j.Är eli jälkeen Äitienpäiväraivarien

Perheessämme eletään nyt Äitienpäiväraivarien jälkimainingeissa. Yltäkylläisen hienoruokaisena äitienpäivänä saimme kertakaikkisen slaagin lastemme nirsoilusta, jonka johdosta julistimme ruoankunnioittamisohjelman. Viikon aikana molempien muksujen tuli suunnitella ja toteuttaa kaksi lämmintä ruokaa iltaisin.

Jotta lapsille konkretisoituisi todella mitä ruuan laittaminen meinaa, heidän tuli hoitaa koko kokkailu suunnittelusta siivoamiseen ihan itse. Muksuille annettiin reunaehdoiksi että ruokien pitäisi olla monipuolisia ja sisältää myös kasviksia. Tyttö kertoi tekevänsä tiistaina pasta carbonaraa. Minä kyselin kasvisten perään, jolloin plikka tuumasi että eihän meillä ikinä ole ollut sen kanssa salaattia. No, se osui ja upposi. Tällä kertaa kasviksia kuitenkin vaadittiin kasvatuksellisuuden vuoksi.  

Keittokirjojen plaraamisen jälkeen muksut kirjoittivat itse kauppalistat jonka jälkeen suunnattiin markettiin. Lupasin auttaa raaka-aineiden löytämisessä, mutta pääasiassa muksut vaelsivat itsekseen pitkin kaupan käytäviä. Naurutti kun viidesluokkalainen kertoi asioineensa tiskillä hakiessaan nahatonta lohifilettä. Poika kiitteli asiantuntevaa ja ripeää palvelua.

Kotona muksut latasivat ostokset itse oikeille paikoilleen jääkaappiin tai kaappeihin. Yhdessä mietittiin pitikö pakkasesta vielä ottaa esille jotain. 

Tiistaina meillä oli tytön toimesta pasta carbonaraa pekonilla ja salaattia.

Keskiviikkona poitsu keitti kalasoppaa. 

Torstaina tytsy teki pikaisen katkarapunuudelin ja lisäksi salaattia. 

Perjantaina poika paistoi jauhelihapihvit hampurilaisten väliin, johon ladattiin myös tomaattia, varhaiskaalia ja kurkkua.

Nurisin lasten tyylisesti ensimmäisten ruokien noustessa pöytään, mikä kuulemma tuntui pahalta. Niinpä! Totta puhuen pidin kaikesta, etenkin poitsun tekemästä kalakeitosta. Senkin sanoin, tietysti.

Kunakin päivänä lapset valmistivat ruuat itse, mutta äiti auttoi neuvoen. Isähän oli paennut koko tilannetta Portugaliin työmatkalle. Pakettiin kuului myös pöydän kattaminen. Ruuan jälkeen muksut tiskasivat itse ja siivosivat keittiön. Tietysti. Tässä kohtaa homma kuului menevän hiukan raskaaksi, mutta tiukkisäiti ei taipunut, edes kavereillemenoanelun edessä. Homma mikä homma.

Minulle äitinä raskainta lie ollut se, että varsinkin pojan tapa toimia keittiössä on hyvin verkkainen ja ponneton. Toivotaan että se siitä kokemuksen myötä reipastuu tai sitten äidin on pakko mennä pilkkomisen ja muun alkuvalmistelun ajaksi pihalle näkemästä kaikkea. Pienten alkupalojen kanssa jotka vievät pahimman nälkäkiukun.

Lapset kertoivat kokkailun olleen kivaa ja sovimmekin että he toki saavat harrastaa sitä myös jatkossa. Tätä ennen tyttäremme on silloin tällöin leiponut jotain. Kaupassa käynti lapun kanssa mainittiin myös hauskaksi vaihteluksi.

Lopputuloksia ei vielä voi julistaa. Pitkän aikavälin nirsoilemattomuutta ei pysty vielä todentamaan, mutta selkeää harkintaa sanomisiin on tullut. Yhtään ruokaa ei ole kokeilun jälkeen jäänyt lautaselle. Eilen grillattuani vartaita lapset söivät nurisematta kaiken, myös kesäkurpitsat ja iki-inhokit munakoisot.

Tähän loppuun laitan ohjeistuksen siihen hyvään kalakeittoon, jonka poikamme löysi Apukokin keittokirjasta nimellä Kuninkaallinen kalasoppa. Reseptin esittelyssä mainitaan enteellisesti, että "juhlavampi versio perinteisestä kalakeitosta maistuu niin nälkäisille lounasvieraille kuin nirsoimmille sukulaismukuloillekin". Minusta keitto oli ihanan makuinen, mutta pojalle kuulemma turhan fenkolinen. Tie-tys-ti. Söi kuitenkin mukisematta. 

Meillä alla kerrottu ohjeen puolitus riitti kolmelle ja sain vieläpä kahtena päivänä lounaseväänkin. 

LOHIKEITTO

neljälle

tuoretta tilliä

250 g nahatonta kalafilettä (meillä lohi)

suolaa

400 g perunaa

1 sipuli

1 valkosipulinkynsi

½ fenkoli 

25 g voita

7,5 dl maitoa

5 kokonaista valkopippuria

½ tl timjamia

1 laakerinlehti

100 g voimakasta sulatejuustoa 

Silppua tilli (saksilla) hienoksi. Säästä paksut varret liemeen. 

Poista kalafileestä ruodot. Kuutioi suupaloiksi. Laita kulhoon. Ripottele kalakuutioille varovasti suolaa. Sekoita tillisilppu joukkoon. Jätä maustumaan.

Kuori ja pilko perunat, sipuli ja valkosipulinkynsi. 

Leikkaa fenkoli ohuiksi suikaleiksi. 

Sulata voi paksupohjaisessa kattilassa. 

Lisää kattilaan sipulit ja fenkoli. Paista muutama minuutti. 

Lisää joukkoon perunat ja hieman suolaa. Paista hetki. 

Kaada päälle maito. 

Lisää keittoon tillinvarret, valkopippurit, timajmi ja laakerinlehti. 

Kun keitto kiehuu, vähennä lämpöä. Vahdi ettei maito pala pohjaan. 

Murenna sulatejuusto käsin.

Kun perunat alkavat olla kypsiä, lisää sulatejuusto keittoon. Kun sulatejuusto on sulanut, lisää kalapalat. Kypsennä vain muutama minuutti. 

Maista ja mausta tarvittaessa suolalla.