Ystävät. Mitä elämä olisikaan ilman heitä!
Viikonloppuna vietettiin Jukan 40-vuotis syntymäpäiviä ystävien kesken. Juhlien alkuperäinen suunnittelma ja lopullinen toteutus ei vastannut oikeastaan ollenkaan toisiaan. Alustavasti ystävät kutsuttiin salakapakkaan. Pukeutumis- ja tarjoiluideoita kieltolain aikaiseen salakapakkamenoon saimme hotelli- ja ravintolamuseosta, joskin ne soveltuisivat paremmin fiinimpiin juhliin mitä me nyt haimme. Ajanpuutteen vuoksi juhla muuttui lennossa "nykyaikaiseksi salakapakaksi", kun teeman mukaista koristelua ja herkkuja olikin nyt vaikea toteuttaa.
Tarkoituksenamme oli vetäistä juhlat ihan helpoimman kautta tilaamalla ruuat, ohjelma, tarjoilu ja siivous. Tilaukset toki tehtiin, mutta kaksi ensinmainittua peruuntui puolitoistaviikkoa ennen juhlia. Onneksi emme ole taipuvaisia panikointiin. Jukka otti perjantaiksi lomapäivän ja reippaana miehenä päätti tehdä kaiken itse. Tilasimme lihat luomupossu- ja lammastilalta. Ohjelmanumero ohitettiin kokonaan. Viimeinen vastoinkäyminen tuli eteen Jukan hakiessa REKO-jaosta karitsanlihaa. Niskaa olikin tilatun kuuden kilon sijasta kolme ja puoli kiloa. Toimittaja onneksi pystyi paikkaamaan tämän hyvin tarjoamalla lapaa.
Varsinaisena juhlapäivänä kaikki sujui onneksi kuin tanssi. Tarjoilijat tulivat ajoissa, ruuat onnistuivat hyvin, nauru raikui, sauna lämpeni oivallisesti ja stereoista kuului musiikki riittävän lujalla. Ihmiset olivat hyvällä tuulella, puheensorina ei loppunut lainkaan eikä onneksi juotavatkaan.
Menu kaikessa yksinkertaisuudessaan oli seuraavanmoinen:
nyhtöpossu + bbq-kastike
perunasalaatti
coleslaw
jälkiruokana
kahvi
yhden tähden Jallua
Jukan lempikarkkeja: salmiakkia, geishaa ja tabascofudgea
aamupalaa tarjottiin yöksi jääneille
Ainoa varsinainen ohjelmanumero yleisen hauskanpidon lisäksi oli tekemäni bingo Jukan elämästä. Jokainen bingoaja laittoi ruudukkoon numerot 1-16. Numerolle oli oma väittämänsä, esimerkiksi "olen syönyt Jukan tekemää ruokaa". Jos tämä oli pelaajan kohdalla toteutunut, hän rastitti ruudun. Ensin neljän suoran kerännyt huusi sitten bingon. Muistin tueksi olin kerännyt kunkin väittämän jälkeen valokuvia aiheesta. Toiset kuvat keräsivät hieman enemmän naurunremahduksia kuin toiset, sillä väittämät eivät aina olleet sieltä korrekteimmasta päästä.
Etukäteen lahjaideoita kysellessä ystävät saivat Jukalta vastaukseksi että tärkeintä on kun tulette paikalle. Niin hienoja lahjoja kuin mies saikin, tuo lausuma ei ole yhtään liioiteltu. Mikään ei ole arvokkaampaa, kuin saada viettää yhteistä aikaa rakkaiden ystävien kanssa ja kerätä sydämensä täyteen rakkautta ja iloa. Tällä hetkellä monet ehkä maksavat juhlaveroa väsymyksen muodossa, sillä viimeiset könysivät unille vasta aamuviiden aikoihin. Kaikki oli kuitenkin sen arvoista, moninkertaisesti!