Sivut

torstai 31. heinäkuuta 2014

Katuruokamopokierros Saigonissa

Saigonin elikkäs Ho Chi Minh City:n kesäkeikkamme paras juttu oli (kattoterassien lisäksi) katuruokakierros mopojen kyydissä. Huimaavan kiihkeän liikenteen sekaan oli todella mielenkiintoista sukeltaa mopon kyydissä, kun puikoissa istui taitava ja huolellinen kuljettaja. Ja se ruoka oli us-ko-ma-ton-ta. Mutta sen nyt tiesi jo etukäteenkin!
Katuruokarundimme toteuttajana oli Back of the bike tours. Oppainamme toimivat Ky ja Anh Duy. Mukana pyöri myös Nghi kuvaamassa ja huseeraamassa. Kierroksella ei ollut tällä kertaa lisäksemme ketään, mikä taisi koitua ekstrahuomioimiseksi matkan varrella. 
Ensimmäisenä pysähdyimme mopoilla puiston laitaan. Oppaat hakivat toiselta puolen katua aivan uskomattoman hyvää salaattia. Vihreä papaija oli vedetty ohuiksi julienne-suikaleiksi. Salaatissa oli tummia, kuivattuja naudan maksapaloja ja pähkinöitä. Koko komeus sekoitettiin pohjalla olevan chili- ja soijakastikkeen kanssa. Valehtelematta yksi parhaista syömistämme salaateista. 
Jukka maistoi keralla myös paikallista jääkahvia, cà phê sữa đá, kun minä siemailin paikallista 333-olutta.
Kun saavuimme salaattipaikalle, oli maahan jo laitettu valmiiksi alustat istumista varten. Minusta tämä oli toi huomaavaista ja toi hyvää mieltä.
Seuraavana mopot kurvasivat Saigonin kiinalaiseen kaupunginosaan, toisen oppaamme kotihuudeille. Siellä saimme maistaa aivan loistavaa "Bun Thit Nuong":ia. Iloinen rouva on tehnyt tätä samaa ruokaa jo yli 40 vuotta, joten hän todella tietää miten homma hoidetaan. Tuoreiden riisinuudeleiden päälle rouva nosti grillistä possua ja friteerattuja kääryleitä paloina. Joukkoon nostettiin vielä tuoreita yrttejä, paahdettuja pähkinöitä ja kalakastiketta.
 

Oppaat hakivat meille läheisestä kojusta jälkiruuaksi mangostani hedelmiä (englanniksi mangosteen) kuultuaan ettemme ole maistaneet niitä. Kuori murrettiin ihan  sormin (varovasti, sillä tahrat eivät kuulemma lähde vaatteista) ja jokainen lohko syötiin nautinnolla. Toisinaan lohkossa oli sisällä suuri kivi. Hedelmät olivat hurjan herkullisia! Makua on vaikea kuvailla, se pitää maistaa. 
Kuultuaan että haluamme viedä kotiin tuliaisiksi kalakastiketta, oppaat mopoilivat meidät läheiselle ruokatorikadulle. Ostimmekin tämän rouvan kojun tyhjäksi hänen parhaimmista, Phu Quocin saarelta tuoduista kalakastikkeista. Kotiin matkasi laukussa kuusi pulloa tuota ihanuutta! Lienee sanomattakin selvää, että hinnat olivat hurjasti halvemmat kuin paikallisissa kaupoissa, ollen 20 000 dongia pullo eli noin 70 centtiä. 

Asfaltoimaton torikatu oli mielenkiintoinen kokonaisuus. Moponmentävästä aukosta tosiaan ajettiin mopoilla ja kaikki tarvittava löytyi kojuista. Länkkäreitä ei täällä lisäksemme näkynyt. 
Munamies.
Oppaat kierrättivät meitä myös paikallisilla kaduilla. Näimme mm. "tehtaan", joka valmisti käytetyistä maalipurkeita grillejä. 
Kolmannessa ruokapaikkassa maistelimme mangoja mausteseoksen kanssa, jossa oli mm. kuivattuja katkarapuja. Bahn mi-sämpylöistä revittiin paloja ja dipattiin ne sitten soijakastikkeeseen.
Grillatuista viiriäisistä syötiin kaikki.
Myös pää. Kokonaan. Suutuntuma nokkineen oli aika rustoinen, mutta yllättävän pehmeä. Päitä tuli syötyä useampiakin. Oppaamme kertoivat vietnamilaisten uskovan, että pään syöminen tuo lisää viisautta.
Tässä on osaksi kehittynyt viiriäisenpoikanen kuoressaan. Vauvalintu oli kypsennetty niin että osa valkuaisesta oli vielä valuvaa. Muna tuli kuoria osittain ja sitten lintu kastettiin limesuolaan ja kipattiin kitusiin. Maistoimme kumpikin yhden munan, mutta enempään emme oikein taipuneet. Ruoka maistui jotakuinkin vaalean linnun ja munan sekoitukselta. 

Neljännen paikan kohdalla vatsamme alkoi olla ihan pinkarallaan, niin paljon kaikkea oli tullut syötyä. Tästä rapukeitosta, bánh canh ghẹ saimme syötyä vain parhaat palat. En oikein ihastunut paksuihin tapiocanuudeleihin, mutta meriravun liha oli herkkua. 
Viimeinen paikka ihastutti jälkiruuillaan. Thaimaalainen klassikkojälkiruoka sticky rice ja mango saa Vietnamissa kaverikseen jäätelöä. Frozen Yoghurt ihastutti mustan riisin kanssa. 
Kookoksinen jäädyetty banaanikin oli yllättävän hyvää. Saimme myös maistella hedelmiä, joiden joukossa oli meille uusiakin tuttavuuksia.
Varasimme foodietourimme hyvissä ajoin ennen reissua Back of the Bike Tours:lta. Sähköpostittelu kävi sutjakasti ja kaikki saatiin sovittua helposti. Saimmepa pyytäessämme vielä muitakin vinkkejä kaupunkiin. Hyvin englantia taitavat oppaat tuntuivat tekevän vähän ekstraakin eteemme. Näimme monta eri kaupunginosaa mopon selästä reippaan neljätuntisen ajelumme aikana. Harkitsimme vakavasti toisenkin kierroksen ottamista vielä lomamme aikana, sillä Back Of The Bike Tours järejstää myös räätälöityjä kierroksia. Lopulta päätimme jättää sen kuitenkin ensi kertaan. 

Suosittelemme mopoiltua foodie-kierrosta erittäin lämpimästi kaikille ruokainnostuneille. Päivä painui syvälle unohtumattomien kokemusten joukkoon!

Myös Sopan Hanna on partaJaakkonsa kanssa ollut saman firman kyyditettävänä, mutta iltakeikalla. Siitä se ajatus oikeastaan lähtikin. 

*

Yhteistyössä Back Of The Bike Tours

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Avokado-appelsiini-lohipasta-ihanuus


Mikä se on, joka tekee itse pastan ja sekauttaa sinne joukkoon lohta, appelsiinia ja avokadoa? Vinkki numero kaksi: tämä kaataa lasiin kylmää valkoviiniä? Kolmas vihje: kaikki on valmista kun tulet kotiin töistä. Nooh...arvaatko? Tietenkin kesälomalla oleva mieheni, joka oikeastaan jatkaa omaa lomaani huolehtien huushollista ja mukuloista. Ja tekee ihan älyttömän hyvää pastaa, joka kermattomuudessaan on hurjan kesäistä! Pasta sisältää myös avokadoa, johon minä olen kehittänyt aina vain kiihtyvän himon. 
LOHIPASTA APPELSIINILLA JA AVOKADOLLA
neljälle

300 g lohta
1 luomu appelsiini
1 dl valkoviiniä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
valkopippuria, suolaa
2 kypsää avokadoa
pastaa

Paloittele lohi noin 2 cm kuutioiksi. Pese appelsiini hyvin ja raavi kuoresta ohuita suiroja. Purista appelsiinin mehu kuppiin. Silppua sipulit. Paista sipuleita ja appelsiininkuorisuiroja hetki oliiviöljyssä paistinpannussa. Lisää pannuun valkoviini ja keitä hetki, jotta nestetta haihtuu mutta sipulit pehmenevät ja saavat makua viinistä. Lisää appelsiinin mehu ja kuumenna seos. Lisää vielä lohipalat. Lohet kypsyvät muutamassa minuutissa. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Lohko avokadojen liha pieniksi kuutioiksi. Sekoita kastike itsetehdyn nauhapastan kanssa. Nosta lautaselle. Lisää annokseen avokadopalat..


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

SicaPelle Porvoossa oli ihan huippu!

"Eipä kuulosta kovin tasokkaalta" tuumasi 10-vuotias poikamme, kun ilmoitimme lapsille että menemme Porvoossa syömään ravintola SicaPelleen. Toista kuitenkin koimme, myös se jätkänpätkä! SicaPelle-nimen hauskan tarinan voi lukea ravintolan sivuilta

Porvoon kirkon takana sijaitseva wining- ja dining-paikka on saanut kehuja monelta taholta, enkä ole kuullut paikasta yhtään poikkipuolista sanaa. 
Uskaltauduimme fiiniin paikkaan syömään lastemme kanssa, mikä oli lopulta ihan loistoratkaisu. Muksumme otettiin hyvin vastaan ja he käyttäytyivätkin oikein hienosti. Me aikuiset päädyimme ottamaan kuudesta esitellystä lautasesta viisi, lapset yhden. Ja kun sanon että paikka on fiini, tarkoitan että ruuat ovat hienoja ja kaikki viimeiseen asti mietittyjä. Tunnelma on silti leppoisa ja toivottaa  sinut tervetulleeksi heti ovelta. 

Alkuun me vanhemmat nautimme Barone Pizzinin luomufranciacortaa. Lapset siemailivat raparperi-mansikkamehua. Puolikkaan viinipaketin ottaminen kävi mukisematta, mikä on aina ilahduttavaa muttei itsestäänselvää. Viinit osuivat makuumme oikein hyvin ja täydensivät ruokia todella hienosti!

Ruokailu aloitettiin nauttimalla keittiöntervehdys, raikas kurkku-basilikakeitto shottilasista. 
Ensimmäinen lautanen sisälsi kauniisti ja maullisesti hyvin onnistuneesti savustettua kirsikkatomaattia, kermaisen pehmeää ranskalaista vuohenjuustoa, hapanjuureen tehtyä leipää ja villiyrttejä. Ilman savunmakua annos olisi jäänyt kovin tavanomaiseksi, mutta nyt se oli mielenkiintoinen ja kutsuva.
Seuraavaksi eteemme laskettiin härän ribsejä kurkku-piimäpedillä. Rapsakkuusosana koreilivat palsternakkasipsit ja makumielenkiintoistajana pikkelöidyt kyssäkaalit. Lihassa oli hiukan liian tuhti suolaus, mutta muuten maut olivat upean syviä ja yhteensopivia. 
Kantarellirisotto mustikoineen ja japaninsinappeineen hurmasi sekä oikean napakalla rakenteellaan että syvillä mauillaan. Parmesaania ei todella oltu säästelty!
Härän sisäfile oli ehkä illan yllätyksettömin, joskin kyllä hieno annos. Vadelmat ja palsternakkapyre olivat mukava lisä hienolle lihalle. Härän kanssa tarjottiin decantoituna suodattamatonta, kirkastamatonta italialaista viiniä nimeltä Mouth Bomb. Sen on tuottanut viinimaailman punkkariksikin nimetty Marco Zanetti. Viini oli todella moniulotteinen ja kaikessa toffeisuudessaankin kävi erinomaisesti härän kanssa. 
Nieriä lepäsi kesäkurpitsan ja pinaattien päällä. Kokonaisuutta kehysti chili-laventeli-beurre blanc. Kruunukoristeena oli hentoisia pihatähtimöitä, joita tykkään kotonakin käyttää. Kalalle oli valittu sama  viini, Sancerre Roger Champaultilta, jota tarjottiin Victorian ja Danielinkin häissä kuorrutetun Landon-nieriän kanssa. Että ihan kuninkaallista fiilistäkin vielä samalla rahalla!

Ennen jälkiruokaa suuta raikastettiin karviaisherkulla.
Jälkiruoka makeili mansikkapannacotan, spelttikeksien, hunajakennojen, mansikoiden, tuoreen tillin, tillilumen ja marenkien voimin, ihanasti. Makeapalaa tanssitti matalaalkoholinen jälkiruokaviini brachetto Giovanni Almondolta. Pidin erityisesti viinin raikkaudesta ja vadelmaisuudesta. 
Me ruokailimme nyt SicaPellen kauniilla ja rauhallisella terassilla, mutta myös sisätilat näyttivät rennon kutsuvilta. Ravintola on kovin pieni, joten varaus etukäteen ei lie pahitteeksi. 

Ravintola SicaPelle oli kokonaisuutena ihan loistokäynti. Tunnelma, palvelu ja kaikki maut osuivat meille ja kesäiltaan juuri oikein! Loppulaskumme oli 218 euroa ja varmasti koko rahan väärti. Menu vaihtuu viikoittain ja sesongittain. Tänne tulemme palaamaan varmasti, sillä keskiössä oleva nautinto on kovasti meidänkin mieleemme!

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Kauppakatu Saigonin malliin

Minä rakastan erilaisia toreja ja markkinapaikkoja maailmalla. Arvelin että ehkä tekin. Otin nämä kuvat ihan Ho Chi Minh Cityn eli Saigonin keskustassa sijaitsevasta markkinakadusta nimeltä Ton That Dam. On ihan hämmentävää miten lähellä pilvenpiirtäjiä tämä katu on. Ostimme katukojusta hyvät bahn mi:t hintaan 10 000 dongia eli noin 35 centtiä.









Jäistä aina varoitellaan Aasiassa mahapöpöjen vuoksi. Kuulimme, että Vietnamissa kaikki jäät tehdään tehtaassa. No, ei ihan. Silti olemme ja meinaamme vastakin ottaa jäitä tarvittaessa, sillä emme ole saaneet pienintäkään mahanpurua aikaan reissuillamme. 

torstai 24. heinäkuuta 2014

Lipstikkaa ja pihasauniota pimmsisti mansikoille

Jos näen kiinnostavan reseptin, otan siitä usein kuvan kameralla tai kännykällä. Valtaosa näistä jutuista painuu unholaan, mutta osa onneksi toteutuksen asteelle. 

Tämä kesäinen, nopea jälkiruoka sai innostuksen parin vuoden takaisesta papan luona kuvatusta Hus & Hem-lehdestä, muuttuen kyllä matkan varrella. Lehdessä oli esitelty kiintoisana parina mansikka ja lipstikka. Epäuskoisena mutta kiinnostuneena yhdistelmä oli pakko testata. 

Jukka tuumasi kokonaisuudesta aika tarkkaan näin :" En tiedä tykkäänkö vai en, mutta ihan sun tyylinen." Minä pidin kovasti! Pihasaunion ananaksinen maun yhtyminen mansikan makeuteen oli jo tuttu alkoholittomasta jälkiruuasta. Lipstikka antoi uutta vivahdetta settiin, eikä Pimm's kai ole koskaan huonoa.  
MANSIKKA PIMM'S MARINOITUNA 
jälkiruoka 2:lle aikuiselle

3 dl mansikoita
½ dl Pimm's likööriä
3 lehteä lipstikkaa
2 rkl pihasaunion mykeröitä

Perkaa mansikat. Puolita isoimmat. Laita kannelliseen kulhoon. Kaada päälle Pimm's. Pilko lipstikan lehdet ja lisää joukkoon. Nypi pihasaunion keltaiset mykeröt varrestaan ja lisää sekaan. Sekoita. Laita kansi päälle ja pistä jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi. Nauti kesäisenä jälkiruokana. 

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Huiput rooftop baarit Saigonissa


Jos ette seuraa facebookkiamme tai blogin Instagramia, ette varmaan tiedäkään että piipahdimme Jukan kanssa kaksin Vietnamissa reipas viikko sitten. Jos taas seuraatte jompaa kumpaa, tiedätte varmasti että tällä lapsettomalla keikalla nautimme myös baarien antimista. Lopulta eri kattoterasseja juomineen tuli kokeiltua niin useita, että päätimme rakentaa niistä tällaisen koonnin. 

Kävimme monesti paikoissa vain yhdellä tai kahdella, nauttien lähinnä juomista ja yleisfiiliksestä. Tarkoitus oli useasti nauttia drinkit ennen ruokailua tai sen jälkeen. Missään paikassa emme siis bilettäneet emmekä osaa sanoa DJ-annista mitään. Osa paikoista tuli myös koettua ihan päiväsaikaan, jolloin muita asiakkaista oli verraten vähän. Huomiomme kiinnittyi lähinnä maisemiin, drinkkien makuun ja paikan yleisilmeeseen. Moneen paikkaan olisi voinut päivällä tai alkuillasta mennä hyvin lastenkin kanssa, ihan vaikka maisemia näyttäkseen. 

Huonoimman ja parhaimman kattoterassin nimeäminen yhteisesti oli todella helppoa, välimaastossa sen sijaan oli heittelyä lähinnä painotuseroista johtuen.

Hotellimme kattoterassilla avautui mukavat näkymät joelle ja kaupunkiin. Pöydät sijoittuivat altaan ympärille. 

Drinkit olivat todella raikkaita, hyviä ja monesti kookkaitakin. Ne tarjoiltiin aina sipsilajitelman kanssa. Drinkkien hinnat edustivat kaupungin kattoterassien keskihintaa, 150 000-170 000 dongia (noin 5-6 euroa), joskin kalliimpiakin löytyi.  Kannattaa käydä!

 

*****

 

Tämän paikan erikoisuutena on se, että voit saapua paikalle helikopterillasi. Sikäli mikäli se reissuun tuli mukaan, me unohdimme omamme kotiin. Ulkoistumapaikkoja ei Alto Heli Barista löydy, joten se sopikin hyvin sadetuhruiseen iltaan. Osa cocktaileista oli happy hourin aikana 150 000 dongin kieppeillä, muuten hinnat huitelivat reippaassa 200 000 dongissa. Maisemat olivat komiat 52:stä kerroksesta tarkasteltuna. Paikalla kierteli myös kuvaaja jonka ansiosta päädyimme baarin faceenkin.




*****

OMG
Original! Musical! Gastronomical!

Ben Than marketin läheinen kattoterassi on aika matalalla, mutta tarjoaa kuitenkin mukavat näkymät kaupunkiin. Tunnelma on jotenkin erityisen lounge ja hyvin rento. Sateen vuoksi me pysyimme sisällä, mutta terassipaikkojakin olisi ollut. Coctail-listaa voi tutkailla netissäkin. Erikoisuutena OMG:ssä on Crazy in Love-drinkki, joka sisältää timantin. Tämä 3500 euroa maksava juoma tulee tilata 48 tuntia juomishetkeä aiemmin. Muilta osin hinnat ovat ihan keskitasoa. Syötävääkin saisi, ihan trendikästä ramenburgeriakin.

*****


Sheraton hotellin kattoterassilta aukesi erilainen näkökulma kaupunkiin kuin muilta käymiltämme terasseilta. Kaiteen viereiset korkeat tuolit olivat todella mukavat istua. Mangomojito oli erityisen raikas juurimuhjaannutettuine hedelmäsilppuineen. Musiikki täällä saa erityismaininnan. Hyvin persoonallisia covereita kuunnellessa pidimme kahden tyypin musavisaa siitä, kumpi arvaa ensin biisin ja alkuperäisesittäjän. Hintataso oli linjassa muihin 150 000-170 000 dongin paikkoihin. Keralla sai suolaisia pähkinöitä.
 

*****

Broma: Not a Bar

...hurmasi meidät tunnelmallaan. Ensimmäisenä sielläoloiltana sattui olemaan open mic night, jolloin kuka vain sai mennä (bändin kanssa) soittamaan tai laulamaan. Ensin Jukalle soitettiin oma biisi, jossa puhuttiin pitkästä suomalaisesta joka on tullut pitämään hauskaa Saigoniin. Seuraavaksi mies olikin jo itse rummuttamassa. Toisena iltana tiheätunnelmaisella terassilla lauloi valloittava nainen kitaran säestyksellä. Coctailit olivat ihan ok ja hinnat linjassa muiden paikkojen kanssa. 
Tämä kattoterassi on vain kolmannessa (?) kerroksessa ja viimeiset porraskäytävät saavat sinut epäilemään oletko ollenkaan oikeassa paikassa. Näkymä on silti hurmaava ja tunnelma ylivoimainen jos pitää elävästä musiikista ja tiiviistä tunnelmasta.

*****


Drinkit tylsiä, paikka nuhjuinen, sama näkymä kuin oman hotellimme paljon korkeammasta ja muutenkin paremmasta baarista. Emme suosittele. 

*****

Rex hotellin kattoterassi viidennessä kerrokseesa oli ihan kumma, älkää menkö. Yleisilme terassilla oli tylsä, maisemat samoin siltäosin kuin niitä edes korkeiden kaiteiden ja kasvillisuuden takaa näki. Drinkkejä emme edes tilanneet, sillä niiden hinnat olivat tuplaten sen mitä monissa paikoissa. Lähdimme siis hipsimään poispäin juomatta mitään. 

*****

Chill Skybar, AB-tower

Ihan paras kattoterassi Ho Chi Minh Cityssä! Ja tähän kolme huutomerkkiä!!!

Chill Skybarissa on 16.30-20.00 Happy Hour, jolloin drinkit ovat muun kaupungin tasoa, muuten tuplahintaisia. Juomat ovat mielikuvituksellisia ja kauniita. Ihan lempparini useasta eri iltoina testaamastamme oli vadelmaa ja timjamia raikkaasti yhdistänyt juoma. 

Maisemat täältä korkealta aukesivat moneen suuntaan kaupungissa. Happy hourin aikana maisemat vaihtuivat täysin kirkkaasta ihanan tunnelmalliseen öiseen kaupunkiin. 

Huomaa että paikkaan on pukukoodi, joka meinaa sitä ettei ihan rähjäisissä vaatteissa tai flipflopeissa sisään kannata edes pyrkiä. Normaalit siistit vaatteet riittävät hyvin. 
 





Chill Skybarin sisustus sekä terassilla että sisällä oli ylellisen tyylikäs. Ylimmäisessä kerroksessa on vielä ravintola, josta saa turhan länsimaista ruokaa. Suosittelemme Chill Loungea ehdottomasti, iloisen tunnin aikaan. 

Lisää kattoterasseista esim. Vietnam Coraclesta