SicaPelle Porvoossa oli ihan huippu!

"Eipä kuulosta kovin tasokkaalta" tuumasi 10-vuotias poikamme, kun ilmoitimme lapsille että menemme Porvoossa syömään ravintola SicaPelleen. Toista kuitenkin koimme, myös se jätkänpätkä! SicaPelle-nimen hauskan tarinan voi lukea ravintolan sivuilta. 

Porvoon kirkon takana sijaitseva wining- ja dining-paikka on saanut kehuja monelta taholta, enkä ole kuullut paikasta yhtään poikkipuolista sanaa. 

Uskaltauduimme fiiniin paikkaan syömään lastemme kanssa, mikä oli lopulta ihan loistoratkaisu. Muksumme otettiin hyvin vastaan ja he käyttäytyivätkin oikein hienosti. Me aikuiset päädyimme ottamaan kuudesta esitellystä lautasesta viisi, lapset yhden. Ja kun sanon että paikka on fiini, tarkoitan että ruuat ovat hienoja ja kaikki viimeiseen asti mietittyjä. Tunnelma on silti leppoisa ja toivottaa  sinut tervetulleeksi heti ovelta. 

Alkuun me vanhemmat nautimme Barone Pizzinin luomufranciacortaa. Lapset siemailivat raparperi-mansikkamehua. Puolikkaan viinipaketin ottaminen kävi mukisematta, mikä on aina ilahduttavaa muttei itsestäänselvää. Viinit osuivat makuumme oikein hyvin ja täydensivät ruokia todella hienosti!

Ruokailu aloitettiin nauttimalla keittiöntervehdys, raikas kurkku-basilikakeitto shottilasista. 

Ensimmäinen lautanen sisälsi kauniisti ja maullisesti hyvin onnistuneesti savustettua kirsikkatomaattia, kermaisen pehmeää ranskalaista vuohenjuustoa, hapanjuureen tehtyä leipää ja villiyrttejä. Ilman savunmakua annos olisi jäänyt kovin tavanomaiseksi, mutta nyt se oli mielenkiintoinen ja kutsuva.

Seuraavaksi eteemme laskettiin härän ribsejä kurkku-piimäpedillä. Rapsakkuusosana koreilivat palsternakkasipsit ja makumielenkiintoistajana pikkelöidyt kyssäkaalit. Lihassa oli hiukan liian tuhti suolaus, mutta muuten maut olivat upean syviä ja yhteensopivia. 

Kantarellirisotto mustikoineen ja japaninsinappeineen hurmasi sekä oikean napakalla rakenteellaan että syvillä mauillaan. Parmesaania ei todella oltu säästelty!

Härän sisäfile oli ehkä illan yllätyksettömin, joskin kyllä hieno annos. Vadelmat ja palsternakkapyre olivat mukava lisä hienolle lihalle. Härän kanssa tarjottiin decantoituna suodattamatonta, kirkastamatonta italialaista viiniä nimeltä Mouth Bomb. Sen on tuottanut viinimaailman punkkariksikin nimetty Marco Zanetti. Viini oli todella moniulotteinen ja kaikessa toffeisuudessaankin kävi erinomaisesti härän kanssa. 

Nieriä lepäsi kesäkurpitsan ja pinaattien päällä. Kokonaisuutta kehysti chili-laventeli-beurre blanc. Kruunukoristeena oli hentoisia pihatähtimöitä, joita tykkään kotonakin käyttää. Kalalle oli valittu sama  viini, Sancerre Roger Champaultilta, jota tarjottiin Victorian ja Danielinkin häissä kuorrutetun Landon-nieriän kanssa. Että ihan kuninkaallista fiilistäkin vielä samalla rahalla!

Ennen jälkiruokaa suuta raikastettiin karviaisherkulla.

Jälkiruoka makeili mansikkapannacotan, spelttikeksien, hunajakennojen, mansikoiden, tuoreen tillin, tillilumen ja marenkien voimin, ihanasti. Makeapalaa tanssitti matalaalkoholinen jälkiruokaviini brachetto Giovanni Almondolta. Pidin erityisesti viinin raikkaudesta ja vadelmaisuudesta. 

Me ruokailimme nyt SicaPellen kauniilla ja rauhallisella terassilla, mutta myös sisätilat näyttivät rennon kutsuvilta. Ravintola on kovin pieni, joten varaus etukäteen ei lie pahitteeksi. 

Ravintola SicaPelle oli kokonaisuutena ihan loistokäynti. Tunnelma, palvelu ja kaikki maut osuivat meille ja kesäiltaan juuri oikein! Loppulaskumme oli 218 euroa ja varmasti koko rahan väärti. Menu vaihtuu viikoittain ja sesongittain. Tänne tulemme palaamaan varmasti, sillä keskiössä oleva nautinto on kovasti meidänkin mieleemme!