hyvin onnistui!

"Lohkoperunat mun tapaan" meinasi pienemmäksi pilkottuna pottupaloja. Tyttö halusi maustaa öljytyt perunat suolalla ja paprikalla. Niistä tuli niin hyviä ja rapsakoita, että taidamme jatkossakin pilkkoa perunat tällaisiksi pienemmiksi paloiksi. Kuvassa tyttö laittaa perunoita valitsemaansa tarjoiluastiaan. Äiti otti ensin kuuman uunipellin alta pois varmuuden vuoksi. 

Salaatti koostui raikkaasti raastetusta porkkanasta ja mandariinipaloista. Tytön tekemä mustavalkoinen kattaus talouspaperiservetteineen oli...moderni?

Kaksi tuntia aloittamisesta lautaselle saatiin koko herkullinen annos. Tyttö kysyi useaan kertaan mitä tykkäämme, mikä on parasta ja oliko kivaa kun hän teki ruuan. Me tietysti kehuimme kuorossa rapsakkuuksia, maustamista ja mandariini-ideaa raasteessa. Tässä kohtaa oli hyvä myös ottaa puheeksi nirsoilu muiden tekemiä ruokia kohtaan. 

Tyttö lupasi jatkossakin osallistua enemmän ruuanlaittoon, mikä tietysti on kiva.

Kyytön kieli

Keittiömme tähänastisista paras kieliruoka tehtiin eilen. Se oli tomaattikastikkeessa muhitettua kyytön kieltä. Kyyttöhän on maatiaisnautamme. Jos et itäsuomenkarjaa satu saavuttamaan, tavallinen naudan kielikin käy vallan mainiosti. Jos taas kyyttöä välttämättä haluat, käänny ihmeessä Aito.n Johannan puoleen. Muutenkin kuin kieliasioissa. 

kielikylpy

Tämä ohje on Silver Spoonin taattua kamaa melkein samanlailla tehtynä. Kokkailu pitää huomata aloittaa jo edellisenä päivänä kielen liottamisella. Ainoa huono puoli tässä vähäraaka-aineisessa ja yksinkertaisessa reseptissä on, että nautinnollisen helppo kielen kuoriminen puuttuu. Kieli pitää meinaten kuoria jo puolen tunnin keittämisen jälkeen, jolloin se on vielä tiukasti kiinni lihaksessa. 

Me aikuiset nautimme kieltä pannulla käytettyjen sipulien ja ruusukaalien kanssa. Lapsille keitin naudan keralle pastaa, jonka pyöräytin muhitustomaattikastikkeessa. Hyvin maistui, kaikille.

KYYTÖN KIELI TOMAATTIMUHITUKSESSA

braised tongue / lingua brasata

neljälle-kuudelle

noin 1 kg/kpl naudan kieltä

40 g voita

3 rkl oliiviöljyä

3 sipulia kuorittuna ja pilkottuna

3 porkkanaa kuorittuna ja pilkottuna

2 dl kuivaa valkoviiniä

250 g paseerattua tomaattia

suolaa

mustapippuria

Huuhtele kieli hyvin. Liota sitä yön yli vedessä, jääkaapissa. Huuhtele uudelleen.

Laita vesi kiehumaan. Mausta suolalla. Upota liotettu kieli kiehuvaan veteen 20 minuutiksi. Nosta kieli pois vedestä, kuivaa ja kuori veistä apuna käyttäen. 

Kuori ja pilko kasvikset. Kuumenna pannu. Lisää voi ja öljy. Kuullota kasviksia 5 minuuttia välillä sekoitellen. Lisää kieli. Lisää myös viini ja kiehuta muutama minuutti. Kaada sekaan myös tomaattisäilyke. mausta suolalla ja mustapippurilla. Kypsennä miedolla lämmöllä liedellä 1,5-2 tuntia kunnes kieli on pehmeää. Ota kieli pois kastikkeen joukosta.

Surrauta kastike tasaiseksi vaikkapa sauvasekoittimella. Lämmitä uudestaan tarvittaessa. 

Siivuta kielet ja laita tarjolle. 

Jos kastiketta jää ruualta, se on ihan loistavaa esimerkiksi pastan kanssa. 

Täältä löytyvät blogimme muut kieliruuat:
Keitetty naudankieli
Paneroitu possunkieli 
Kielismørre

Kokonainen kukko vietnamilaisittain - gà mât ong

Oikeasti ruuan suomennos lie hunajabroileri, mutta kun meillä ei broiskua syödä. Teimme sitten setin kotimaisesta kukonpojasta, maukkaasti.

Olemme talvilomalla suuntaamassa koko perhe Vietnamiin ja haluamme jo kotikeittiössä hiukan fiilistellä maan makuja. Toivon, että ohjeiden kokeilun lomassa hoksaisimme myös joitain välttämättä tuliaisena tuotavia raaka-aineita. Toistaiseksi sellaisia on "vietnamilaisen keittokirjan" mukaan olleet oikeastaan van natriumglutamaatti. Onko teillä ajatuksia mitä Vietnamista kannattaa muassaan tuoda? Muutkin vinkit Ho Chi Minhin suuntaan ja Phan Thietiin otetaan ilolla vastaan!

Tämä "vietnamilaisen keittokirjan" ohje on helppo toteuttaa suomalaisen marketinkin antimilla, (varsinkin jos tyytyy broileriin). Kokkailutekniikassa perusuuniinlykkäämiseen verrattuna oli maustamistyyli. Lintu olisi pitänyt ripustaa koukkuun, laittaa astia alle ja kaataa mausteliemi roikkuvan siivekkään päälle. Kun lintu olisi kuiva, tämä tulisi toistaa, kokonaisuudessaan noin kuuden tunnin ajan. Koska kylmäsäilytyksemme ei tällaiseen taivu, Jukka päätti laittaa kukon maustumaan yön yli. Seuraavana päivänä hän toteutti tätä kaato-/kuivumistekniikkaa muutaman tunnin ajan laittamalla kukon lävikköön, jonka alla oli kulho. Tämä lävikkökokonaisuus mahtui meinaten jääkaappiinkin. 

Johtuipa se sitten siitä tai tuosta, kukkomme maistui tummahipiäisenäkin todella maukkaalta. Mauste oli mennyt lintuun asti, eikä jäänyt vain nahkaan. Lapset kysyivät pöydässä, saako Vietnamissa sitten varmasti samanlaista, hyvää ruokaa. Uskomme vahvasti että parempaakin!

VIETNAMILAINEN HUNAJAKUKKO

neljälle lisukkeiden kanssa

kukko (ankka tai broileri)

4 ananasrengasta

marinadi: 

2 rkl hunajaa

1 rkl ananasmehua

1 sipuli

1,5 dl soijakastiketta

2 rkl viinietikkaa

Silpu sipuli pieneksi. Sekoita marinadiainekset keskenään. 

Pese ja kuivaa lintu. Laita lintu astiaan ja kaada marinadi päälle. Hiero marinadia joka puolelle lintua. Laita lintu marinadeineen pussiin ja pussi edelleen astiaan valumishaittojen ehkäisemiseksi. Laita jääkaappiin maustumaan yön yli. 

Laita astian päälle lävikkö. Laita lintu pussittomana lävikköön. Kaada päälle marinadi. Laita takaisin jääkaappiin. Toista muutaman kerran tämä marinadin päälle kaataminen. 

Laita linnun sisään ananasrenkaat. Kypsennä 200 uunissa noin tunti. 

Leikkaa hiukan jäähtynyt lintu ohuiksi viipaleiksi. (Tätä harjoitellaan vielä).

Me tarjosimme kukkoa keittokirjan ohjeistamana keitetyn riisin kanssa. Toinen vaihtoehto olisi kuulemma ollut leipä. Ohjeessa mainitaan vielä, että vietnamilaisten mielestä nahka on maukkainta osaa. Siitä olemme täysin samaa mieltä!

Scamorza salaatissa

Ihastuin scamorzaan, tuohon savuisaan italialaiseen juustoon saatuani sitä lounaaksi trattoria Aldinassa Modenassa. Ostimme juustoa vakumoituna myös kotiin ravintolan viereisestä kauppahallista.  

Tavoillemme epätyypillisesti paistoimme juuston salaattiin. Kokeelliset makuyhdistelmät löivät meidän hermoomme juuri oikeaan kohtaan. Minä en saanut paistettua juustoon kaunista pintaa, vaan onnistuin sulattamaan sen pannulla. Hyvin maistui silti!

SCAMORZA-SALAATTI
yhdelle

erilaisia salaatinlehtiä, meillä mm. rucolaa 

päärynä kuorittuna ja siivutettuna

aurinkokuivattuja tomaatteja pilkottuna ja purkin öljyä salaatinmausteeksi lorautettuna

sormisuolaa

mustapippuria

pari paksua siivua scamorzaa paistettuna

Kokoa lautaselle mainitussa järjestyksessä. 

SPIS änd laav

Spis-ravintolasta iloisen tyytyväisinä poistuessa pohdimme, että blogiotsikoksi kävisi tämän paikan kohdalla hyvin "Spis and love". Kotona sähköpostin avatessani ravintolasta oli tullut toivottu lista menumme viineistä, allekirjoituksella "Spis and love". Muita vaihtoehtoja otsikoksi ei luonnollisesti enää ollut.

Voi olla että tämä ravintolakuvaus menee ylisanoiksi mutta menköön. Meillä oli Jukan kanssa kaksin todellisen ihana ilta yllättävienkin makujen ja rauhallisen, mutta leppoisan tunnelman myötä. Ravintoloitsija Jani Kinanen valitsi meille hienoja, erityisiä viinejä, jotka komppasivat ruokien kanssa upeasti. Meille tarjottiin puolikastakin viiniannostelua, johon minä tartuin heti. Kuskina olleelle Jukalle ehdotettiin maistiaisannosta. Mies kiitti tätä erityisesti, sillä näin hänkin sai täyden maun irti illasta. 

Kaikki maistamamme oli taiten tehtyä, uusia elämyksiä tarjoavaa ja harmonisen kaunista. Pohdimme, että yhden ainoaa notkahdusta ei tullut koko illan aikana.  Kaikki on viimeiseen asti mietittyä, keraamikkojen tekemiä lautasia myöden, joita minä astiainnostuneena ihailin suuresti. Nälkäiset lähtivät ravintolasta vatsat täynnä ja hyrisevän tyytyväisinä.

Spis on ehdottomasti suomalaisravintoloiden kärkikastia. 

Alkuun saimme peräti kolme erilaista keittiön tervehdystä. Ensin tuli näkkäriä ja hapankaalimajoneesia, joka todella maistui hapankaalille mutta viehkosti. Sikäli mikäli hapankaali nyt viehko voi olla. 

Seuraavaksi eteemme nostettiin eritavoin maustettuna perunaa, porkkanaa, naurista ja raitajuurta sekä timjamimajoneesia. Punajuuriallerginen sai raitajuuren tilalle varmuuden vuoksi sipulia. 

Kolmas tervehdys oli sienivorschmack piparjuurisella, voisella majoneesilla. Ja me huokailimme tyytyväisyyttämme.



Ensimmäinen alkuruoka oli suolaista pähkinää ja suolakurkkua kokin lapsuudenmuistoja mukaellen. Se tarjoiltiin kauniilta Jatta Lavin voikukanhahtuvalautaselta. Viinivalintana oli todella erityinen (d) de Blanes:n Rancio, joka toimi hienosti ruuan kanssa.

Seuraava lautanen sisälsi lanttua eri tavoin, mallasta ja omenaa. Se nautiskeltiin Eric Texierin Opale 2012:n kanssa. Luomuviini maistui melkeinpä kuplattomalta päärynäsiideriltä. Viini oli hieno yhdistelmä tuhdin makuisen lanttulautasen kanssa, jossa mallasta edustivat makeat saaristolaislepäpalat. 

Perunaa ja sipulia oli ennenkaikkea tekstuurileikittelyä makua unohtamatta. Sipulinen vaahto oli upeaa. Annos ylevöitettiin Pyramid Valley:n Twin Valleys Vineyard Savagnin rose 2010:lla. Tähän viiniin rakastuin oikopäätä. Rypäle oli meille ennenmaistamaton. 



Sous videssä haudutettu, upean pehmeä kampasimpukka tarjottiin palsternakan kanssa. Kampasimpukka ei näköjään aina kaipaakaan paistopintaa. Annoksesta löytyi myös aavistus laventelia. Viininä Hervé Villemaden Les Acacias 2010. 



Suunraikastajana tarjottiin tässä välissä omenaa, joka olikin ihanan raikasta. Nathalie Lahdenmäen astia on kuulemma alkuperäistarkoitukseltaan neulatyynynalunen, mutta toimii näin lautasenakin mainiosti. 



Pääruokana haarukoitiin karitsankylkeä, caussouleta, perunaa ja rosmariinikastiketta. Kokonaisuus oli todella tuhti. Paksuja, hienoja makuja kevensi Sébastien Riffault:n Raudonas 2010. Ihailtuamme meille kotona aika vaikeaksi muodostuneen karitsankyljen valmistusta saimme kokilta vinkkejä miten seuraavaksi lähestyä vaikeaa ruhopalaa. 



Ruokien rinnalla tarjoiltiin ainakin kolmea erilaista leipää: vehnäistä, purjotuhkaista ja rosmariinista. Kaikki leivät sopivat yksiin nautittujen ruokien kanssa. Voita vuoltiin Nanna Bayerin värikkäältä kulmataitoslautaselta. 



Ensimmäinen jälkiruoka piti sisällään hopeatoffeeta ja kurpitsräiskäleitä. Toffeen rakenne oli todella ilmava ja räiskäleet esiintyivät rapsakoina murusina. 



Marabou-mannapuuro ja pullajäätelö oli todella mielenkiintoinen annos. Jäätelön pullamaisuus tuli kardemumman ja hiivan mausta. Tiiviit, suklaiset mannapuurokuutiot maistuivat myös puuroinhoajalle. Rapeat palat lautasella muistuttivat mieleen riisisuklaan. Viininä toimi Vincent Carêmen Moelleux 2009, joka monista jälkiruokaviineistä poiketen ei ollut paksu, mutta makua ja luonnetta siitä kyllä löytyi. 



Laskua odotellessa napsimme vielä Lego-palikalta lakritsia, ihanaa omenamarmelaadia ja nougata.

Jouluisen facebook-tarjouksen myötä pitkät menumme maksoivat yhteensä 114 euroa kun normaalisti setti olisi 154 euroa. Juomat tulivat kustantamaan 85 euroa.  Täyteen hintaankin Spis on varmasti koko rahan arvoinen, todellinen nautinto. Suosittelemme mitä lämpimimmin!

Joko varasit pöytäsi?

Täältä löytyy melkein kahden vuoden takainen kirjoitukseni SPIS:stä, kovin kehuva sekin. 

Aurinkoa! Salaattia!

Aurinko on ihana asia. Aurinkoisuus on yhtä lailla hieno juttu, sekä ihmisissä että lautasella. 

Tämä helppo appelsiini-tomaattisalaatti on todella aurinkoinen ja sopii loistavasti juuri tähän aikaan kun appelsiinit maistuvat makealle. (Tomaattien maistuvuudesta ei tässä kohtaa sitten sanotakaan mitään, mutta suositellaan kuitenkin kirsikkatomaatteja). 

Aurinkoa päiviinne!

TOMAATTI-APPELSIINISALAATTI

15 kirsikkatomaattia

1 appelsiini

loraus hyvää oliiviöljyä

hiukan sormisuolaa

pari rouskautusta mustapippuria

Puolita kirsikkatomaatit. Kuori ja ja pilko appelsiini. Saat kuorettomia paloja kun kuorit appelsiinin ensin kokonaan (unohdin tässä vaiheessa itse kuoria veitsellä ulkokuoreltaankin "nahattomaksi") ja sitten alat terävällä veitsellä irroitella appelsiinin hedelmälihaa lohkojen kuorien välistä. 

Laita kaikki kulhoon ja sekoita. 

*

Aurinkoinen Hanna ja partainen Jaakko ovat tehneet muuten melko samanmoista, mutta mausteisempaa salsaa mexpäissään.

Wolkoff

Minun ja lasten joululomaillessa Jukka painoi töitä. Niihin kuului myös yhden yön visiitti Lappeenrantaan, tuohon Suomemme Venäjään. Mies sai loistoidean ja kutsui meidät lasten kanssa matkaan. 

Kun olin kotiäitinä viisi ja puoli vuotta, lähdimme usein miehen työmatkoille mukaan ulkomaita myöten. Se toi kaivattua vaihtelua vaipanvaihtoihin ja arkiruokiin - nautimme menosta kovasti. 

Nytkin Lappeenrannan keikka toi mukavaa erilaisuutta muuten kotona vietettyyn lomaan. Jukan tehdessä töitä me polskimme hotellin altaalla ihmetellen saunassa peflettipäässä istuvaa venäläisrouvaa, kävimme elokuvissa katsomassa dinoja, tallailimme keskustassa, kahvittelimme ja kävimme ravintolassa syömässä. 

Illallispaikaksi valitsin minulle ja muksuille ravintola Wolkoffin. Tiirailin paikan nettisivuja ja tykästyin kekseliäältäkin vaikuttavaan ruokalistaan. Tripadvisorkin tarjosi paljon kehuja ravintolalle. 

Ravintola oli hämmentävän mummolamaisesti sisustettu, varsinkin nyt kun pöydillä oli jouluiset kaitaliinat. Mieleen ei ihan ensimmäisenä tullut fiiniruokainen ravintola, mutta moni pitää tällaista varmasti kodikkaana paikkana. Makuasioita. 

Alkuun otin karitsankieltä kahdella tapaa oliivi-leivällä. Kuva kauniisti koostetusta annoksesta löytyy postauksen alussa. Annoksessa oli kieltä sekä tunnistettavana siivuna, että moussena. Oliivinen leipä oli murusteltu pohjalle. Kokonaisuus oli kauneutensa mittainen maussaankin. Lapset mutustivat alkuun pöytään tuotuja leipiä ja voita kiitellen hyvää makua.

Pääruuaksi lapset saivat ottaa puolikkaan annoksen aikuisten listalta, mistä olin todella tyytyväinen. Lapset päätyivät lopulta samaan kokonaisuuteen. Iberico-porsaan poski maistui muksuille hyvin, mutta kantarelliohra ja timjamikastike oli lapsille turhan vahvan makuisia. Itse nautin niistä suuresti!

Oma pääruokani, paahdettua siikaa, maa-artisokkaa, tilliä ja sitruunaa oli oikein maukas annos. Maut olivat tasapainossa keskenään ja kalojen paistopinta mukavan rapsakka. Kalaa oli myös kiitettävän paljon lautasella. 

Jälkiruokana männyllä maustettu creme brulee lakoilla ja pinjansiemenillä olisi ollut mielenkiintoinen, mutta en vain millään enää jaksanut kun olin närppinyt lastenkin annoksia. 

Ruoka toimi mielestäni paikassa todella hyvin, tarjoilu ei. Kommunikaatio jäi lähinnä annosten esittelyyn. Kun poikamme kysyi, mitä leipiä korissa oli, vastattiin vain lyhykäisesti että ne on tehty täällä. Viinisuosituksia kysyessäni eteeni lätkäistiin lista. Kun kysyin asiaa uudestaan, sain vahvistuksen omalle valinnalleni. Meidän jälkeemme tullutta venäläispariskuntaa kohdeltiin jopa tylysti. Lämmin tarjoilu olisi tehnyt paikassa paljon, mutta nyt käynnistä jäi kovin hailakka tunnelma, vaikka ruuat olivatkin hyviä. 

Illallisemme maksoi 89 euroa, sisältäen mainittujen ruokien lisäksi lasin viiniä, 2 lasia mehua ja vesikannun.

Mutti-keitto eli tomaattinen jauhelihakeitto

Mutti-tomaattisäilyke on nyt kova sana Henri Alenin kehuttua sitä tomaattikastikkeen teossa. Tähän maistuvaan ja nopeaan keittoon voi käyttää Muttia tai sitä vielä kehutumpaa Cirio Pomodoro San Marzanoa. Tai sitten ihan vaan sitä purkkia joka kaupasta tai omasta kaapista nyt sattuu löytymään. Me etenimme tasaisen samettisesti paseeratuilla tomaateille murskan sijaan. Enemmän kuin tomaattisoosista, tämä keitto taitaa saada makua itsekeitellystä lihaliemestä (joka sulatettiin pakastimesta) ja maistuvista juureksista. Etikkakurkku tuo lopputulokseen hauskan säväyksen.

Luvalla saan kuulemma kirjoittaa, että jopa hitaalta Jukalta meni tähän alle puoli tuntia. Lämpöä ja makua helposti arki-iltaan! 

TOMAATTINEN JAUHELIHAKEITTO
neljälle

loraus öljyä paistamiseen
300 g naudan jauhelihaa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 perunaa
1 porkkana
100 g selleriä
100 g pasternakkaa
100 g naurista
1 tlk paseerattua tomaattia
5 dl lihalientä
kourallinen tuoretta basilikaa (jätä koristeeksi pari lehteä per lautanen)
suolaa
mustapippuria
1 etikkakurkku silputtuna

Kuori ja pilko kasvikset pieniksi kuutioiksi. Laita hiukan öljyä lämpimään kattilaan. Lisää ja paista jauheliha. Lisää sipuli sekä valkosipuli jauhelihan sekaan ja paista hetki. Lisää kuutioidut kasvikset, lihaliemi ja paseerattu tomaatti. Mausta basilikalla, suolalla ja pippurilla maun mukaan. Keittele noin vartti, kunnes kasvikset ovat kypsiä. Lisää lopuksi silputtu suolakurkku.

Intia Lahdessa - MyCurry

Lahti. Ihan tuntematonta aluetta meille. Kävimme kaupungissa Jukan kanssa kaksin Mömmöm-hiihdoissa vuonna 2001, joista jälkikäteen tuli sitten suomalaisttain surullisenkuuluisat. Sen koommin emme ole tainneet kaupungissa tallata. Ja nyt taas. 

Kysyessämme ruokapaikkasuosituksia välille Nummela-Lappeenranta saimme ehdotuksen mennä lahtelaiseen MyCurry-nimiseen suomalaistettuun intialaiseen ravintolaan. Tutkailimme paikan selkeitä nettisivuja mielenkiinnolla ja päätimme piipahtaa paikanpäällä. 

Osuimme kauppakeskus Hämeen  Helmessä sijaitsevaan ravintolaan nippanappa lounasaikaan. 

Listalta löytyi helposti syötävää koko perheelle. Lounasannoksiin kuului curryn ja riisin lisäksi neljäsosa tandooriuunissa paistettua naanleipää sekä itsepalveluna vettä, salaattia, raitaa ja mausteita. Jälkkäriksi sopi samaan hintaan hörpätä kahvia tai teetä. Annokset ilmestyivät eteemme todella nopeasti palvelutiskistä. Hinnat muodostuivat annoksen koon mukaan. Meille pienet riittivät vallan mainiosti. 

Miedosti maustettu hunajainen kanacurry ei oikein uponnut lapsillemme etukäteisajatuksesta huolimatta, mutta naan-leivästä he pitivät kovasti. Lasten syömättömyydet saimme onneksi hyvin pakattuna mukaan - hävikkiä ei syntynyt ja me vanhemmat saimme mukavan makupalan vielä kotiinkin. 

Perheen aikuisväestö valitsi listalta keskitulista nautaa paprikaisella kastikkeella (beef jalfrezi). Minä ripsuttelin päälle korianteria, jota ilokseni olen oppinut syömään (uimahallimaisuus maussa ei lyö enää läpi). Jukka haarukoi myös salaattia. Pidimme kokonaisuudesta kovasti. Kastikkeessa oli mukavasti makua, ei tulisuutta, ja riisit olivat ihanan irtonaisia. Naanleipä maistui meille aikuisillekin. 

Pidin kovasti MyCurryn sisustuksesta, jossa oli käytetty paljon tummaa puuta, lilaa ja kullanväriä. Intialaisia vaikuttaita toivat mm. taulujen kuvat (aloituskuvanakin yksi) ja hienot lamput. Hiukan harmitti että ala carte jäi kokematta, mutta ehkä joku toinen kerta.