Pala Nomaa Mikko Utterissa Lohjalla

Jälkiruokalautasellani on muurahaisia. Niiden kuuluukin olla siinä. 

Istumme Jukan kanssa kuuden muun asiakkaan, melkeinpä tekisi mieleni sanoa maksavan vieraan kanssa lohjalaisessa pikkuruisessa ruokabaarissa nimeltä Mikko Utter. Ravintoloitsija Mikon kanssakokkaajana on tänään maailmankuulussa Nomassa työskentelevä Toni Toivanen. Kattaus on saanut nimekseen Erityinen ilta.

Ystävykset tarjoilevat yhteensä seitsemän lautasen illallisen. Kolmessa annoksessa näkyy molempien taitavien kokkien oma näkemys lautasen eri laidoilla. Määrittävänä tekijänä annoksen mietinnässä ovat olleet raaka-aineet ja nautittava viini. Raaka-aineina ovat punajuuri, sorsa ja omena. Neljä annosta ovat Mikko Utterin oman kekseliäisyyden aikaansaannoksia.

Muurahaiset ikäänkuin kylpevät omenamehussa, johon on uutettu makuja kuusenhavuista ja lisätty vielä tummaa vihreää lientä, jota on saatu eroteltua mustaherukanvarresta. Toni Toivanen kertoo, että hän halusi ehdottomasti tarjota muurahaisia, vaikka Nomassa ne ovat jo aikamoinen klisee. Kokki täsmentää kuitenkin, että muurahaisia ei tarjota vain sen vuoksi että voi sanoa niitä syöneensä, vaan nimenomaan niiden tuoman maun vuoksi. Keskustelemme siitä miten eri puolilla maailmaa muurahaiset maistuvat erilaisilta. Noman Rene Rezepi oli kertonut löytäneensä etelä-Amerikasta lajin joka maistui korianterille. Kun maistan annosta, kirpsakka maku tarttuu kielen päähän melkein kuin hyönteinen olisi pistänyt siihen. Tanskalaiset, pakkastapetut muurahaiset ovat annoksessa makunsa lisäksi myös purulisänä. Kokonaisuuden pohjalla, vielä näkymättömissä tiukkaan lautaseen tarttuneena on tiivismakuinen tattikiekko, jonka maut käyvät erinomaisesti yksiin tarjotun Lepaan makean omenaviinin kanssa. Loistavan juoma-ruoka-makuparin tekee myös Mikko Utterin näkemys omenasta, jossa on karamellisoitunutta uuniomenaa, omenasorbettia ja vielä lämmin financier. 

 

Jutustelemme illan aikana kaikenlaista ruoan ympäriltä. Hymysuiselta Toni Toivaselta kysytään, miten muurahaisia kerätään ravintolaa varten. "Kauhaistaan vaan pesän vierestä", kokki selittää. Noman harjoittelijat puhdistavat muurahaiset roskien joukosta yksinkertaisesti noukkimalla hyönteiset pinseteillä. Kolmen neljän kilon tavoitteella nyppimistä on tuntitolkulla. Naurussasuin mietimme yhdessä voisivatkohan Mikko Utterin lapset ottaa vastaan tämän pestin jos Utterissa alettaisiin hyönteisiä tarjoilla. 

Muurahaisannos on vain yksi seitsemän ruokalajin kokonaisuudessa. Saamme maistaa lisäksi mm. fermentoitua mustaa valkosipulia, kokoonkeitettyä maitoa levynä, hapantaikinalla paneroitua sorsansydäntä ja mesiangervotoffeeta. Viimeksimainittu herkku on saanut alkunsa Mikon kokkivaimon kiinnileikkaamasta kinuskista, joka miehen mukaan oli niin herkullista ettei hän useista yrityksistä huolimatta ole pystynyt sitä vielä tarkalleen toistamaan. Sorsa-annoksen Toni Toivanen on kääräissyt kaalitacokuoreen kiinnittäen sen risulla. Kun kysyn mitä puskaa tai puuta kiinnike on, vastaa Toni nauraen ettei tiedä kun otti sen ohimennen Mikko Utterin pihasta.

Erityisessä illlassa saan eteeni myös elämäni parhaan kaaliannoksen, jossa on yksinkertaistetusti sanottuna kolmea eri kaalia pekonimuruilla. Tekstuurit ja herkäksi puetut, tiivistyneen vahvat maut tekevät todella vaikutuksen.

Ilta on erityinen myös juomien suhteen. Sorsan kanssa tarjotaan esimerkiksi Armand Rousseaun Chambertinia vuodelta 2012. 

Erityinen ilta päättyy Mikko Uttermaisesti karkkilajitelmaan, joka on tökätty miehen pihasta kaadetun vanhan koivun palaseen. Lasissa kimaltaa hurmaava lohjalaista omenatislettä  L´Omenaa, joka kuuluttaa etiketissä vahvoin, huumorinvärittämin kirjaimin: this is not calvados.

Erityinen ilta on lempeän rento. Illallisella nauretaan, keskustellaan, ihastellaan ja siemaillaan. Illallisella hiljennytään ihanuuksien äärellä ja aloitetaan taas pulista. Haarukoiden kilinää säestävät hymyt ja kännykkäkameroiden napsuna.

Erityinen ilta jättää jälkeensä paljon uusia makumuistoja ja ison hymyn kasvoille. Tällaisia iltoja lisää, kiitos!

Erityinen ilta maksoi osaltamme 295 euroa alkushampanjoista L'Omenaan ollen koko rahan arvoinen.

***

pst. Mikko Utter toimii hienosti myös ihan tavallisenakin iltana.

Aasialaiset munakoisot

 

Munakoisoruuat. Niitä jäin todella kaipaamaan Shanghain keikaukselta. Jokaisella ravintolakäynnillä tuli tilattua jotain munakoisopitoista ja aina oli erinomaista! 

Innostuin kovasti kun näin Appelsiineja ja hunajaa-blogissa aasialaisviritteiset munakoisot. Soija, kalakastike ja seesamiöljy ovat takuuaasiavirittäjiä korianterin kruunatessa koko komeuden. Ensimmäisellä kerralla tein Jaeliin luottaen tupla-annoksen, nyt toisella kertaa triplasin tässäkin ohjeistetun määrän. 

Tätä munakoisoruokaa on syöty hyvällä ruokahalulla lämpimänä, haaleana ja kylmänä itsekseen, leivän kanssa ja brisketin kera. Kaikki tavat ovat toimineet ihan loistavasti. Munakoisot ovat myös loistava brunssi- tai lounastarjottava, sillä ne voi hyvin laittaa maustumaan edellisenä päivänä. 

AASIALAISET MUNAKOISOT 

kahdelle 

1 munakoiso

(suolaa)

pintaan ennen uunia:
2 rkl soijakastiketta
2 rkl kalakastiketta
3 rkl oliiviöljyä
1 tl chilijauhetta

marinointiin: 
2 valkosipulinkynttä
1 punainen chili
1,5 rkl oliiviöljyä
1 tl seesamiöljyä
1,5 rkl  limen mehua
1,5 tl (ruoko)sokeria

tarjolle laittaessa:
paahdettuja seesaminsiemeniä
korianterin lehtiä

Leikkaa munakoiso veitsellä pituussuuntaan noin ½ cm paksuisiksi siivuiksi. (Halutessasi itketä munakoisot ripsimällä niiden päälle suolaa. Puolen tunnin jälkeen pyyhi munakoison "itkemät kyyneleet" talouspaperilla.) 

Sekoita keskenään soija- ja kalakastike sekä oliiviöljy ja chilijauhe. Sivele tätä seosta munakoisoviipaleiden pintaan molemmille puolille. Laita grillivastuksen alle 225 asteiseen uuniin kunnes munakoisot ovat kunnolla kypsyneet ja saaneet väriä. 

Munakoisojen ollessa uunissa tee marinadi. Pilko pieneksi valkosipulinkynnet ja chili. Laita pieneen kattilaan oliiviöljyä ja pehmennä chiliä sekä valkosipulinkynsiä siinä hetki. Ota pois liedeltä. Lisää seesamiöljy, limetin mehu ja sokeri. Sekoita hyvin. (Voit myös kaataa pintasivelystä jääneen soija-kalakastikkeen marinadin joukkoon. Kastikkeesta tulee tällöin tummempi.) Lisää tämä kastike uunista tulleiden munakoisojen päälle. 

Tarjolle laittaessa ripsi munakoisosiivujen päälle seesaminsiemeniä ja korianterin lehtiä. 

Köttkontrollen ja Linnanvouti moottoripyöräreissulla

Ravintolakäynneistä tulisi kertoa aina heti, kun asiat ja maut ovat tuoreessa muistissa. Niin ei taaskaan käynyt. 

Minulla oli männäkesänä muutamana iltana aikaa ihan itselle, kun Jukka ja muksut lomailivat poissa kotoa minun tehdessä töitä. Näinä iltoina lähdin usein työpäivän päälle moottoripyöräilemään kohti jotain kiinnostavaa kohdetta, joka minun kyseessäollessa on hyvinkin usein ruokaa. 

Yksi tällaisista reissuista kohdistui Karjaan Köttkontrolleniin, joka on sekä palveleva lihakauppa että gastropubi. Ravintolassa minua viehätti "nose-to-tail" ajattelu, jonka mukaan kaikki osat teurastetun eläimen ruhosta syödään. Ihastusta aiheutti myös tapetti ravintolasalissa.

Tilasin hyvin ronskin liha-annoksen. Se sisälsi marinoitua naudan potkaa viski-bbqkastikkeella, frittipurjoa ja aiolia sekä saksanpähkinäpestoa ja perunasalaattia. Maut olivat luvatunlaisia. Pidin kovasti! Olin hyvin valmis tilaamaan jälkiruokaa, vaikkapa Sjundbyn jäätelöä, mutta salin hitaus sai minut tuskastumaan ja hyppäämään kipuamaan moottoripyörän selkään. Mietin silti että Köttkontrolleniin voisi palata joskus hyvinkin koko perheen kanssa.

Päätin hurauttaa lähelle Raaseporin linnanraunioille, jossa nautin sitten jälkiruokakahvit Linnanvoudin terassilla. Myöhemmin kuulin että sekä Köttkontrollen että Linnanvouti ovat saman omistajan kaksi eri toimipaikkaa. Sekös nauratti!

Ensi kertaa Raaseporin linnanraunioilla vieraillessa piti tietysti kierrellä myös itse linnaa. Linnassa toimii mielenkiintoinen mobiguide. Se meinaa että tiettyyn numeroon soittamalla saa normaalilla puhelinmaksulla nauhoitetun opastuksen linnan historiaan, asukkaisiin tai nykytilaan liittyen. Minulla oli tietysti akku niin finaalissa etten rohjennut mahdollisuutta käyttää. Ainoa karttani oli meinaten puhelimessa. 

  

Moottoripyöräilin kotiin Nummelaan mutkaisen kaunista pikkutietä (1050) pitkin. Matkan varrelle osui myös Fagervikin kartano, jonne olisi mukava mennä tutustumaan joskus. Ehkä ensi kesänä?

Omenadrinkki kaikille

Alkudrinkki on kiva lykätä vieraiden käteen näiden astuessa eteisestä sisälle. Varsinkin jos omat kokkailut ovat vähän vaiheessa. Alkoholittoman vaihtoehdon tarjoaminen on kohteliasta aina, ilman sen kummempaa showta. Omenamehu korvaa hyvin alkoholin monessa drinkissä, joten sitä kannattaa pitää jääkaapissa saatuvilla. 

Tämä juoma on inkiväärisyydessään mausteinen ja maistuva, ilman alkoholiakin. Lisäksi juoman on todettu maistuvan myös lapsille, ei kuitenkaan omille ronkeleillemme. 

God Morgon Organic Apple Yum! omenatäysmehu on todella passeli tähän juomaan. Suodattamattomuus tuo kivaa väriä ja tuntua drinkkiin. Luomuus on tietysti aina plussaa. 

ALKOHOLITON INKIVÄÄRIDRINKKI
1 drinkki

1 tl inkiväärimehua*
2 tl inkiväärisiirappia*
1 tl sitruunamehua
4 cl God Morgon suodattamatonta luomu omenatäysmehua
jäitä
täytteeksi:
jäitä
ginger ale limonadia

Laita neljä ensiksi mainittua raaka-ainetta sheikkeriin tai lasipurkkiin johon sinulla on kansi. Lisää jäitä niin että juoma ja jäät mahtuvat hyvin liikkumaan. Ravista ainekset hyvin sekaisin.

Laita pitkään juomalasiin jäitä ja täytä sheikkaamallasi juomasekoituksella. Täytä lasi vielä ginger ale limonadilla. 

*olemme saaneet tuotenäytteinä Ginger Peoplen tuotteita, joista luomulaatuiset tujakka mehu ja överimakea siirappi ovat olleet ahkerassa käytössä juuri drinkkien rakentelussa

***

yhteistyössä ARLA

Huiman herkullinen, valju pasta

Pasta joka ei näytä miltään, mutta jonka tuoksua työkaverini nuuskutti ihaillen lounastaessamme. Sellainen on Kulinaarimuruja-blogin Jaanan omassa Instassaan päähäni istuttama palsternakkapasta. Valju ulkonäkö ja syksyisen juureva, tuhti maku eivät kohtaa ollenkaan. 

Kaupan hyllyllä kannattaa olla tarkkana. Jos kiiruussa nappaat vaalean pötkylän matkaasi, se voi kuoriessa paljastua tähän tarkoitukseen varten turhan ärhäkäksi piparjuureksi. Kuvan juurekset ovat ehtaa palsternakkaa.

Vastaavanmoinen pasta kurpitsasta löytyy muuten täältä.  

PALSTERNAKKAPASTA
kuudelle

400 g palsternakkaa
20 g voita
2 dl kermaa
1,5 dl parmesaaniraastetta + 0,5 dl pastan päälle
suolaa
mustapippuria
pastaa

Kuori ja pilko palsternakat. Laita kiehuvaan veteen kypsymään.
Laita pastavesi kiehumaan ja keitä myöhemmin pastat napakan kypsiksi.
Kun palstenakat ovat hieman pehmenneet, valuta vesi pois. Soseuta palsternakat sauvasekoittimella.
Lisää joukkoon voi pieninä paloina sekä kerma. Sekoita hyvin. Lisää myös parmesaaniraaste.
Mausta suolalla ja pippurilla, lämmitä tarpeen tullen varovasti, koko ajan sekoittaen uudestaan liedellä.
Valuta pasta siivilässä ja palauta takaisin kattilaan.
Lisää palstenakkaseos pastan joukkoon ja sekoita hyvin.
Raasta parmesaania pastan pinnalle ja tarjoile heti.

Palsternakankuoret kannattaa nakata leivinpaperin päällä kuumaan uuniin ja kypsentää öljyn sekä mausteiden kanssa sipsiksi. Hävikistä sipsiksi.

Kalan kypsentäminen tiskialtaassa

Kalan kypsentäminen hellästi vakuumissa toimii ilman sirkulaattoriakin, tiskialtaassa. Kyllä, kuulit oikein. Saimme vinkin eilen Mikko Utterilta vieraillessamme hänen ravintolassaan. Päätimme heti kokeilla meille uutta kypsennysmenetelmää, sillä Jukka ja muksut toivat syyslomapappalasta mukanaan Ahdin suomia kuhafileitä.

Kuhat oli pakattu nahkoineen, mutta Jukka fileoi nahat nyt pois. Minun piti näppärästi paistaa nahat pannulla sipseiksi, mutta sain poltettua ne kiinni. Tuo ruokien polttaminen tuntuu olleen viikonlopun teema minulla, phuuh.  

Kaivoimme esille pari vuotta sitten tuotenäytteenä saamamme vakumointikoneen kaapin perukoilta. Ensikäyttö sujui vallan mallikkaasti lyhyellä ohjekirjan tavaamisella. Jos sinulla ei ole tällaista masiinaa, laita kalat muovipussiin ja yritä saada ilmat pois sisältä. Sulje pussi huolellisesti ettei se päästä sisälleen vettä. 

Laitoimme tiskialtaaseen hanasta niin kuumaa vettä kuin sieltä tuli. Me halusimme veden 52 asteiseksi. Mittasimme digitaalisella lämpömittarilla termostaattimme suomaa vedenlämpöä ja se oli turhan alhainen 45 astetta. Keitimme siis nopeasti vedenkeittimellä vettä ja lisäsimme sen joukkoon. Näin saimme passattua veden sopivaksi. 23 minuutin kypsennyksen aikana vaihdoimme ja lisäsimme vettä kaksi kertaa sen pysyessä näin suurinpiirtein oikeissa lukemissa koko ajan. 

Utterin mukaan kuhafile kypsyy noin 15-20 minuutissa oikeanmoiseksi, me venytimme hiukan aikaa koska veden lämpötila oli ensimmäiset minuutit turhan maltillinen. Viisas tietysti laittaisi kalat altaaseen vasta kun on mitannut veden lämpötilan sopivaksi. Innostuneisuus saa välillä aikaan hutilointia. 

Kalojen kypsyessä paahdoin ruusukaaleja pannulla tosi tummiksi. Viereisellä pannulla paistoin hetken  vastapoimittuja suppilovahveroita. 

23 minuuttia tiskialtaassa kypsentynyt kuha oli silkkisen pehmeää ja mehevää. Upean valkoinen kala lohkeili kauniisti. Ripsimme päälle vain suolaa mausteeksi, sillä jotenkin herkkä kala ei tuntunut kaipaavan nyt mitään muuta. Totesimme että oikein kypsennetty kuha toimii näköjään hyvin myös ilman rapsakkanahkaista pintaa. 

Ensi kerralla suolaamme kalat ennen vakumointia. Minä lupaan olla myös huolellisempi niiden nahkojen kanssa. Tätä tiskiallaskuhaa teemme ehdottomasti toistekin, niin helppoa ja hyvää se oli!

Kreikkalainen pannujuusto

Syyslomareissu mökillä alkoi kreikkalaisella illallisella, jonka valmisti yksi mukana ollut Kreikka-fani. Alkupalana tarjoiltiin pannujuustoa eli Saganakia. Tämä manner-Kreikasta lähtöisin oleva alkupala on nopea ja simppeli, mutta varsin maukas. Alunperin tämä tehdään kefalograviera-juustosta, joka on kovaa lampaanmaitojuustoa. Meillä oli pitkään kypsytettyä (52 kk) Goudaa. Tärkeintä että on kova juusto ja maukas sellainen.

KREIKKALAINEN PANNUJUUSTO
neljälle

400 g kovaa juustoa
1 muna
2 rkl vehnäjauhoja
1/2 dl oliiviöljyä paistamiseen
1 sitruuna

Leikkaa juusto noin sentin pakSuisiksi viipaleiksi. Riko muna syvälle lautaselle ja vatkaa kevyesti. Laita jauhot matalalle lautaselle tasaisesti. Kääntele juustoviipaleet ensin munassa, sitten jauhoissa. Karista pois irtonainen jauho. Paista juustoviipaleet kuumassa öljyssä molemmilta puolilta noin puoli minuuttia, kunnes ovat kullankeltaisia.
Valuta juustoja hetki talouspaperin päällä. Lohko sirtuuna annospaloiksi neljään lohkoon. Tarjoile paistetut pannujuustot sitruunapalojen kanssa. Lisäksi voit tarjoilla oliiveja ja mahdollisesti fetakuutioita. Varsin suositeltava alkupala myös muuhun kuin kreikkalaiseen iltaan.

Herkullinen, joskin Murhaava illallinen

Saadessani kutsun Gourmet Teatterin Murhaavalle illalliselle kiinnostukseni heräsi heti. Samalle viikolle oli kuitenkin menoa jo niin monelle illalle, että ajattelin josko tämä pitäisi jättää väliin. Kutsua eteenpäin lukiessa minulle kuitenkin kasvoi pakko päästä paikalle - ruuat eteemme tulisi loihtimaan Bocuse d'Or kilpailussakin ansioitunut Matti Jämsen. 

Jos huippukeittäjän paikallaolo oli yllätys, sitä oli myös teatterin pystyttäminen Rautatientorille, telttaan. Mietin miten siihen ikinä saadaan rakennettua sopivanmoinen tunnelma, mutta pohdintani oli poispyyhkäisty kun astuin teltan eteisestä sisään. 

Gourmet teatterin ruoka- ja esitystilaa hallitsivat upeat, mielikuvitukselliset lamput. Mietin heti liittyisivätkö ne esityksen juoneen ja jos niin millä tavalla. Lamput oli suunnitellut latvialainen lavastaja Aigars Ozoliņš. 

Ruoka Gourmet Teatterissa oli erittäin onnistunutta, varsinkin siihen nähden että se tarjoiltiin samanaikaisesti isolle teltalliselle ihmisiä. Alkuun nautimme kylmäsavulohta, osteria ja pähkinävoita. 

Pääruuaksi oli ylikypsää possunkylkeä, joka oli niin trendikkään nyhtämisen sijaan prässätty tiiviiksi jolloin rakenne oli mehevä ja mielenkiintoinen. Possun kanssa tarjottiin selleripyrettä ja pitkään haudutettua selleriä. Varsinkin viimeksimainittu teki säväyksen kokonaisuuteen ikäänkuin raikastaen sitä. 

Jälkiruuaksi nautiskelimme uuniomenamoussea, vaniljajäätelöä joka oli kuorrutettu suolaisella pähkinäseoksella ja puolukkavaahtoa. Viinit ja juomat - joita sai ostaa lisää niin halutessaan - oli hinnoiteltu maltillisesti. Esimerkiksi kotimaisesta Napue Ginistä tehty GT maksoi 10 euroa. 

Diana Leesalun kirjoittamasta ja Seppo Honkosen ohjaamasta esityksestä en viitsi suuremmin kertoa, jotten paljasta liikaa. Sen kuitenkin totean, että show oli viihdyttävä ja näyttelijäsuoritukset paikoin ihan loistavia. Minua nauratti välillä ääneen, mikä on melko harvinaista minulle teatterissa. (Toisaalta, olisiko sillä jotain tekemistä asian kanssa että menen monesti katsomaan ennalta-ajatellen järkyttäviä ja itkettäviä näytelmiä?)

Ruuan tarjoilu esityksen lomassa oli rytmitetty erittäin hienosti niin ettei odotusta tai toisaalta kiirettä tullut lainkaan. 

Esitykset Rautatientorilla ovat päättyneet, mutta show jatkuu Suvilahdessa reilun viikon ajan marraskuun lopulla. Tuolloin ruuasta vastaa toinen huippukokki Jouni Toivanen, joka tullee tarjoamaan myös mielenkiintoisia makuja. Varauksia on jo sen verran sisässä, että sinuna pitäisin kiirettä. 

***

Illallisen tarjosi Gourmet-teatteri

Olutmestari 2016 osaa kaataa

Suomen uusi Olutmestari 2016 on valittu. Hän on rovaniemeläinen Antti Peltonen, jonka oluttaitoja voi käydä todentamassa Oliver´s Corner ravintolassa. Kisälleiksi ylsivät Helsingissä työskentelevät Jussi Leveelahti (ravintola Olhus Kobenhavn) ja Mikko Ilves (ravintola Pastor).

Olutmestarifinaali käytiin korkeuksissa keskellä Helsinkiä, Ravintola Maxinessa. Tässä komea rivi finalisteista.

Finaalituomareiksi saapui oluen ammattilaisia, ruokakäyttäjä, noviisi ja suurkuluttaja. Viimeksimainituksi tunnustautui musiikkialalta hyvin tuttu Ilkka Alanko, joka kertoi vähintään ajattelevansa olutta joka päivä ja yrittävänsä pidättäytyä siitä edes muutamana päivänä viikossa. Liemessä-blogin Jenni kertoi tuomaroinnin alkuun käyttävänsä olutta etenkin syksyisiin pataruokiin lihaliemen lisäksi nesteenä. Viiniasiantuntijana tutuksi tullut Ilkka Siren myönsi, että olut on loputtomasti monipuolisempi ruokajuoma kuin viini. Siren tuumasi myös, että oluiden maailmassa kaikki tuntuu olevan mahdollista, koska sen valmistusta ei koske yhtä tiukat säännöt. 

Kilpailijoita tenttasivat tuomareina myös Sinebrychoffin panimomestari Tapio Kangas-Heiska ja mediapersoona, aloitteleva oluisti Heta Hyttinen. 

Teknisinä tuomareina toimivat  Jani Suomalainen - vuoden 2015 olutmestari ja Sinebrychoffin Aniko Lehtinen. 

Itse kisa oli järjestetty rennon viihdyttäväksi, ainakin näin katsojan silmin. Paikalle istahtaneet arvovaltaiset tuomarit käyttäytyivät hyvin vaativinakin asiakkaina pyytäen vaikka tiettyyn ruokaan sopivaa olutta, kaljaa joka palauttaisi koristreenin jälkeen tai olutta joka tarjoiltaisiin tyylikkään modernista lasista.  Kilpailijan piti paitsi säilyttää pokkansa ja ehdottaa oikeanmoista olutta, osata tarjoilla oluet teknisesti oikein, säilyttää hyvä asiakaspalveluhenki ja vastata samalla kiperiinkin kysymyksiin. Kysymykset saattoivat koskea esimerkiksi oluen historiaa, juoman kaatotapaa tai vaikkapa lasien pesun merkitystä. Kaikki tämä tuli suorittaa alle kymmenessä minuutissa, jonka jälkeen seurasi vielä juontajien esittämä kysymys. 

Olutmestarifinaali oli paitsi viihdyttävä, myös sivistävä. Opin tuomarien kysymysten myötä vaikka mitä uutta oluesta. Kilpailua seuratessa huomasin myös pitäväni uudesta olut tuttavuudesta Grimbergenin belgialaistyyppisestä Blanche-oluesta.

Kilpailu näytti hyvin rehdiltä ja kilpatovereita kannustettiin iloisesti selkäläpsyillä. Yleisön joukossa ihmiset hymyilivät ja jutustelivat rennosti olutpullot ja -lasit kädessään. Mietin että juuri tällaista on olutfiilis!

Suomalaisen oluen päivää vietetään taas 13.10. Silloin meillä sihautetaan auki olutpullo. Nähtäväksi jää onko se sitten porteria suklaakakun kanssa fiinistellen, saunaolut lauteilla vai jokin virkistävä vehnäolut villasukat jalassa.  

Yhteistyössä Sinebrychoff