Emme ole mitään ulkoilmapatikoijaihmisiä. Meitä tapaa harvoin lasten kanssa metsästä muuta kuin sieni- tai marjakorin kanssa. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä, sillä metsäulkoilu on kivaa.
Amerikassa majaillessa mietimme kerran ja kaksikin, lähtisimmekö ajamaan Yosemiten kansallispuistoon. Yhtä matkaa posottaen San Josesta tulisi neljän tunnin matka ja paikanpäällä pitäisi yöpyäkin jos jotain aikoisi nähdäkin. Onneksi teimme lähtöpäätöksen, sillä paikka oli todella upea! Amerikkalainen kansallispuisto oli myös mielenkiintoinen kokemus autotien levyisine, asfaltoituine "hiking-polkuineen" ja sänkytelttoineen.
Kahden päivän Yosemite-trippimme alkoi kurvailemalla vuokra-autolla kohti Yosemite Valleyta ja siellä sijaitsevaa majapaikkaamme. Matkalle osui monta upeaa maisemantuijotuskohdetta.
Itse laaksossa kävelimme lyhyen matkan Yosemite Fallsille, joka on mainittu maailman viidenneksi pisimmäksi vesiputoukseksi. Postauksen aloituskuvassa näkyy kuivan ajan laiha putous. Pisteet suht keskellä kuvaa ovat pikkaraisia ihmisiä.
Kuuma päivä ajoi meidät myös hiekkarannalle, jossa oli lisäksemme kaksi ihmistä. Lammen vesi oli kuitenkin niin kylmää, ettievät edes lapset tarkentuneet uimaan. Seurailimme sitten ilolla sorsaperheen uiskentelua ja ravun ryömintää rantavedessä.
Helppouden vuoksi päädyimme myös käymään Mirror Lakella, jonne oli vain mailin kävely shuttlebussin pysäkiltä. Tämä oli varmaan eläimiä rakastavan tyttäremme lempikohde puistossa, sillä näimme useammankin mule deerin ja kaikenmoisia lintuja sekä oravia.
Yöpymispaikaksi saimme teltan Camp Currysta, Yosemite Valleysta. Yöpaikat ovat kuulemma ihan kiven alla kesäaikaan, joten meillä myöhäisvaraajilla taisi käydä tuuri.
"Teltta" sisälsi viisi petipaikkaa, pyyhkeet kaikille, puhtaat liinavaatteet valmiiksi pedattuna ja sähkövalon. Ei siis ihan perinteinen telttamajoitus suomalaisittain. Omankin teltan olisi toki saanut pystyttää niille varatulle alueella, jos sellainen olisi matkassa ollut.
Yosemitessa liikuskelee luonnollisesti villieläimiä joka puolella, myös mustakarhuja. Nämä nallet ovat hyvin uteliaita ja persoja ruuan perään. Siksi Yosemiten alueella on ehdoton kielto jättää autoon tai telttaan mitään ruokaa, roskakääreitä tai edes ruuaksi karhujen mielessä luokiteltavia puhdistusaineita. Ruokaa haistanut karhu saattaa murtautua hyvinkin taitavasti ja voimalla autoihin. Aiheesta on erittäin valaiseva video puiston sivuilla. Joka teltan ulkopuolella olikin tällainen vihreä, metallinen food locker, jonne varastoitiin kaikki ruoka ja puhdistustarvikkeet karhujen varalta.
Karhuinen yö hieman jännitti, varsinkin kun viereisen teltan isännän kuorsaus muistutti aluksi erehdyttävästi karhun murinaa.
Huonepalvelu, telttaan.
Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen jo ajaessamme pois laaksosta hoksasimme heinikossa mustakarhun. Paikalla oli myös puistovahti, joka kertoi möllykän olevan 3-vuotias naaraskarhu. Puistovahdilla oli GPS-paikannin, jonka avulla hän pystyi seuraamaan karhun liikkeitä. Jollain härvelillä hän myös pystyi ohjailemaan ärsyttämisperusteisesti karhun liikkeitä, jottei se menisi ihan keskelle ihmisvilinää. Mielenkiintoista!
Päädyimme suunnitellusti Glacier Pointiin, joka oli kyllä erikseen ajamisen arvoinen huikeine maisemineen.
Poistuessamme kansallispuiston alueelta olimme todella iloisia että reissu tuli tehtyä. Kahteen päivään sisältyi ihan valtavasti ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Suosittelemme Yosemitea telttailuineen lämpimästi jos lähelle osutte.