Känsätuhkelo on persoonallinen ruokasieni

Huonotattisista sienisyksyistä on se hyöty, että tulee opeteltua uusiakin sieniä. Niukkana tattivuonna opimme aikoinaan orakkaan ja lampaankäävänkin. Eilen herkuttelimme elämämme ensi kertaa metsästä poimitulla herkkusienellä ja haluamme herkutella vastakin. Tuoksu oli hurmaava ja maku hieno!

 

Eilen poimin myös ensi kertaa elämässäni metsästä känsätuhkeloita. Kyllä, se on se sama sieni jota mukulana puffauteltiin rikki jalalla. Känsätuhkelot olivatkin melkeinpä ainoat sienet joita reissultamme löysin. Känsätuhkelon tunnistaa hyvin valkoisesta väristä ja nystyräisestä pinnasta. Nystyt irtoavat helposti. Sienikirja kertoi ne kahden tähden syömäsieniksi.  Munuaisvikaisille sientä ei suositella sen sisältämän urean vuoksi. 

Nettiä kliksuttelemalla en saanut lainkaan reseptejä känsätuhkeloon liittyen. Saimi Hoyer vinkkasi Viinilehden sienitasting-jutussa paahtamaan känsätuhkelot leivän päälle tai salaattiin. Se sinetöi päätökseni edetä ihan yksinkertaisesti pannulla paisten ja suolaripsahuksen kanssa maistaen.

Kaksi sienistä oli jo pehmennyt ja kellastunut sisältä. Nämä jätin käyttämättä. Känsätuhkelot neuvotaan nimittäin käyttämään kun sisus on valkoista ja kiinteää, kuten allaolevassa tuhkelossa.

Paistoin sienet ensimmäisellä kerralla puolitettuina. Pannulta lautaselle nostettuna sienet kurtistuivat hauskasti kokoon. Maku oli hieno, ihan omanlaisensa. Sienen pehmeä rakenne vaan ei hurmannut ja olin jo hylkäämässä koko tuhkelon. 

Sitten sain tuttavalta vinkin siivuttaa sienet ja paistaa kuumalla pannulla. Minä paistoin sienisiivut öljyssä, mutta tuskin sienet voitakaan kavahtavat. Näin nautittuna känsätuhkelo maistui minullekin! Söimme sienet yhdessä pannulla paistetun siian ja kasvisten kanssa. 

Suosittelemme lämpimästi keräämään sienikoriin myös känsätuhkelot, sillä maku on aika uniikki!

Nopeaa arkiruokaa: siskonmakkarakeitto nuudeleilla

Tulin tänään kotiin kiljuvan nälän kanssa. Odotin ovella kohtaavani maukkaan lämpöisen keiton tuoksun, mutta sen sijaan kuulinkin mieheni puhuvan työpuhelua. Puin siis phuuhkautettuani essun päälleni, höyläsin pari juustosiivua ensinälkään ja aloin pilkkomaan sipuleita. Olin jo edellisenä iltana ottanut pakkasesta jääkaappiin sulamaan lihalientä ja siskonmakkaroita. Ensinmainittu loiskahti kattilaan saaden pian seurakseen pieneksi pilputun sipulin. Sitten pilkkomisveitsen alle joutuivat porkkanat, palsternakka, pari kaalinlehteä ja kesäkurpitsa. Höylän alle päätyi juusto, jonka siivun nakkasin suuhun ruuantekoruuaksi. Meinasin pilkkoa mukaan myös perunoita, mutta kasvislokerossa törröttänyt sitruunaruoho sai ajatukset kääntymään itään, jonka tuloksena rapistelin esille nuudelinloput jostain nyssäkästä. Tuumailin eikös Chez Jasukin tehnyt jotain nuudelikeittoa vasta. Jatkoin tuumailemalla että tekisin postauksen minäkin Jasun tämänkertaisen mallin mukaan ilman varsinaista reseptiä. Ajatellessani pilpuin mukaan sen sitruunanruohon tuomaan raikasta tuoksua. Plumpsautellessani siskonmakkarapalluroita kuumaan keittoon laskin aikaa menneen varmaan vajaa puoli tuntia kotiintulosta, joten pikaruoan ääressä siinä pakerrettiin mausta ja tuoreudesta tinkimättä. Lopuksi nakkasin sekaan nuudelit, laitoin kaasuliekin pois päältä ja jäin odottamaan että koko perhe olisi koolla. Ja otin vielä yhden juustosiivun ikäänkuin alkupalaksi. 

Fuxing Park, Shanghai, hurmasi ihmisillään

Fuxing park on todella mielenkiintoinen paikka Shanghaissa. Onneksemme se sijaitsi melkein hotellimme takapihalla. Puistossa tuli vierailtua usein piknikkien, oleilun tai jopa lenkkeilyn merkeissä. Vilkkaimmillaan puisto oli aamutuimaan, kuuden seitsemän aikoihin. 

Fuxing parkiin kokoontuu paljon ihmisiä harrastamaan, juoruilemaan, voimistelemaan ja viettämään aikaa yhdessä muiden kanssa. Puistossa näimme ihmisiä halailemassa ja koputtelemassa hellästi puita, tanssimassa, istuskelemassa, pitämässä puheita, juoksemassa ilman paitaa, miekkailemassa ja soittamassa. Toiset lauloivat yksin ja monet yhdessä kuoron kanssa, säestyksellä tai ilman. Puisto täyttyi elävästä elämästä lasten kirmatessa nurmikentällä ja vanhusten istuskellessa eväineen penkeillä. 

Entisellä Ranskan toimilupa-alueella sijaitseva puisto on rakennettu alunperin Ming Dynastian aikaan yksityispuistoksi. Ranskalaiset muuttivat sitä aikanaan enemmän ranskalaiseen tyyliin. Puistosta löytyy mm. kaunis ruusutarha ja suihkulähde sekä lampia lootuksenkukkineen. Ihan parasta puistossa ovat kuitenkin paikalliset ihmiset puuhineen. 

Yhtenä päivänä meidän taas kävellessä hitaasti pitkin puiston käytäviä näimme kolme leijanlennättäjää puuhissaan. Vanha rouva oli saanut jo upean kotkaleijansa valtaviin korkeuksiin, niin että se leijui tuskin linnuksi havaittavana hahmona pilvissä. Siinä nainen istui kelansa kanssa sateesta vielä kostealla nurmikolla tekemättä mitään. Kummastelimme että on tuokin harrastus, odottaa vain. Vieressä kaksi miestä yritti useaan otteeseen saada suurien leijojensa alle ilmaa, mutta hankalalta näytti. Tuumimmekin keskenämme etteivät noin painavat leijat voi millään nousta korkeuksiin kun selkeää tuulta ei ollut. Istahdimme nurmikentälle mekin ja seurailimme pitkän aikaa sen yhden leijan liitelyä taivaan sinessä ja toisten yritystä nostaa omansakin sinne. Välillä nainen hörppäsi termosmukistaan juotavaa ja toinen mies pummi tupakkaa kerran jos toisenkin. Vaatteet hikistyivät pelkästä istumisesta. Nökötimme siinä hyvän tovin, katsellen hiljaa. Viimein miehetkin saivat leijansa ylös ja kela alkoi rullata kevyesti lisää narua loittonevaa leijaa varten. Jatkoimme istumista vielä aikamme ja ihastelimme. emmekä enää kummastelleet lainkaan. 

Suosittelemme puistossa käymistä lämpimästi, jos Shanghaihin päädyt. Puistolla on aukioloajat, mutta matalan aidan yli pääsee puiston puolelle helposti myös muina aikoina Nanchang roadin päädystä. 

Kesäkurpitsavuoka

Keittelin tuossa männäviikolla suuren kattilallisen jauhelihakastiketta, jota söimme useampana päivänä. Emme kuitenkaan samassa kyllästyttävässä muodossa, vaan ihan eri pukuihin puettuna. Osa taidettiin pakastaakin tulevia käyttöjä varten. Ensimmäisenä päivänä tomaattista jauhelihakastiketta haarukoitiin spagetin kanssa. Seuraavana päivänä Jukka kokosi kesäkurpitsavuoan niistä aineksista mitä jääkaapista löytyi. Kolmantena päivänä kastiketta lusikoitiin tilpehööverien kera tortillojen väliin. Arjen helpottaminen on monesti simppeliä ja helppoa.

KESÄKURPITSA-JAUHELIHAVUOKA

700 g kesäkurpitsaa
n. 1 kg tomaattipohjaista jauhelihakastiketta
vajaa prk fetaa
parmesan raastetta
suolaa
pippuria

Siivuta kesäkurpitsat pitkittäin noin 5 mm ohuiksi levyiksi. Kokoa vuoka lasagnen tavoin laittamalla uunivuuan pohjalle kolmasosa jauhelihakastikkeesta. Peitä jauhelihakerros laittamalla kolmasosa kesäkurpitsalevyistä päälle. Murustele kolmasosa fetaa kesäkurpitsojen päälle. Tee kolme kerrosta ja päällimmäisen kesäkurpitsakerroksen päälle vain fetamuruja ja parmesan raastetta. 

Shanghai nurisutti toistuvasti

Vietimme kesällä heti Vietnamin perään kaksi viikkoa Kiinassa Shanghaissa. Reissu ei ollut mikään menestys. 

Ihan alkuun tökkäsi pahasti. Kivalla sijainnilla varatun hotellin neljän hengen huone sisälsi yhden parivuoteen ja lisämaksusta saisi tietysti lisävuoteita. Halvempana vaihtoehtona meille ehdotettiin isompaa huonetta ylimääräisellä kustannuksella. Tähän sitten taivuimme nuristen. 

Netti Eurooppaan ei toiminut hotellissamme juuri koskaan, thanks for the Great Firewall of China. Meillä ei ollut kunnon suunnitelmia Kiinaan, ei edes ruokapaikkoihin. Paikallisen netin kanssa se oli meille kiinantaidottomille todella hidasta ja vaivalloista. Respan henkilökunnastakaan ei ollut apua, sillä emme ymmärtäneet toisiamme juuri koskaan vaikka molempien kielitaito riitti. Hermot meni. 

Taksit eivät toimineet Shanghaissa lainkaan toivotulla tavalla. Virallisen näköisiä, mutta ilman mittaria kymmenkertaisia hintoja ehdottavia takseja oli paljon. Taksit ottivat kyytiin vain todella harvoin ja joskus jopa kieltäytyivät ajamasta kohteeseen kai siksi että se oli liian lähellä. Tämä oli outoa sillä lähtömaksu oli yleensä todella suuri loppulaskuun verrattuna. Sateella taksit huristivat ohi melkein poikkeuksetta. Jos kyytiin sattui pääsemään, reitti kulki usein kummallisia teitä tai määränpää oli ihan muuta kuin toivottu. Phuuh. 

Shanghai oli yllätykseksemme kallis, joskin todella halpojakin paikkoja löysimme. 

Olemme olleet aiemmin Pekingissä ja Jukka muuallakin Kiinassa. Hommat ovat aiemmin toimineet hyvin ja reissuista on jäänyt mukava fiilis. Shanghaista jäi nyt päällimmäisenä mieleen se, että mikään ei toiminut loppuun asti kunnolla. Ja jos toimi, se sai meidät todella hämmästymään iloisesti. Törmäsimme ärsyttävän monesti siihen, että ihmiset eivät edes pyrkineet ymmärtämään englantiamme tai elekieltämme, mikä on melko poikkeuksellista muihin reissukokemuksiimme verrattuna.

En tavallisesti ole epäkiitollinen henkilö, mutta Shanghai sai minut nurisemaan useasti. Paljon saa vettä virrata Huangpu-joessa ennen kuin meidän sakkimme Kiinaan palaa.

Koimme kuitenkin myös monia kivoja ja mielenkiintoisia sekä herkullisia hetkiä Kiinankeikkamme aikana. Niistä lisää omissa postauksissaan. Jutut listataan myös blogimme MATKAT-välilehdelle, jossa suurin osa jutuista on paljon positiivisempia kuin tämä napina.

Pieni sievä arvonta

Minun nuorin siskoni Pilvi on tosi taitava käsistään. Hän ei varmaan pari vuotta sitten tiennyt sitä itsekään. Jonkun pimahduksen saaneena siskoni rupesi virkkaamaan patalappuja, sisustuskoreja, pupuja, mattoja ja vaikka mitä. Nykyään plikka tekee tilauksestakin tuotteita. Minusta erityisesti unirievut pupuisina ovat todella valloittavia. Kuvassa oleva kauniinkeltainen pupuriepu menee lahjaksi yhdelle pienelle tytölle, jahka pääsemme häntä ensi kertaa tapaamaan.

Pilvi on tehnyt useamman pupun juuri lahjansaajaa ajatellen. Minä sain viime syntymäpäivänä tämän ihanaisen, joka essu ja kokkihattu yllään pitää kädessään kauhaa ja toisessa kirjaa. Kirjassa on hyvin henkilökohtaisia viestejä, joka nostaa lahjan arvoa huikeasti. 

Viimeisin aluevaltaus siskollani lie tiskirätit, joita tehtaillaan eri väreissä. Puuvilla- bambu-viskoosisekoitteiset rätit voi pestä astian- tai pyykinpesukoneessa, joten ne ovat ekologisia. Ostin meille kotiin tuon nätin punaisen rätin ja teille arvottavaksi tummansinisen samanmoisen. Jos siis moisen haluat omaksesi, kommentoi tämän postauksen loppuun. Tiskirätti arvotaan jo torstaina klo 20. 

Pilvin kädenjälkeä voit kurkkia, tykkäillä ja tilata Pilvin pienet sievät-facebooksivustolla. Onnea arvontaan!

Presto- italialainen ravintola Eteläesplanadilla

Italialainen ruoka on varmaan ollut kautta aikain suurin intohimomme kun ruuasta puhutaan. Olimmekin kovasti iloisia kun saimme kutsun Prestoon nauttimaan italialaisia herkkuja.

Prestossa on meneillään Festa di Ferragosto, joka meinaa ruokajuhlaa jaettavien annosten äärellä. Mitä enemmän porukassa on ruokailijoita, sen edullisemmaksi setti käy. Neljästäänkin, mikä on jaettaville ruuille minimi, kokonaisuus on edullinen. Tästä mekin saimme maistiaisia itsemme ähkytäyteen asti. Millä ihmeellä sitä osaa lopettaa syömisen jos ruoka on niin hyvää kuin se oli!

Alkuun nautimme jaettavalta laudalta ihanan valuvaa buffalamozzarellaa, myös mantelilla ja tomaatilla maustettuna (pesto Trapanese), Coppa di Parmaa, barolosalamia ja marinoituja oliiveja sekä artisokkaa. Tähän kohtaan tägäsin jo Instagrammissa sydämen. Aivan ihanaa!

Minulle paljastui vasta kesken illallisen, että keittiön nokkamies Marko Koskinen oli se Marko Koskinen, joka on kirjoittanut minua aikoinaan todella paljon sykähdyttäneen passionen. Italiahullaantuneen ja siellä paljon keittiökokemusta erilaisissa paikoissa keränneen miehen kauhanvarressa oleminen nosti odotuksiani ja paikan uskottavuutta heti roimasti. 

Enkä pettynyt. Minun ja Jukan kummankin suosikiksi nousi metsäsienirisotto, jossa sieninä oli käytetty suomalaisista metsistä kerättyjä tatteja, mustatorvisieniä ja kantarelleja. Hieno koukku ja meille uusi makuyhdistelmä annoksessa oli pistaasipesto, joka jatkoi upeasti sienien maanläheistä makua. Marko Koskinen kertoi keittävänsä risotot aina Vialone Nano-riisistä ja kiehauttavansa alkoholin pois viinistä ennen risottoon lisäämistä. Mielenkiintoista! Ainoa mutisemisenaihe koko iltana olisi ollut risoton riisin aavistuksen turhan kypsä rakenne, mutta senkin chef Koskinen selitti ennen kysymistä sillä että asiakaspalautteen mukaan suomalaiset pitävät risottoriisistään italialaisittain ajateltuna hiukan liian kypsänä. 

Muita pääruokia olivat possunposkesta valmistetusta Guanciale pekonista ja tomaateista kokoonsaatettu pasta al'amatriciana sekä pehmytkuorirapuakin sisältänyt spaghetti al crostacei.Viimeksimainittu oli luonteikkaan mausteinen äyriäispasta, jossa oli käytetty tuoretta mustaa pastaa. 

Jälkiruoaksi nautiskelimme kahvin kanssa vielä mustaherukka- ja pistaasijäätelöä. 

Prestossa on myös mozzarella-baari, mikä on minusta hauska idea. Erilaisten mozzarellojen kanssa voi valita leivän lisäksi muitakin lisukkeita kuten vaikkapa anjovista ja sitruunaa tai käsinkuorittuja katkarapuja. Pikkusyötävät voi nauttia ennen muita rientoja tai herkkuja maistettuaan voi päätyäkin jäämään Prestoon viettämään iltaa. 

Jukan kehuttua italialaista tapaa tarjota pelkän viinilasin tilanneelle asiakkaalle pientä purtavaa totesi Marko Koskinen pilkesilmin että kannattaa kokeilla moista heilläkin. Tulevasta mies valotti sen verran, että Prestosta saa pian kaupungin parasta vitello tonnatoa vasikan pyöröpaistista tehtynä.

Prestosta saa myös ala carte annoksia ja pizzojakin, joskin tällä hetkellä suosittelisin lämpimästi jakamaan ihania annoksia. Presto on yllättävän iso ravintola, jonka hyvin eritunnelmaisissa tiloissa voi järjestää monenlaisia tilaisuuksia. Lounaita menee kuulemma parhaimpina päivinä reilu 350 annosta. 

Suosittelemme Prestoa lämpimästi rentoon illanviettoon kavereiden kesken. Tänne voisi myös hyvin mennä lasten kanssa kauhomaan yhteisestä kulhosta pastaa, risottoa ja jäätelöä omille lautasille.

Illan tarjosi Presto.