Takan lämpö ja rätinä toivottaa lämpimästi tervetulleeksi Mustion Linnan Linnankrouviin. Tyylikkäästi katetut pöydät ja joulukoristein kaunistettu sali virittävät mielen juhlatunnelmaan. Itsenäisyyspäivän illallinen perheen kesken on alkamassa.
Pidän Linnankrouvissa eniten sen tunnelmasta. Siinä on paljon lämpöä, hiukan kummitusmaisuuttakin ilman pelottavuutta ja hiukan historiaa. Ruoka sen sijaan on ihan tätä päivää. Linnankrouvi luottaa paikallisiin pientuottajiin, joka todella näkyy ja maistuu. Lapset ovat tänne myös tervetulleita ja heidät huomioidaan hienosti asiakkaina.
Alkuun me perheen naisväki otimme Linnankrouvin omenaista glögiä, minä calvadoksella, nuorempi ilman. Rusinoiden tilalla Mustiossa oli karpaloita ja pinnalla kellui omenapaloja. Ihanan erilainen, mutta selkeän glöginen alkujuoma.
Keittiöntervehdyksenä eteemme laskettiin siikatartaria, perunasalaattia ja mätiä. Lapset saivat myös tämän annoksen. He pitivät eniten perunasipsistä.
Molemmat lapset ottivat pääruuiksi lihapullat ranskalaisilla. Tarjolla olisi ollut myös listan annokset puoleen hintaan.
Kuukausittain vaihtuva ala carte lista oli suppea, joskin kaikilta osin houkutteleva. Alkuruuista maistoimme molemmat, pääruuista jäi maistamatta kala maa-artisokalla ja hasselpähkinällä. Jälkiruuista jäi kokematta pientilajuustot.
Minä otin alkuun "metsäsieniä, kuusenkerkkää ja vuohen gruyére-juustoa". Lautasella oli ilokseni monelle tuttujen kantarellien ja suppilovahveron lisäksi myös yhtä lempisienistämme, orakasta.
Jukan valinta alkupalojen osalta osui lohipastramiin. Lautaselta löytyi myös wasabimajoneesia ja viiriäisen uppomunaa. Kuinka tarkkaa hommaa viiriäisen uppomuna mahtaakaan olla, sillä sisus tosiaan oli ihanan valuvaa niinkuin kuuluukin.
Pääruuaksi valitsin peuraa, joka tarjoiltiin risi-pastan ja herkkutattien sekä sherrykastikkeen kanssa. Parasta loistavassa annoksessa oli peuran savuisuus, joka maistui juuri sopivan selkeästi, muttei jyräävästi. Peuraa oli myös annoksen yrttisessä makkarassa. Tämän lautasen myötä pääsin maistamaan ensi kertaa jäkälää ravintolassa. Enemmän kuin makua, jäkälässä oli hauskaa, rapean kevyttä rakennetta. Idea oli myös mainio, sillä peurahan syö jäkälää.
Jälkiruuissa oli kovasti ajatusta. Itse valitsin tammenterhoa ja mesiangervojäätelöä. Tammenterhot on poimittu Linnan omasta puutarhasta. Opimme, että parkkihappojen poistamiseksi terhoja pitää liottaa peräti kymmenen päivää vaihtaen vettä ahkerasti. Pähkinäinen pallo oli kovasti mieleeni, mutta mesiangervojäätelö aivan liian vahvan makuinen. Pidän kovasti mesiangervon mausta ja käytämme sitä kotonakin, mutta nyt maku vain oli liian voimakas.
Jukan jälkiruuassa tapahtui niin paljon että putosin jossain vaiheessa kärryiltä. Sorbetti oli ainakin maustettu Linnanpihan omilla mustaseljankukilla. Makuina oli myös hunajaa ja Jukan erityisesti hyvänä mainitsemaa timjamia. Pöydässä kaadettuun kastikeeseen oli makeuden tasapainottamiseksi uutettu myös leppää, mikä oli kovasti omaperäistä.
Lapset eivät halunneet jälkiruokia, vaikka tarjolla olisi ollut luumujäätelöäkin tai glögisorbettia.
Koko iltamme maksoi 175 euroa, johon kuuluivat ruuat, glögit, neljä lasillista viiniä, kahvi sekä lasten mehut. Ostimme lisäksi myös Mustion Linnan omaa viinietikkaa mukaan Linnankrouvin puodista. Kokonaisuus oli oikein hieno ja todella maukas. Annokset olivat myös niin kookkaita, että olimme varsin täynnä Linnankrouvista poistuessamme. Palaamme varmasti taas herkuttelemaan Linnankrouvin antimia ja suosittelemme samaa kaikille!
Linnan Krouvi
Mustion Linna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat