Yosemite National Park ilman hikingia

Emme ole mitään ulkoilmapatikoijaihmisiä. Meitä tapaa harvoin lasten kanssa metsästä muuta kuin sieni- tai marjakorin kanssa. Pitäisi kyllä ryhdistäytyä, sillä metsäulkoilu on kivaa.

Amerikassa majaillessa mietimme kerran ja kaksikin, lähtisimmekö ajamaan Yosemiten kansallispuistoon. Yhtä matkaa posottaen San Josesta tulisi neljän tunnin matka ja paikanpäällä pitäisi yöpyäkin jos jotain aikoisi nähdäkin. Onneksi teimme lähtöpäätöksen, sillä paikka oli todella upea! Amerikkalainen kansallispuisto oli myös mielenkiintoinen kokemus autotien levyisine, asfaltoituine "hiking-polkuineen" ja sänkytelttoineen.

Kahden päivän Yosemite-trippimme alkoi kurvailemalla vuokra-autolla kohti Yosemite Valleyta ja siellä sijaitsevaa majapaikkaamme. Matkalle osui monta upeaa maisemantuijotuskohdetta. 

Itse laaksossa kävelimme lyhyen matkan Yosemite Fallsille, joka on mainittu maailman viidenneksi pisimmäksi vesiputoukseksi. Postauksen aloituskuvassa näkyy kuivan ajan laiha putous. Pisteet suht keskellä kuvaa ovat pikkaraisia ihmisiä. 

Kuuma päivä ajoi meidät myös hiekkarannalle, jossa oli lisäksemme kaksi ihmistä. Lammen vesi oli kuitenkin niin kylmää, ettievät edes lapset tarkentuneet uimaan. Seurailimme sitten ilolla sorsaperheen uiskentelua ja ravun ryömintää rantavedessä. 

Helppouden vuoksi päädyimme myös käymään Mirror Lakella, jonne oli vain mailin kävely shuttlebussin pysäkiltä. Tämä oli varmaan eläimiä rakastavan tyttäremme lempikohde puistossa, sillä näimme useammankin mule deerin ja kaikenmoisia lintuja sekä oravia. 

Yöpymispaikaksi saimme teltan Camp Currysta, Yosemite Valleysta. Yöpaikat ovat kuulemma ihan kiven alla kesäaikaan, joten meillä myöhäisvaraajilla taisi käydä tuuri. 

"Teltta" sisälsi viisi petipaikkaa, pyyhkeet kaikille, puhtaat liinavaatteet valmiiksi pedattuna ja sähkövalon. Ei siis ihan perinteinen telttamajoitus suomalaisittain. Omankin teltan olisi toki saanut pystyttää niille varatulle alueella, jos sellainen olisi matkassa ollut. 

Yosemitessa liikuskelee luonnollisesti villieläimiä joka puolella, myös mustakarhuja. Nämä nallet ovat hyvin uteliaita ja persoja ruuan perään. Siksi Yosemiten alueella on ehdoton kielto jättää autoon tai telttaan mitään ruokaa, roskakääreitä tai edes ruuaksi karhujen mielessä luokiteltavia puhdistusaineita. Ruokaa haistanut karhu saattaa murtautua hyvinkin taitavasti ja voimalla autoihin. Aiheesta on erittäin valaiseva video puiston sivuilla. Joka teltan ulkopuolella olikin tällainen vihreä, metallinen food locker, jonne varastoitiin kaikki ruoka ja puhdistustarvikkeet karhujen varalta.

Karhuinen yö hieman jännitti, varsinkin kun viereisen teltan isännän kuorsaus muistutti aluksi erehdyttävästi karhun murinaa. 

 Huonepalvelu, telttaan.

 

Seuraavana päivänä aamupalan jälkeen jo ajaessamme pois laaksosta hoksasimme heinikossa mustakarhun. Paikalla oli myös puistovahti, joka kertoi möllykän olevan 3-vuotias naaraskarhu. Puistovahdilla oli GPS-paikannin, jonka avulla hän pystyi seuraamaan karhun liikkeitä. Jollain härvelillä hän myös pystyi ohjailemaan ärsyttämisperusteisesti karhun liikkeitä, jottei se menisi ihan keskelle ihmisvilinää. Mielenkiintoista!

Yosemite Valleystä suuntasimme etelään Tunnel view:n hienojen näkymien kautta. 

Päädyimme suunnitellusti Glacier Pointiin, joka oli kyllä erikseen ajamisen arvoinen huikeine maisemineen.

Yosemiten puiston eteläkärjessä, Mariposa Grovessa, ihmettelimme hermeettisiä sequoia-puita.

Poistuessamme kansallispuiston alueelta olimme todella iloisia että reissu tuli tehtyä. Kahteen päivään sisältyi ihan valtavasti ihmeteltävää ja ihasteltavaa. Suosittelemme Yosemitea telttailuineen lämpimästi jos lähelle osutte. 

Foodie-kierros San Franciscossa Kiran opastamana

Nämä kuvat ovat San Franciscosta, Haightista. Vielä tarkemmin kerrottuna ravintola 4505 Burgers & BBQ:sta, joka sijaitsee kukkuloilla vallitsevan sumun pysäyttävällä tiellä, Divisaderolla. Paikalliset tietävät ja mekin sen todistimme, että kosteat sumupilvet pysähtyvät tasan tähän katuun. Kummaa. 

Päädyimme koko perheen voimin tähän rentoon ravintolaan Kiran ehdotuksesta. Tapasimme ihastuttavan neitokaisen BBQ-paikassa aloittaaksemme sieltä hänen suunnittelemansa foodie-kierroksen. Alkuhalien jälkeen juttu alkoi luistamaan soljuvasti, vaikka olemme tavanneet aiemmin vain kaksi kertaa, joista toinenkin oli Glorian palkintogaalassa ohimennen. Tuolloin, marraskuussa 2013 Kira voitti parhaan ruokablogin arvonimen, ollessaan myös Suomen hallitseva Master Chef. Taitava Kira on tehnyt vastikään myös ihastuttavan inspiroivan kirjan ja kirjoittaa toki edelleen blogiakin. Muiden ruokahommien lisäksi. Kira on asunut miehensä kanssa nyt reilun puoli vuotta San Franciscossa. Joko uskotte, että parempaa opasta perheellemme olisi vaikea ajatella, varsinkin kun lapsemme ihastuivat Kiraan silloin heti ensitapaamisella. 

 

Lounastimme tosiaan tuossa BBQ-paikassa. Kirakaan ei ollut käynyt paikassa aiemmin, mutta piti sitä kovasti mielenkiintoisena. Niin mekin. Sisällä oli vain muutama baarijakkarapaikka, joten istahdimme ulkopöydän ympärille. Tilasimme jaettavaksi sitä sun tätä. Vaikka paikka oli tosi rento, tarjoilija esitteli meille ruuat ne tuodessaan ja kertoi kastikesuositukset kullekin lihalle. Eniten ihastusta taisi aiheuttaa paikan brisket ja friteerattu, paneroitu mac ´n´ cheese. Maistamamme lisukkeet olivat myös todella hyviä, niin coleslaw kuin perunasalaattikin. 

Jälkiruokakahvit kävimme hörppimässä tien toisella puolella The Mill:ssä. Tilava, valoisa ja hienolla taiteella maustettu leipomo-kahvila oli kyllä hurmaava. Ja paikan leipähylly puoleensavetävä. 

Kahvin jälkeen tallustelimme Divisadero-katua etelään kohteenamme Cookin´. Cookin´ on käytettyjä keittiötavaroita myyvä liike. Ja kyllä siellä olikin jos jotakin! Hinnat olivat yllättävän kovia. Kira opastikin että Missionin alueelta löytyy paljon halvempia kirppiksiä josta hänkin on tehnyt kivoja löytöjä. 

Cookin´:n myyjämummon piti huhupuhieden mukaan olla kärttyisä, mutta suomalaisnäkökulmasta hän oli kyllä ihan ystävällinen. 

Seuraavaksi siirryimme Missionin alueelle. Sinne olisi päässyt kätevästi bussillakin, mutta me nyt hurautimme sinne vuokra-autollamme. Kira vei meidät vallan ihanaan jäätelöpaikkaan nimeltä Bi-Rite Creamery. Sedät tiskin takana jaksoivat kärsivällisesti maistattaa useita toivomiamme makuja, joista löytyikin ihan nappiosumia. Maistelulusikat olivat pestäviä ja jätskikupit sekä syömätikut kierrätettäviä, mistä tuli iloisia ekologisuuspisteitä. 

 

Lähellä oli myös Bi-Rite kauppa, jossa olisi voinut viettää tovin jos toisenkin ihaillen valikoimaa. Oikeanpuoleinen kuva on komias rosmariinipuska, joka kasvoi ihan vaan kadun laidalla. Tämä yrttien katukasvu on kuulemma kovasti tavanomaista San Franciscossa.

Foodie-kierroksemme viimeisenä etappina oli hypnotisoiva Dandelion Chocolate. Paikassa sopi seurata lasien takaa suklaan valmistusta ja mutustella samalla paikan herkkuja. Laitoin Instaan pienen videonpätkän Dandeliosta, jossa tyttäremme pohtii tehdäänkö valkosuklaa valkoisista pavuista. 

 

 Tässä suklaata pakataan.

 Tässä suklaata täristellään levymuotoon ja otetaan ilmeisesti ilmakuplat joukosta pois. 

Päivämme oli paljon enemmän mitä olin toivonut, kun sovimme alunperin Kiran kanssa että tapaisimme Kalifornian visiitillämme. Suurkiitokset Kiralle ihastuttavasta seurasta ja hienosti suunnitellusta sekä toteutetusta kierroksesta. Tämä oli ihan loistomahdollisuus meille tutustua perheenä upean ruokakaupungin tarjontaan edes promillen verran. 

***

Kierroksen ulkopuolelta kerrottakoon seuraavaa:

San Francisco päivämme alkoi ihmettelemällä Haightin aluetta, joka lie kuuluisin hippi-ajoistaan.

 Katukuva oli edelleen värikäs kaikenmaailmaan tyyppeineen. Osa taisi olla jopa selvinpäin. 

Lähellä ruokakierroksen alkupaikkaa oli Alamo Square-puisto, josta käsin piti tietysti mennä kuvaamaan ne kuuluisat "Painted ladies"-talot. Osa ladyista oli nyt huputettuna. Paikalla oli myös kiva leikkipuisto jossa lapset tykkäsivät hetken temmeltää. 

Ruokakierroksen lopuksi Jukan piti kiiruhtaa töihin Downtowniin. Me menimme lasten kanssa viettämään aikaa Pier 1:n kohdalla olevaan tosi kivaan leikkipuistoon.

Sieltä siirryimme Kiran suosittelemana ihmettelemään Ferry Buildingin herkkupuoteja, myös mukavan kokoista Sur le Tablea. Paikassa on kolme kertaa viikossa kuulemma ihana, mutta kaupungin kallein Farmers market.

 Ei Golden Gate, mutta komia silta kumminkin!

  

Aivan loistopäivä San Franciscossa, taas.