Fiinimmin Ho Chi Minh Cityssä eli Saigonissa

   

Vietnamilaisittain Ho Chi Minh City, HCMH, on nimeltään Thành Phố Hồ Chí Minh. Länsimaiset tuntenevat kaupungin paremmin entisellä nimellä Saigon. Aloitimme parin viikon Vietnamin matkamme tuosta kuhisevan mielenkiintoisesta, meille niin kovin erilaisesta maailmasta. Yhdeksän miljoonan ihmisen kaupunki tarjosi niin paljon ihmeteltävää, että välillä oli ihan pakahtua kaikesta! 

Kolme ensimmäistä yötä vietimme ylellisesti viiden tähden hotellissa, New World Saigonissa. Parasta paikassa olivat upean muhkeat sängyt, hyvä sijainti ja loistokas aamupala. Lasten mielestä hienointa oli varmasti uima-allas. 

Aamupalalta sai kerättyä monenmaalaisia herkkuja. Oli korealaista kimchiä, japanilaisia ruokia, kiinalaisia nyyttejä ja keittoa, vietnamilaista pho-keittoa ja länkkärijuttuja. Lämpimänä pidettyjen kupujen alta löytyi tofua useammallakin tapaa valmistettuna sekä erilaisia lihoja, nuudeleita, kasviksia ja riisejä. Oli paljon hedelmiä, niistä puristettuja mehuja ja smoothieita. 

Minä olin aivan liekeissä kun huomasin aamiaistarjonnassa upeankuultavia tuhatvuotisia munia. Nämä lipeäkypsennetyt munat ovat kotoisin Kiinasta. Vietnamilaiset ovat tehneet oman versionsa, trứng bắc thảo:n, ankan munista. Maku ei ollut lainkaan niin hurja mitä ulkonäöstä voisi päätellä. Ehkä rikkisyys kuvaisi makua parhaiten. Otimme lisää seuraavanakin aamuna. 

Ensimmäistä kertaa todella pidin kiinalaisista nyyteistä, dumplingeista, sillä nyyteissä maistui itse täyte eikä kuoret. 

 

Paistopisteeltä sai paitsi kanan-, myös ankanmunia toivomallaan tavalla paistettuna. Pekonit jäivät tässä paikassa meiltä tiskiin, kuten myös grillatut tomaatit ja paistinperunat. Vastapaistettuna oli tarjolla myös vohveleita, lettuja sekä muita makeita. 

 

No niitä makeita. 

  

Halusimme kokeilla aasialaisen suurkaupungin sykkeessä myös fiiniä ruokailua, ihan vaikka vaan kontrastiksikin. Päädyimme illalliselle ravintola XU:n pöytään. Aikuiset ottivat seitsemän ruokalajin maistelumenun. Lapsille tarjottiin heti kättelyssä ranskalaissettiä, johon muksut hanakasti tarttuivatkin. Heille tehdyt pikkaraiset hampurilaiset olivat tosi maukkaita sisältäen piffin lisäksi höyrytettyjä sämpylöitä. 

Menukokemus Xu:ssa oli mieleenpainuva ainostaan cua lot:n verran. Pehmytkuorinen rapu on siitä erikoinen tapaus, että se syödään kokonaan. Rapu pyydystetään ruuaksi ennen kuin se ehtii kehittää itselleen uuden, kovan kuoren. Täällä on hyvä video aiheesta. Suomessa cua lot-herkuttelun makuun pääsee Farangissa. 

Xu:n fine dining oli jotenkin hämmentävää. Yhtenä annoksena oli esimerkiksi minimaalisen kokoinen setti perunamuussia ja pihviä. Vessassa olevaa asiakasta ei odotettu, vaan ruoka tuotiin pöytään valmiiksi, jäähtymään. Kaikki ruoka oli hyvää, mutta 160 euron lasku oli paikallisittain rutkasti liikaa koska wau-elämyksiä ei ravun lisäksi löytynyt. Ruokahetken lopuksi jutustelun lomassa tehty asiakaskysely ei myöskään mitenkään kohottanut kokemusta.

Anthony Bourdainin suosituksesta päädyimme ravintolaan nimeltä Cơm Niêu Sài Gòn. 

Näitä paikkoja on nykyään neljä ympäri kaupunkia, emmekä näemmä osuneet samaan kuin kuuluisa 
matkailijaheppu. 

Meille kokemus ei ollut mikään ylettömän upea, mutta taisimme tilata vääränmoisia ruokia. Kaikki oli kuitenkin hyvää. Täältä olisi saanut niinkin erikoista settiä kuin linnunpesiä.

Tarjoilijoiden touhuja täällä oli hauska seurata: saviastia kypsennetyn riisin ympäriltä rikottiin ja näin paljastunut riisikakku heitettiin huoneen toiselle puolen odottelevalle tarjoilijalle. Yksikään riisikakku ei mennyt ohi, mutta välillä riisinjyviä kyllä rapisi pitkin huonetta.

 Siansorkkaa ja punajuuresta tehty upea ruusu.