Napolin kapeat kujat ja korkeuserot tekivät kaupunkinäkymästä mielenkiintoisen. Emme olleet tehneet varauksia mihinkään ravintoloihin, emmekä haaveilleetkaan nyt fiinistä ruokailusta. Päätimme jo kotona keskittyä rentoon meininkiin ja suuntaamaan sinne minne vietti vie. Se olikin ihan loistopäätös Napolissa, jossa kujat suorastaan kutsuivat tallailemaan. Hyvät kengät kyllä pitää olla, sillä osittain mukulakivillä päällystetyt kadut olivat kallistuneita suuntaan jos kolmanteenkin.
Hotellimme Piazza Bellinin sijainti oli aivan loistava. Melkein nurkan takaa alkoi ostoskatu Via Toledo samoin kuin herkkukatu Via dei Tribunali. Läheiseltä Danten aukiolta oli hyvät bussiyhteydet ja metrojakin tältä piazzalta suhasi. Hotelli oli siisti ja aamupala oikein hyvä. Tavallisessa huoneessamme oli pieni parveke, josta oli mukavat näkymät Sant' Elmon linnalle. Ihan viereinen piazza Bellini täyttyi viikkoiltoinakin nuorista, mutta häiritsevää meteliä ei huoneeseen asti kiirinyt.
Meillä oli etukäteistietoa, että kaupungin meno olisi kovasti levoton. Jukan kollegoja oli muutama vuosi sitten paikallisten toimesta kehotettu olemaan poistumatta hotellista kahdeksan jälkeen illalla. Me tallustimme ympäriinsä yölläkin, eikä turvattomuuden tunnetta tullut kertaakaan. Kaduilla näkyi kylläkin paljon poliiseja ja meikäläisittäin raskaasti aseistettuja armeijanmiehiä.
Napoliin pääsimme lentämällä Roomaan, josta otimme junan päärautatieasemalle Terminiin ja sieltä nopean junan Napoliin. Yhteydet toimivat ihan loistavasti ja junalippujen valitseminen automaatista oli loogista ja helppoa. Lentomme lähti Suomesta kello16.30 ja Napolissa olimme kymmenen aikoihin.
Suosittelemme lämpimästi Napolissa:
1. Pizzaa, jonka sanotaan olevan kotoisin Napolista. Huiput ovat huippuja pizzoissakin. Parhaat pizzat maistoimme Sorbillolla ja Da Michelellä. Kannattaa kokeilla myös friteerattuja pizzoja. Näistä lisää omassa postauksessaan, nyt täällä.
*
2. Vierailua Duomossa eli Pyhälle Janiukselle omistetussa tuomiokirkossa. Onhan näitä kirkkoja nähty, mutta pakko oli henkäistä ihastuksesta kun astui sisään duomoon. Täällä San Gennaron eli Pyhän Janiuksen kuivuneena säilytetty veri muuttuu nestemäiseksi. Jos ei, Napolia uhkaa vaara.
*
3. Funicolarella köröttelyä Sant´Elmon kukkulalle. Emme käyneet linnassa lainkaan, vaan drinkeillä historiallisen rakennuksen vieressä Renzo & Lucian terassilla. Sieltä oli hyvät maisemat alas Napolin kaupunkiin ja satamaan,sekä Vesuviukselle. Liput funicolareen voi ostaa kioskista ennen nousua eurolla per suunta per nenä.
*
4. Museo di Capodimonte. Palatsin ja museon yhdistelmäksi alunperin rakennettu Capodimonte teki vaikutuksen erityisesti kahdella teoksella. Toinen oli Artemisia Gentileschin "Judith ja Holofernes" ja toinen Caravaggion maalaus Jeesuksesta.
Museon pihalla oli suuri puutarha, jossa ihmiset pelasivat jalkapalloa, lenkkeilivät ja oleilivat. Tämä voisi olla hauska paikka vaikkapa piknikille.
Museoon pääsi kätevästi Danten aukiolta ihan portille bussilla C63. Nurkan taakse pienen kävelymatkan päähän jättivät bussit 168 ja 178. Liput sai ostettua automaatista pysäkin vierestä. Ne kustansivat 1,50 euroa per aikuinen.
Capodimonten museovirkailija vinkkasi Jukalle, että naisten vessasta näkyy hienosti Napoli ja palatsin puistoa. Jukan epäröidessä virkailija työnsi miehen sisään vessaan.
*
5. Museo Archeologico Nazionale eli arkeologinen museo oli meille (sunnuntaina) melkoisen uuvuttava, joten poimimme sieltä vain mielestämme kiinnostavimmat palat. Meille ne olivat Pompein pienoismalli (jonne ei tietenkään päässyt juuri nyt), mosaiikkityöt ja välikerroksessa sijainnut "salainen kabinetti". Viimeksimainittuun oli koottu eroottisia töitä mm. Pompeista. Suurin osa museon kertovista kylteistä oli vain italiaksi. Me menimme sisään kymmenen aikoihin suoraan kävelemällä, mutta lähtiessämme jono oli jo useita kymmeniä metrejä.
*
6. Käyntiä Pompeissa. Arkeologien esille kaivama, vulkaaniseen tuhkaan noin 2000 vuotta sitten peittynyt kaupunki oli alueena valtava. Kiersimme vain pienen osan, joka sekin tarjosi paljon mielenkiintoista nähtävää. Puolen tunnin junamatka Pompeihin Trenitalialla maksoi 4,5 euroa per aikuinen. Tästä reissusta juttua myöhemmin.
Oi, minäkin haluan tuonne! Mutta olisin varmaan just nössö ja pysyisin todellakin hotellissa illalla, jos joku niin neuvoisi :D
VastaaPoistaKiva kuulla teidän matkasta. Ja onneksi piditte myös hotellista, aina vähän jänskättää antaa maailmanmatkaajille vinkkejä. Mun matkaa Napoliin kauhisteltiin myös etukäteen, mutta en minäkään kokenut mitään turvattomuutta tai vastaavaa. Maalaisjärki käski jättämään kujat iltamyöhällä väliin ja pitäytymään kaduilla muiden ihmisten joukossa. Aivan hyvin voisin lähteä yksinkin sinne uudestaan.
VastaaPoistaMä kävin pizzalla Sorbillossa ja La Notiziassa, todella hyviä oli molemmat, mutta La Notiziassa, joka on vähän keskustan ulkopuolella, me oltiin ainoat ulkomaalaiset ja siinä oli tietty oma fiiliksensä. Vielä kun pääsis joskus sinne hörönpörössä olevaan kylään josta Saku sanoi, että siellä on ne parhaat kaikista.
Ai jehna miten hyvännäköisiä pizzoja! Pompeiji on aivan mieletön paikka, olen iloinen, että olen saanut käydä siellä (sata vuotta sitten).
VastaaPoistaJonain päivänä vielä minäkin :) Pizzat näyttää niin hyvältä!
VastaaPoistaNapoliin ihastui koko meidän perhe, kun maailman parasta pizzaa lähdimme maistamaan! Kyllä kannatti lähteä, Da Michelle oli kerrassaan elämys! Ja löytyihän sieltä monta muutakin "aitoa"pizzapaikkaa. Siellä opimme, että pizzassa vähän on paljon. : )
VastaaPoistaNapoli on kerrassaan lumoava; täynnä elämää ja menoa. Aivan turhan vähän on saanut positiivista mainosta. Turvalliselta tuntui meidänkin mielestämme olo illalla katuja tallatessamme, tietysti kaikkiin kaupunginosiin ei ole menemistä. Kokeilemisen arvoinen elämys oli myös autoilu Napolissa, sen jälkeen selviää lähes missä vaan.
Campasimpukka: Suosittelen lämpimästi! Mietin itse asiassa reissussa että teillä olisi vaikka mitä kuvattavaa tuolla kun kuvaatte kaikenmoista hauskaa aina.
VastaaPoistaAnna: Juu, hotelli oli oikein hyvä ja tosiaankin sijainti ihan loistava! Kauheaa kun aamiaisella on tarjolla kaikkea kivaa ja yrittää syödä mahdollisimman vähän että lounaspizza jo mahtuisi :D. Peksut tosin oli löllöjä, mutta ne jäikin laariin.
Se hörönplöössä oleva pizzeria päätettiin skipata ihan jo kotisuunnitelmissa. Olimme vasta torstai-illalla perillä ja lähdimme kuitenkin sunnuntaina kohti Roomaa jo kolmen aikoihin. Halusimme jättää edes yhden kokonaisen päivän Napoliin kun perjantaina junailimme Pompeijiin. Ehkä ensi kerralla :).
Riitta: Minäkin olen onnellinen että siellä on nyt käyty. Haluan itsepintaisesti kirjoittaa Pompei koska Pompeiji ei kuulosta korvaani oikealta paitsi joissain taivutusmuodoissa :D.
Antti: Ehdottomasti!
Anu Nyman: Da Michellekö on teidän mielestä maailman paras? Meille asia ei muodostunut ihan niin selkeäksi ja tosiaan se Pizze-kirjassa mainittu paras jäi kokematta.
Me olimme tyytyväisiä ettemme ottaneet vuokra-autoa. Ajaminen ei sinänsä hirvittänyt, mutta parkkipaikan löytyminen tuntui olevan kiven alla. Hotellissamme oli ilmeisesti parkkihallisopimus, mutta meidän uloskirjoittautuessa joku pari tuli sisään ja kertoi odottaneensa parkkihalliin pääsyä tunnin.
Olen ihan samaa mieltä että Napoli tosiaan on lumoava ja juurikin täynnä elämää!
Niin siis todella paljon kiitoksia hotellisuosituksesta Anna!
VastaaPoistaDa Michelle oli tunnelmaltaan niin pelkistetty, että pääosassa pysyi itse pizza koko siellä vierailun ajan. Yksinkertaista ruokaa, jossa maistui ihana tomaattikastike. Toinen erinomainen pizzeria oli Di Matteo, jossa lista oli laajempi, mutta jono sisälle yhtä pitkä. On vaikea sanoa kummasta perheemme piti enemmän, mutta kaikki olivat sitä mieltä, että nuo kaksi ravintolaa tekevät ehdottomasti maailman parasta pizzaa! Me saimme auton ongelmitta parkkihalliin, mutta emme kyllä olleet pahimpaan turistiaikaan lomailemassa, liekö syy siinä... : )
VastaaPoistaAnu: Me kävimme noissa molemmissa. Ihastuimme myös Da Michellen yksinkertaisuuteen. Vaikea oli päättää kumpi pizzavaihtoehdoista oli paras. Matteossa arancinit olivat ihan mahtavia!
VastaaPoistaHyvä kuulla toisenlaisiakin autokokemuksia.
Voinko jostain lukea teidän lomastanne, sillä kiinnostaisi kovasti? En ainakaan otsikkojen perusteella löytänyt blogistanne nopeasti Napolia.
Oi. Napoli on minunkin matkahaaveitteni kohde. Jos pitää Marseillesta, rakastaa varmaan Napolia? Näin olen mielessäni päätellyt ja jatkan haaveilua :)
VastaaPoistaTuohon en osaa kommentoida barbajovis koska en ole ikinä käynyt Marseillessa :). Haaveet on tärkeitä ja motivoivia!
VastaaPoistaMerituuli: Di Matteossa oli myös kesäkurpitsan kukkia, joita maistelimme alkupalaksi. Arancinit jätimme silloin väliin, jotta tilaa jäisi varmasti pizzalle. Minulla ei ole matkablogia, mutta kaikki lomamuistot on tallennettu matkapäiväkirjoihin, siinäpä lapsille joskus muistojen aarteita. : ) Olemme perheen kanssa matkustelleet monina kesinä pitkin poikin Italiaa pohjoisesta aina Sisiliaan asti. Ehdottomasti kauneinta ja mieleenpainuvinta seutua mielestämme on tuo Calabrian alue. Suosittelen seikkailua pikkukylissä ja aidossa Italiassa, on eksoottinen tunne olla kylän ainoa turistiperhe: )
VastaaPoistaItalia on meille tuttu maa, mutta paljon on vielä näkemättäkin. Olimme lasten ollessa pieniä pari kuukautta Venetsiassa. Ravintoloista on kokeiltu kaikenmoista tienvarsikuppiloista Osteria Francescanaan. Italia on kyllä aina hyvä idea ja niin kovin erilainen eri nurkiltaan!
VastaaPoistaIhania kuvia ja tuo katu taiteilija oli ihan mahtava, oliko niitä paljonkin siellä) :)
VastaaPoistaJaakko ei nähty muita kuin tämä taiteilija. Katusoittajia kuultiin muutamia funicolaressa.
VastaaPoista