Naurattavat 40-vuotisjuhlat

Ystävät. Mitä elämä olisikaan ilman heitä!

Viikonloppuna vietettiin Jukan 40-vuotis syntymäpäiviä ystävien kesken. Juhlien alkuperäinen suunnittelma ja lopullinen toteutus ei vastannut oikeastaan ollenkaan toisiaan. Alustavasti ystävät kutsuttiin salakapakkaan. Pukeutumis- ja tarjoiluideoita kieltolain aikaiseen salakapakkamenoon saimme hotelli- ja ravintolamuseosta, joskin ne soveltuisivat paremmin fiinimpiin juhliin mitä me nyt haimme. Ajanpuutteen vuoksi juhla muuttui lennossa "nykyaikaiseksi salakapakaksi", kun teeman mukaista koristelua ja herkkuja olikin nyt vaikea toteuttaa. 

Tarkoituksenamme oli vetäistä juhlat ihan helpoimman kautta tilaamalla ruuat, ohjelma, tarjoilu ja siivous. Tilaukset toki tehtiin, mutta kaksi ensinmainittua peruuntui puolitoistaviikkoa ennen juhlia. Onneksi emme ole taipuvaisia panikointiin. Jukka otti perjantaiksi lomapäivän ja reippaana miehenä päätti tehdä kaiken itse. Tilasimme lihat luomupossu- ja lammastilalta. Ohjelmanumero ohitettiin kokonaan. Viimeinen vastoinkäyminen tuli eteen Jukan hakiessa REKO-jaosta karitsanlihaa.  Niskaa olikin tilatun kuuden kilon sijasta kolme ja puoli kiloa. Toimittaja onneksi pystyi paikkaamaan tämän hyvin tarjoamalla lapaa. 

Varsinaisena juhlapäivänä kaikki sujui onneksi kuin tanssi. Tarjoilijat tulivat ajoissa, ruuat onnistuivat hyvin, nauru raikui, sauna lämpeni oivallisesti ja stereoista kuului musiikki riittävän lujalla. Ihmiset olivat hyvällä tuulella, puheensorina ei loppunut lainkaan eikä onneksi juotavatkaan.

Menu kaikessa yksinkertaisuudessaan oli seuraavanmoinen:

nyhtöpossu + bbq-kastike

nyhtölammas

perunasalaatti

coleslaw

jälkiruokana

kahvi

yhden tähden Jallua

Jukan lempikarkkeja: salmiakkia, geishaa ja tabascofudgea

iltayöpalaksi tarjottiin peltilihapiirakkaa sinapilla ja ketsupilla

aamupalaa tarjottiin yöksi jääneille

Ainoa varsinainen ohjelmanumero yleisen hauskanpidon lisäksi oli tekemäni bingo Jukan elämästä. Jokainen bingoaja laittoi ruudukkoon numerot 1-16. Numerolle oli oma väittämänsä, esimerkiksi "olen syönyt Jukan tekemää ruokaa". Jos tämä oli pelaajan kohdalla toteutunut, hän rastitti ruudun. Ensin neljän suoran kerännyt huusi sitten bingon. Muistin tueksi olin kerännyt kunkin väittämän jälkeen valokuvia aiheesta. Toiset kuvat keräsivät hieman enemmän naurunremahduksia kuin toiset, sillä väittämät eivät aina olleet sieltä korrekteimmasta päästä.

Etukäteen lahjaideoita kysellessä ystävät saivat Jukalta vastaukseksi että tärkeintä on kun tulette paikalle. Niin hienoja lahjoja kuin mies saikin, tuo lausuma ei ole yhtään liioiteltu. Mikään ei ole arvokkaampaa, kuin saada viettää yhteistä aikaa rakkaiden ystävien kanssa ja kerätä sydämensä täyteen rakkautta ja iloa. Tällä hetkellä monet ehkä maksavat juhlaveroa väsymyksen muodossa, sillä viimeiset könysivät unille vasta aamuviiden aikoihin. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista, moninkertaisesti!

Laineilla keinuva Bon Vivant ja Menu Nordic

 

Isänpäiväristeilyllä Silja Symphonylla nautimme illallista ravintola Bon Vivantissa. Saimme alkuun aikaan pienimuotoisen kränän kun lapset arvioivat annoksia paperilla turhan kriittisellä ja etukäteennirsoilevalla asenteella. Muksut olisivat saaneet nauttia Siljan piikkiin viiden ruokalajin menun, mutta halusivat ottaa kolmen ruokalajin kokonaisuuden ala carte listalta. Kun puhisin jotain nirsoilusta, poika täräytti takaisin: "Mitäs tuotte meitä tällaisiin paikkoihin." Pienen mökötyksen jälkeen lopulta iltamme oli leppoisa, kunhan saimme ensimmäiset lautaset eteemme. 

Bon Vivantin maut olivat selkeitä. Ruoka oli hyvin tehtyä ja kypsyydet kunnossa. Mitään uusia makuyhdistelmiä tai vautsivau elämyksiä emme kohdanneet, mutta hymisyttämään laittamaa ruokaa kyllä. Palvelu Bon Vivantissa oli poikkeuksellisen ystävällistä, omistautunutta ja kuitenkin rentoa. Toiveitamme kuunneltiin tarkalla korvalla. Lapsia kohdeltiin aivan tasavertaisina asiakkaina, mikä ilahduttaa suuresti meitä vanhempia. Ihan parasta Bon Vivantissa on se, että omaan suuhun sopivia viinejä saa ostaa mukaankin. 

Molemmat lapset valitsivat alkuruuaksi kyyhkyä, joka tarjottiin kauniisti karpaloiden ja saaristolaisleipämurun kanssa. 

Pääruuaksi tytsy otti hernerisottoa, jonka päällä komeili pistaasilla kuorrutettua mustajuurta. Me aikuiset saimme iloksemme syödä juuret ja tyttö haarukoi melkein kokonaan herkulliseksi tuomitsemansa risoton. 

Poitsu valitsi pääruuaksi vasikan poskea juurespyttipannulla ja luumulla. Lasten annoskoossa kateenkorvaa ei ollut lainkaan, mikä ei kyllä pikkumiestä harmittanut lainkaan. Liha oli kuulemma mureaa ja juureksetkin hyviä. 

Jälkiruuaksi lapset ottivat "suklaata ja appelsiinia". Sama annos löytyi meidän aikuisten menun lopusta. 

Menu Nordic tarjottiin joko peuraisella tai ruijanpallaspitoisella pääruualla. Päätimme ottaa kummatkin ja vaihtaa lautasia puolessavälissä. Viinivalinnoissa luotimme valmiiksi valittuihin juomiin emmekä pettyneet. 

 Alkuun tarjottiin samettista maa-artisokkakeittoa. 

Seuraavaksi pöytään nostettiin nieriää, piparjuurta ja vesikrassia. Nieriän pinta mainittiin rapsakaksi mitä se ei kyllä lainkaan ollut. Annos oli kokonaisuutena todella kaunis! 

Ruijanpallas sai lautasella seurakseen yllättävän tavallisen yhdistelmän lanttua ja perunaa. Hummerivoi paikkasi kokonaisuutta hiukan fiinimpään suuntaan. Kalan kypsyys oli oikein passeli. Silja Linen ravintoloiden kalahankinnat on jo vuosia tehty WWF:n kalaoppaan suositusten mukaan, mikä on minusta kunnioitettava asia. 

Peura oli upea ilmestys tummassa punaisuudessaan. Se oli ymmärtääkseni marinoitu geneverillä. Seurakseen liha oli saanut persiljajuurta ja salottisipulia.

 Tähän väliin nautimme vuohenmaito gruyeriä ja paahdettua saksanpähkinää.

 Jälkiruuaksi koko pöytäseurueemme sai eteensä kauniin suklaa ja appelsiini-annoksen.

Jälkipalaksi nautimme vielä kahvit ja isä juhlapäivän kunniaksi konjakin. 

Campiksetkin ovat käyneet maistamassa laivalla Menu Nordicin, joskin annokset ovat hieman erilaiset mikä on minusta mielenkiintoista.

***

Yhteistyössä Tallink Silja

Erittäin hyvä, muttei täydellinen

Monesti tuntuu että blogijulkaisun pitäisi olla jollainmuotoa täydellisyyttä tai uutuusarvoa tavoitteleva, jotta sen rohkenee ilmoille luikauttaa. Kuvat vimpan päälle, teksti mietitty ja ruoka ihan julmetun hyvää jollei maailman parasta.

Tämän jutun kohdalla jäin miettimään, ettei se kuitenkaan ole niin. Toisinaan riittää hyvä. Sunnuntaina se hyvä meinasi possun sisäfilettä uunikasviksilla ja juuresmuussilla, jossa kastikkeen rakenne jätti toivomisen varaa. maku oli kuitenkin juustoisen täyteläinen. Muussissa oli liian vähän palsternakkaa, mutta olipahan kuitenkin. Lantut jäivät turhan rouskuviksi, mutta mitä siitä. Pöydän ympärillä oli kaikkein rakkaimmat, ruoka oli kuitenkin tosi hyvää ja vatsa täyttyi turistessa. 

Vaatimusten paineessa pitää joskus todeta ihan ääneen, että hyvä riittää. 

POSSUN SISÄFILE JA CHEDDARKASTIKE

kuudelle

1 luomupossun sisäfile

2 rkl öljyä

1 rosmariininoksa

1 valkosipulinkynsi 

mustapippuria

suolaa

kastike

2 dl Arla vähälaktoosinen kuohukerma Suomesta

200 g Heritage Label cheddar 

Raasta juusto. Likistä valkosipulinkynsi veitsen lappeen alla. 

Kuumenna paistinpannu kuumaksi, lisää öljyä. Lisää rosmariini ja valkosipulinkynsi pannulle. Paista kokonainen possun sisäfile joka puolelta. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Siirrä kapeaan (20x35 cm) uunivuokaan. 

Ota pannulta pois rosmariini ja valkosipuli. Lisää kerma ja juustoraaste. Anna juuston sulaa hetki kerman joukkoon sekoitellen. Näin pannulta irtoavat kaikki hyvät paistomaut kastikkeeseen. 

Kaada kastike possun sisäfileen kanssa uunivuokaan. Kypsennä 200 asteisessa uunissa 64 asteiseksi.  Tähän menee noin puoli tuntia. Käytä apuna paistomittaria.

Paloittele possu ennen tarjolle laittamista ja palauta takaisin kastikkeeseen. Leikkuupinnat ottavat vastaan hyvin kastikkeen makua. 

UUNIKASVIKSET

Laita leivinpaperoidulle uunipellille puolitettuja ruusukaaleja, lehtikaalia, porkkanapaloja ja lanttupaloja. Lorauta päälle öljyä, laita timjaminoksia ja ripsi suolaa. Lykkää 200 asteiseen uuniin. Jos sinulla on kiertoilmauuni, voit lykätä kasvikset ja possun samaan uuniin. Kun lehtikaalit ovat rapsakoita, ota ne ja ruusukaalit pois. Jatka porkkanoiden ja lanttujen kypsennystä kunnes ne ovat toivotun rapsakoita. 

JUURESMUUSSI sai mukavaa makua palsternakasta, joskin jälkimmäistä olisi voinut olla paljon enemmän jotta olisi maistunut kunnolla. Nyt muussasimme 500 g perunaa ja 200 g palsternakkaa. Perunamuussin notkeuttajaksi kelpuutetaan meillä vain punainen maito. Loppusilaus annetaan aimo nokareella voita. 

***

Yhteistyössä ARLA

Erilainen aamupalalettu - persimonia ja mozzarellaa

Ensimmäinen kosketukseni persimoniin on palttiarallaa viidentoista vuoden takaa. Lapsella jota hoidin oli retkieväänä persimon ja hän kuulutti sitä kaikille muillekin retkeilijöille. Kysyin nätisti tarkoittiko muksu persikkaa, mutta pikkumies intti että hedelmä on persimon. Lähempi tarkastelu paljasti minulle uuden hedelmän, jota oli pakko käydä sivistyksen vahvistamiseksi itsekin ostamassa kaupasta.

Persimon oli mielessäni vaipunut jo unholaan, kunnes Foodisk facebook-sivusto nosti sen sieltä mozzarellaisella salaatillaan. Päätin kokeilla samanmoista settiä aamupalaletun yllä. Olipas se hyvää! Persimonin makea, pehmeä maku menee hienosti yksiin mozzarellan ja balsamicon kanssa. Hedelmän leikkuupinta on myös herkän kaunis keskustan kuultavine kukkakuvioineen. 

Tuorein Glorian ruoka & viini-lehti sivistää, että eri tavoin nimetyn oranssin möllykän nimi johtuu sen alkuperämaasta: Aasiassa hedelmää kutsutaan kakiksi, Israelissa sharoniksi ja Espanjassa persimoniksi. 

Kokit ja potit Hannele kehottaa yhdistämään persimonia vuohenjuuston kanssa, mikä kuulostaa kovasti kokeilemisen arvoiselta jutulta.  Satokausikalenteri taas kertoo persimonin olevan nyt sesongissa. 

Lauantaiaamuksi sataneen ensilumen kunniaksi kuvasin lettuni valkoiseksi muuttuneella terassilla. 

PERSIMON-MOZZARELLA-LETUT

kahdelle

2 lettua

2 persimonia

suolaa

mustapippuria

1 buffalamozzarella

(viikuna)balsamicoa

tuoreita basilikanlehtiä

Paista letut.

Viipaloi persimon. Paista kuumalla pannulla mikäli mielit, paistamisvaiheen voi kyllä ohittaakin. Persimonia ei kannata kauaa paistaa pannulla, sillä se menee helposti ihan lötköksi ja rikki. 

Nosta persimonkiekot letun päälle. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Revi päälle mozzarellaa.

Lorottele päälle balsamicoa.

Asettele päälle vielä basilikanlehtiä.

Superlisuke max 30 min

Arvostan Kira Åkerstöm-Kekkosta monesta syystä. Master cheffin tittelinkin voittanut nuori nainen on monipuolinen ruuanlaittaja, joka saa kokkailun tuntumaan tosi helpolta. Kira ei alleviivaa terveellisyyttä tai paasaa minkään ruokavalion puolesta, vaan puhuu fiiliksen mukaan syömisestä kehoa ja mieltä kuunnellen. Kaunis bloggarikollega on paitsi lahjakas, myös todella sympaattinen ja mukava. Inspiroiduin useasti Kiran edellisestä kirjasta Auringon maku, joten tartuin innolla neidon uutukaiseen "max 30 min".  Kirjan ideana on kokata arkenakin terveellistä ja maistuvaa maximissaan puolessa tunnissa.           

 

Rehellisyyden nimissä minun pitää todeta, että en pidä kirjan kannesta tai ulkoasusta. Kirkuva keltainen luo halvan vaikutelman, vaikka lie tarkoitettu piristäväksi. Kesti hetken ennenkuin huomasin sisäsivujen reunassa olevien palkkien sisältävän vinkin käsilläolevaan ruokaan. 

Nimi sen sijaan on minusta näppärä: sanalyhennelmät max ja min tuovat kiireen ja nopeuden framille. 

Kirjan tökkivä ulkoasu luo melkoisen kontrastin kiinnostavan sisällön ja kauniiden reseptikuvien kanssa. Ohjeet sisältävät esimerkiksi juuriselleri-omenasalaatin lämminsavulohella, punajuuri-feta-uunimunakkaan vihersalaatilla ja nuudelikeiton porkkanaliemellä ja katkaravuilla. Suurin osa kirjassa käytetyistä raaka-aineista löytyy lähikaupasta. Jokaisesta reseptistä löytyy myös kauppalista kirjan takasivuilta, josta voi ottaa vaikka kännykkäkuvan ennen kauppaan lähtöä. Reseptit sisältävät päivän kaikki ateriat aamupalasta illalliseen. Huomionarvoista on, että ne on pääosin mitoitettu kahdelle. 

Minä lähdin kokeilemaan kirjasta ensimmäisenä "ohraa tofulla ja sienillä". Tarjosimme ruuan leivitettyjen possunleikkeiden kera, joten jätin tofun kokonaan pois. Herkkusienien tilalla käytimme kuivattuja tatteja liotettuna. Ohrainen ruoka toimii hyvin lämpimänä tai kylmänä, ruuan lisukkeena tai lounassalaattina. Aikuiset tykkäsivät kovasti. Tattinen ja omenainen ohra meni hurjan hyvin yksiin possun kanssa. Suosittelemme!

OHRAA SIENILLÄ
kahdelle

1 dl rikottuja ohrasuurimoita
1½ dl paloina kuivattuja tatteja
200 g palsternakkaa
2 rkl oliiviöljyä
1 tl hunajaa
2 keltasipulia
1 valkosipulinkynsi
2 rkl hienonnettua tuoretta rosmariinia
1 rkl soijakastiketta
1 pink lady- tai granny smith-omena
1 dl hienonnettua tuoretta lehtipersiljaa
1 rkl tummaa balsamietikkaa
mustapippuria
reilusti raastettua parmesaania

Laita kuivatut sienet likoamaan veteen. 

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Keitä ohra pakkauksen mukaan suolatussa vedessä, valuta siivilässä ja huuhtele kylmän veden alla. 

Ohran kiehuessa kuutioi palsternakka pieneksi. Siirrä palsternakkakuutiot leivinpaperoidulle uunipellille. Mausta ½ rkl öljyä, hunajalla ja suolalla. Paahda uunissa noin 15 minuuttia kunnes juurespalat ovat pehmenneet ja saaneet hiukan väriä. 

Ota sienet pois vedestä ja purista nyrkin sisällä kuiviksi. Kaada keskilämpimälle pannulle 1 rkl öljyä ja paista sieniä siinä hetki. Pilko keltasipulit ja lisää sienten joukkoon. Paista 5 minuuttia välillä sekoittaen. 

Pilko valkosipuli ja hienonna rosmariini. Lisää ne pannulle. Lisää myös soijakastike. Mausta suolalla ja paista muutama minuutti. 

Raasta omena ja hienonna lehtipersilja. 

Lisää balsamico ja keitetty, valutettu ohra pannulle. Anna paistua minuutti. 

Lisää lopuksi omenaraaste, palsternakkapalat, lehtipersiljasilppu ja loput öljystä. Mausta mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla.

Raasta parmesaania päälle ja käy nauttimaan!

 ***
Kirja saatu arvostelukappaleena

Tavolata hurmasi kolme neljästä

Me molemmat naulitsimme heti silmämme vasikkatartariin. Vilkuilimme muualle mutta aina silmämme palasi siihen: vasikan lihasta tehtyyn raakaan hakkelukseen. Sitä olisi pakko maistaa. 

Istuimme isänpäiväristeilyn alkuaalloilla Silja Symphonyn italialaisessa ravintolassa Tavolatassa. Olimme vasta jättäneet laukut hyttiin ja tarkistaneet missä lasten leikkihuone sijaitsee. Ihan vaan siksi että jälkikasvu voisi karata sinne oman ruokansa syötyään. Tilasimme pullon Pèppolia pöytään ja huokaisimme helpotuksesta. Loma aalloilla oli alkamassa. 

Me aikuiset päädyimme neljän ruokalajin Menu Italianoon, josta valitsimme alku- ja jälkiruokaa lukuunottamatta eri annokset. Minä sain napata punajuuririsoton eri menusta, mitä kiittelin kovasti sillä ehdin kehittää itselleni menua lukiessa punajuurihimon. 

Vasikkatartar oli hieman kylmä, mikä hieman latisti makua. Muuten kaunis annos suurine kapsiksineen ja höylättyine tryffeleineen oli mukavan tasapainoinen.

Punajuuririsottoni oli pettymys. Juures maistui kokonaisuudessa turhan hennosti. Hempeä oliiviöljyparfait oli maultaan irtonainen eikä rakennekaan saanut minua hihkumaan. Unikonsiemenet sen sijaan olivat mielenkiintoinen ja näyttävyyttä tuova lisä annokseen. 

Jukan tryffelirisotto portobello-sienillä ja parmesaanilla oli sen sijaan muhevan syvän makuinen.

Jukka voitti myös pääruokien kohdalla. Paistetun vasikanmaksan kypsyys oli juuri passelin punertava ja maut yksinkertaisessa annoksessa muutenkin kohdillaan. Kooltaan annos oli hurjan iso.

Minä koin jälleen pettymyksen, nyt mozzarella-pestotäytteisen arancinin kanssa. Rapean, ohuen kuoren alta löytyi pliisun makuista riisiä jota täytekään ei yhtään ryhdittänyt. Sisilialainen munakoisopata sisälsi paloina tarjottavia, löysän pehmeäksi menneitä kasviksia. Jäin miettimään olisiko padan pitänyt olla ihan muhjua vai napakan kypsiä. Nyt se oli jotain siitä väliltä. 

Jälkiruuaksi otimme vielä piementolaisia juustoja, jotka tarjottiin cantuccinikeksien ja vin santon kanssa. Homejuustoa Jukka massutti silmät kiinni, mutta muuten juustot olivat turhan mietoja. 

Lapsemme halusivat ehdottomasti menu-ja noutopöytävaihtoehtoja tarkasteltuaan hakea ruokansa buffasta. Tämä nyt ei ole italaialaista meininkiä ollenkaan, mutta säästi meidät odottelunurinoilta ja tarjosi lapsille monta mieleistä herkkua. Jälkimmäisestä lie kyse kun aikuisetkin satsaavat ulkonasyömiseen. Muksut olivat valintaansa hurjan tyytyväisiä!

Jälkiruuaksi tyttäremme söi minimalistisen kauniin karkkilautasen. Uskokoon ken tahtoo.

Ravintolasta poistuessamme kolme neljästä oli oikein tyytyväisiä, kaikki pinkaramahaisia isoista annoksista johtuen.

***

yhteistyössä Tallink Silja

Syksyn paras kurpitsaruoka

En saanut ensin kannen kuvasta mitään selvää. Kun minulle sitten valkeni että kyse on halkaistuista, grillatuista purjoista vuohenjuuston ja pinjansiemenien kera, alkoi ruokalaji todella kiinnostaa. Sisäsivuilta löytyi yhtä lailla innostavia ja helpon oloisia kasvisruokia. Tämän kirjan ostaisin jollen jo omistaisi. 

Ruotsalaisen julkkiskokki Tommy Myllymäen "Kasvikset lisukkeena ja pääruokana" sisältää nimensä mukaisesti kasvislisukkeita, joista osa pärjää pääruokanakin ja varsinkin alkupalana. Monen kuvan kohdalla pysähdyn miettimään koska olisi seuraavaksi aikaa kutsua porukkaa brunssille. 

Myllymäki on koonnut kirjaan henkilökohtaisia suosikkejaan, mistä huomaan meillä olevan kovasti sama maku: paljon munakoiso- ja kaalireseptejä, maa-artisokka- ja palsternakkaohjeita. 

Kirjalla saisi helposti uudistettua joulupöytää. Vai mitä sanoisitte jos rosollin jättäisi pois ja keittäisi punajuuret tarjoten ne mustaherukkakastikkeen ja vuohenjuuston kera? Tai jos lanttulaatikon sijaan paistaisi keitetyt lantut inkiväärin, hunajan ja rosmariinin kera tehden niistä, Myllymäen sanoja lainatakseni, yksinkertaisesti hiukan seksikkäämpää. 

Muista ohjeista mieltä jäivät kutkuttamaan kokonaisena paistettu juuriselleri voin, hasselpähkinöiden, parmesaanin ja timjamin kera, juurisellerirullat sienillä ja juustolla sekä makutoimivuusmietintää aiheuttava palsternakka, ankanmaksa ja vihreät viinirypäleet. Ehkä juuri tuosta mietintäsyystä viimeksimainittua on pakko kokeilla. Kaikki äitini reseptit-Nanna on ihastunut kirjaan pierusalaatin myötä. 

Myllymäen kasviskirjassa on kivoja vinkkejä erilaisiin tekniikoihin. Kokki opastaa mm. tomaatin kalttaamisen, kasvisten erilaisia leikkuutapoja ja yrttien käsittelyä. Sipulien kohdalla esitellään lyhyesti kuusi erilaista sipulia mainiten niiden ominaisuuksia ja käyttötapoja. 

Inspiroiduin kirjan ohjeella tekemään lihalisukkeeksi mainittua paahdettua myskikurpitsaa. Timjamin vaihdoin vinkattuun salviaan ja parmesaanimäärää vähensin. Tätä ruokaa meillä on syöty jo monta kertaa, niin lisukkeena kuin lounaana itsekseenkin. Ihanan helppo ja hurjan maistuva! Kurpitsansiemenet on paahdettu samaisesta kurpitsasta - tietty.

PAAHDETTU MYSKIKURPITSA, SALVIAA JA PARMESAANIA

kolmelle lisukkeena

400 g (puolikas) myskikurpitsaa

4 rkl oliiviöljyä

paahdettuja kurpitsansiemeniä

2 tl hunajaa

1 rkl tuoretta salviaa silputtuna

50 g parmesaania raastettuna

suolaa

mustapippuria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 

Kuori kurpitsa ja leikkaa se pieniksi paloiksi. 

Laita palat uunipellille leivinpapaerin päälle. Lorota päälle oliiviöljyä. Sekoita öljy hyvin kurpitsapalojen joukkoon. Mausta suolalla. Paahda kurpitsapaloja uunin keskitasolla noin 30 minuuttia, kunnes ne ovat täysin kypsiä ja pehmeitä.
Laita toiselle pellille kurpitsansimenet ja lorauta niillekin hiukan öljyä. Paahda uunissa noin 10 minuuttia. Jos sinulla on kiertoilmauuni, voit tehdä sen samaan aikaan kurpitsapalojen kanssa.

Lisää kurpitsapalojen joukkoon kurpitsansiemenet, hunaja, silputtu salvia ja parmesaaniraaste. Mausta suolalla ja pippurilla.

***

Kirja saatu arvostelukappaleena

Tyylikkäät talvikuusileivokset

Nämä huurteiset, valkoiset kuuset on helppo leipoa vaikka lastenkin kanssa. Yksinkertainen koristelu onnistuu ihan jokaiselta. Makea, muttei yltiösokerinen maku sopi kaikkien suuhun ainakin meidän perheessä, mikä ei ole ihan vähää se. Pystyyn nostettuna kuusiksi paljastuneet leivoskolmiot ovat näyttävä osa vaikka juhlapöytää. 

Pohjaan on upotettu jouluisia makuja kanelin, inkiväärin ja neilikan muodossa. Dansukkerin tumma muscovadoruokosokeri tuo oman täyteläisen makunsa leivoksiin ja sopii mielestämme erinomaisesti yksiin käytettyjen mausteiden kanssa. Kuorrute sekoitettiin yksinkertaisesti tuorejuustosta, tomusokerista ja sitruunamehusta.

Sain idean tällaiseen kuusimuotoon viime vuonna jostain joulujulkaisusta, mutta en milään muista enää lähdettä. Viimevuotiset kuuset tehtiin tuulamantorttusesti ja hyviä olivat nekin.

Ohjeet leivoksiin on tällä kertaa pilkottu ja kuvitettu hyvinkin yksityiskohtaisesti, koska kyseessä on Blogiringin ja Suomen Sokerin "Joulun Leipurikoulu"-kampanja. 

TYYLIKKÄÄT JOULUKUUSET
60 cm leveä pellillinen, noin 40 leivosta

pohja
225 g voita
3 munaa
2 dl maitoa
3 dl Dansukker tumma muscovado
7 dl vehnäjauhoja
4,5 tl leivinjauhetta
3 tl kanelia
3 tl kardemummaa
1,5 tl neilikkaa
1,5 tl inkivääriä

kuorrute
400 g tuorejuustoa
2 dl Dansukker tomusokeria
2 tl sitruunamehua
nomparelleja koristeluun

Sulata voi pienessä kattilassa liedellä tai sopivassa astiassa mikrossa. Anna jäähtyä hetken. 

  

Mittaa tarkasti vehnäjauhot, leivinjauhe ja mausteet kulhoon. Sekoita hyvin.

Ota iso kulho esille. Riko kananmunat yksi kerrallaan lasiin ja kaada kulhoon aina rikottuasi. Erotuksena munien rikkomisesta suoraan kulhoon pystyt tällä lailla toimimalla välttämään mahdollisten pilaantuneiden munien pääsyn taikinaan. 

Sekoita munien rakenne rikki puukauhalla ja lisää maito sekä sulatettu, jäähtynyt voi. Voin jäähtyminen on tärkeää jotta kananmunat eivät ala kypsyä kulhossa. 

 Lisää nestemäisen taikinanalun joukkoon Dansukkerin tummaa muscovadoa.

Jos sokerissa on pieniä paakkuja, murskaa ne kulhon seinämää vasten rikki. 

 Lisää kuivat aineet siivilän läpi taikinakulhoon. 

Sekoita puukauhalla tasaiseksi taikinaksi. 

Laita 60 cm leveälle pellille leivinpaperi ja levitä taikina mahdollisimman tasaisesti sen päälle. Lykkää 200 asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi, mutta tarkkaile taikinaa sillä uuneissa on eroja. Kokeile piirakkapohjaa coctailtikulla. Jos tikkuun ei enää tartu taikinaa, on pohja kypsä. Ota pois uunista.

Anna pohjan jäähtyä. Kun pohja on jäähtynyt, tee kuorrute.  

  

Kuorrutetta varten kumoa tuorejuustot kulhoon ja riko niiden rakenne notkeammaksi haarukalla. Sekoita joukkoon tomusokeri ja myöhemmin sitruunamehu.

 Levitä kuorrute mahsollisimman tasaisesti piirakkapohjan päälle.

Jos haluat, voit tässä vaiheessa ripotella nompparelleja koko kuorrutteen päälle, mikäli haluat samanlaisia leivoksia. 

Jaa piirakkapohja pitkittäin noin 7 centtimetrin levyisiksi paloiksi. Leikkaa sitten nämä palat siksakkimaisesti kolmioiksi. Puhdista välillä veitsi tuorejuustosta ja muruista jotta saat kaikkiin paloihin kauniin pinnan. Koristele kukin kuusi erikseen ripottelemalla nompparelleja mikäli haluat kuusista erilaiset. 

Säilytä leivonnaisia jääkaapissa tarjoiluun asti.

Suurin osa kuusista pysyy vaivatta pystyssä lautasella. Joistakin leivospaloista pitää pohjaosaa hiukan leikata viistoksi niin että kuorrutepuoli on aavistuksen verran pidempi.

Yhteistyössä Suomen Sokeri