Põhjaka tulvi seesteistä iloa

Ravintola põhjakaan sisään astuminen loi heti ihanan tunnelman. Ympäristö on huolittelemattomalla tavalla upea. Jos F-hoonessa Tallinnassa raffi ympäristö on luotu rakentamalla, täällä vaikutelma on kevyempi. On kuin kaveriporukka olisi ollut remontoimassa paikkaa josta pitävät kovasti ja yhtäkkiä päättäneet että nyt on hyvä, tähän lopetetaan. Seinien maalin alta näkyy himmeästi vanhoja maalauksia ja rappaukset ovat monilta kohdin poissa. Eriparituolit ja epätyypillisesti sijoitellut taulut luovat osaltaan rentoa fiilistä. Sitä tukee myös ihka oikea levysoitin.

Põhjaka sijaitsee ihan lähellä Paiden kylää, noin tunnin ajomatkan päässä Tallinnasta. Menu vaihtuu päivittäin tarjonnan mukaan. Ruoka on pelkästään eestiläistä lähiruokaa, myös oman puutarhan tuotteita. Põhjakalla on omia kanoja ja tarhattuja villisikoja. Villiyrttejä ja riistaa käytetään myös. Kaikki ruoka on sesonkista.

Ruokajuomavaihtoehtoina on myös lähitilan raakamaitoa. Koitapa samaa Suomessa!

Põhjakan tyyli oli huippuunsa viedyn rentoa. Kalassa oli kaikki ruodot jäljellä ja viinit esiteltiin vain rypäleen perusteella. Ruokailuvälineitä ei vaihdeltu ruokalajien välillä eikä jaettaviin alkupaloihin oltu laitettu ottimia erikseen. Koko homma on varmasti tarkkaan harkittu, mutta se on saatu näyttämään huolettoman rakastettavalta. Pidimme tyylistä ihan hurjasti, mutta uskomme että se voi jakaa mielipiteitä. 

Alkupaloiksi otimme tarjoilijan suosituksesta jaettavia lautasia lautoja. Kananmaksa oli ihanan pehmeää. Vaalealta leivältä marinoitujen sipulien kanssa syötynä kokonaisuus oli todella nautinnollinen. Pavut hapatettuna olivat kiva uusi juttu meille. 

Põhjakassa itsetehdyn ilmakuivatun kinkun kanssa tarjottiin oikein oivallista tomaattikompottia ja maustettua tuorejuustoa. 

Kokonaisena friteeratut pikkukalat, tint, dipattiin ihanaan rakuunamajoneesiin. Happaman kirpsakaksi luultu porkkanasalaatti olikin öljyssä ja mausteissa pehmeäksi marinoitua. Seassa oli mustien sipulinsiemenien lisäksi ketunleipää, korianteria ja lipstikkaakin. 

 

Alkupalojen juomaksi otin eestiläistä Jaanihanson siideriä, josta pidin kovasti. Jukka valitsi ruokajuomaksi "kodukali"a, joka maistui suomalaisen kotikaljan ja siman sekoitukselta. Minä en pitänyt siitä, mutta Jukka kyllä. 

Pääruuaksi tyttäremme valitsi possun ribsit, joissa oli ihanan tahmainen pinta mutta muuten säikeilevä rakenne. Lisukkeista omia suosikkejani olivat isot pikkelöidyt kurpitsapalat ja paahdetut palsternakkasiivut. Tämä annos oli menusta puolikkaana. 

 Poitsumme otti "lasten listalta" jauhelihapihvin perunamuussilla. Pihvi hävisi aika nopeasti pojan vatsaan.

 Jukka söi nautinnolla todella suuren villisian filepalan perunagnoccheilla.

Minun porkkanarisottoni oli piristävän värikäs porkkanapalojen tuodessa suutuntumaa pehmeyteen. Haukipalat oli aseteltu hienosti risoton ylle vuohenputkien makustaessa kokonaisuutta.

Jälkiruokakakkupalat olivat valtavan suuria, pienempikin olisi meille riittänyt. Tyttäremme tuumasi että suklainen kakku on parasta mitä hän on saanut. Ravintolassa, kuului vielä täsmennys.

Minä nautin ihanan "Napoleoni kook"in kanssa sopivan tymäkkää, pohjakan omaa tyrnisnapsia. 

 Poitsumme nautti vanilja- ja karamellijäätelöstä sekä mansikkasorbetista. 

Ikkunasta oli hauska seurata västäräkkien ja kissan kisailua isolla nurmikentällä. Linnut selvästi härnäsivät häntäänsä vispaavaa kissaa joka teki epätoivoisia loikkia saadakseen västäräkit kiinni. Perällä olevassa huoneessa juhlittiin syntymäpäiviä. Juhlijoina oli kaikenikäisiä vauvasta vaariin saman suuren pöydän ääressä. Levysoittimesta soljui mukavia sävelmiä. Meitä jutututti ja hymyilytti paljon keskenämme.  Tunnelma oli siis kertakaikkisesti kohdillaan. 

Põhjaka oli iloisella tavalla seesteisen rauhallinen ravintola. Muksut huomioitiin todella hienosti ja ravintolassa olikin virolaiseen tapaan paljon lapsia. Tarjoilu pelasi todella ystävällisesti englanniksi. Koko iltamme maksoi VAIN 97,80 euroa.

Kannattaako Tallinnasta ajaa sitten tunnin verran suuntaansa põhjakaan? Kannattaa! Me ajamme usein kotoa Nummelasta Helsinkiin ravintoloihin ja sinne on melkein tuo sama tunti. Meille kokemus oli ehdottomasti hieno, kokonaisuudessa kartanohotelliyön ja erilaisten Viron maisemien näkemisen kanssa. Põhjakan tunnelma oli ainutlaatuinen ja jätti pitkäksi aikaa kuplivan hyvänolon. Menisimme ehdottomasti uudestaan ja suosittelemme lämpimästi kaikille.