Kalan kypsentäminen hellästi vakuumissa toimii ilman sirkulaattoriakin, tiskialtaassa. Kyllä, kuulit oikein. Saimme vinkin eilen Mikko Utterilta vieraillessamme hänen ravintolassaan. Päätimme heti kokeilla meille uutta kypsennysmenetelmää, sillä Jukka ja muksut toivat syyslomapappalasta mukanaan Ahdin suomia kuhafileitä.
Kuhat oli pakattu nahkoineen, mutta Jukka fileoi nahat nyt pois. Minun piti näppärästi paistaa nahat pannulla sipseiksi, mutta sain poltettua ne kiinni. Tuo ruokien polttaminen tuntuu olleen viikonlopun teema minulla, phuuh.
Kaivoimme esille pari vuotta sitten tuotenäytteenä saamamme vakumointikoneen kaapin perukoilta. Ensikäyttö sujui vallan mallikkaasti lyhyellä ohjekirjan tavaamisella. Jos sinulla ei ole tällaista masiinaa, laita kalat muovipussiin ja yritä saada ilmat pois sisältä. Sulje pussi huolellisesti ettei se päästä sisälleen vettä.
Laitoimme tiskialtaaseen hanasta niin kuumaa vettä kuin sieltä tuli. Me halusimme veden 52 asteiseksi. Mittasimme digitaalisella lämpömittarilla termostaattimme suomaa vedenlämpöä ja se oli turhan alhainen 45 astetta. Keitimme siis nopeasti vedenkeittimellä vettä ja lisäsimme sen joukkoon. Näin saimme passattua veden sopivaksi. 23 minuutin kypsennyksen aikana vaihdoimme ja lisäsimme vettä kaksi kertaa sen pysyessä näin suurinpiirtein oikeissa lukemissa koko ajan.
Utterin mukaan kuhafile kypsyy noin 15-20 minuutissa oikeanmoiseksi, me venytimme hiukan aikaa koska veden lämpötila oli ensimmäiset minuutit turhan maltillinen. Viisas tietysti laittaisi kalat altaaseen vasta kun on mitannut veden lämpötilan sopivaksi. Innostuneisuus saa välillä aikaan hutilointia.
Kalojen kypsyessä paahdoin ruusukaaleja pannulla tosi tummiksi. Viereisellä pannulla paistoin hetken vastapoimittuja suppilovahveroita.
23 minuuttia tiskialtaassa kypsentynyt kuha oli silkkisen pehmeää ja mehevää. Upean valkoinen kala lohkeili kauniisti. Ripsimme päälle vain suolaa mausteeksi, sillä jotenkin herkkä kala ei tuntunut kaipaavan nyt mitään muuta. Totesimme että oikein kypsennetty kuha toimii näköjään hyvin myös ilman rapsakkanahkaista pintaa.
Ensi kerralla suolaamme kalat ennen vakumointia. Minä lupaan olla myös huolellisempi niiden nahkojen kanssa. Tätä tiskiallaskuhaa teemme ehdottomasti toistekin, niin helppoa ja hyvää se oli!
Kiinnostavaa!
VastaaPoistaNo eikö olekin! Noin mekin tuumasimme kun idean kuulimme.
VastaaPoistano oho - eipä olisi tullut mieleenkään :-) mahtava idis - kiitos!
VastaaPoistaOhoh mikä idea. Vaaleat kalat suosikkeja, joten kokeiltava on ens kerran. :)
VastaaPoistaKiinnostavaa – mutta aika turhaa muovin käyttöä toisaalta?
VastaaPoistaAndalusiana: Tuskin olis tullut meilläkään, mutta tuo Mikko Utter on onneksi tosi häveli jakamaan vinkkejä.
VastaaPoistaKaura: Kokeilepa ihmeessä! Oli kyllä todella hyvää.
Ano: No mikä on turhaa...ilman muovia välissä tuo olisi keitetty kala joka on taas eri juttu. Tämä kypsennystekniikka vaatii tuon muovin. Facen puolella vinkattiin myös että kuumennettaessa muovista irtoaa jotain. Haitat ja hyödyt tulee punnita aina omaan pirtaan sopiviksi.
=) Hauska idea jos ei ole lähistöllä keitto/paistomahdollisuutta. =)
VastaaPoistaIhan muutenkin tämä on Una hauska uusi tapa (meille) kypsentää kala vaikka olis kaikki vempeleet saatuvilla :)
VastaaPoistaHauska idea tuo vesihaude! Olen kypsentänyt kalaa uunissa 65 asteessa, se vaatii vähän kanssa mittarin kanssa puuhaamista. Lempeän lohkeileva kala on kyllä hyvää!
VastaaPoistaMerja onko kala silloinkin vesihauteessa vai ilman? Kala on kyllä monelletapaa hyvää, myös juurikin lempeän lohkeilevana.
VastaaPoistaMielenkiintoista, ei olisi tullut mieleenkään nakata kalaa tiskialtaaseen! Kiitos vinkistä, tätä täytyy testata.
VastaaPoistaNo eikö olekin! Nakkaa nakkaa!
VastaaPoistaMerituuli, kypsensin kalan C:n Ilkka Isotalon vinkin mukaan, kelmuun käärittynä miedossa lämmössä uunissa. Kelmu kestää tuon 65 astetta. Ja kun päällä oli tryffeliä, maustoi se sopivasti kalankin :)
VastaaPoista