yhteistyössä Haikon Kartano
Minusta sanonta "vanhempien parisuhde on lasten koti" pitää hyvinkin paikkansa. Pidämme Jukan kanssa tärkeänä olla silloin tällöin ihan kaksin jotta jaksamme taas arjen pyöritystä. Aikuisten keskeinen nautiskeleva minilomamahdollisuus tarjoutui Haikon Kartanossa ja tartuimme siihen nopeasti kiinni lastenvahdin varmistuttua.
Kävimme ensin lounaalla kauniin kesäisessä Porvoossa ja suuntasimme sieltä vain seitsemän kilometrin päähän Haikon kartanon maille.
Meidät majoitettiin juuri uudistettuun, viihtyisään ja loistavasänkyiseen Deluxe-huoneeseen kylpylähotellin puolelle. Myös kylpyläosasto oli vastaremontoitu sisältäen altaan, kuumavesialtaan, kylmäkaivon ja poreammeen lisäksi myös infrapuna-, höyry- ja aromisaunan sekä elämyssuihkun. Huippukylmään 120:n asteen pakkaseen emme uskaltautuneet. Emme yleensä ole kylpyläinnostuneita, mutta tällainen hidas nautiskelu oli kyllä ihanaa!
Saimme huoneeseen kauniisti tarjoillun cavan Brunbergin suklailla ja viinirypäleillä. Ele oli hieno ja loi lisää yleellisyyden tunnetta. Kuohuva olisi ollut mahdollista tilata myös etukäteen ja siitä tuli itseasiassa houkutteleva muistutustarjous sähköpostiin pari päivää ennen minilomamme alkua. Pidin tätä loistavana palveluna!
Kylpylähotellista on vain muutama kymmenen metriä Haikon kartanoon, jossa illallinen ja aamupala tarjoiltiin. Keltaisessa salissa on myös Albert Edelfeltin taidetta, mistä olimme todella vaikuttuneita.
Illalliseksi nautiskelimme Suomen Kokkimaajoukkueen Mikko Pakolan ja Haikon Kartanon yhteistyössä tehdyn kolmen ruokalajin Kesämenun. Vaihtoehtona olisi ollut muitakin menuita tai ala carte-annoksia.
Jukka aloitti ruokailun Napuesta rakennetulla gin & tonicilla, minä etenin kartanon 50-vuotisjuhlan nimikkokuohuviinillä. Katelautaset toivat illalliseen omalta osaltaan ylellisyyden tunnetta.
Alkupalana lautaselle oli koottu kauniin punaista vasikkapastramia, kirpsakaksi pikkelöityjä pikkuruisia kantarelleja ja lehtipersiljamajoneesia sekä parmesaanikeksejä. Annos oli tasapainoinen ja kuvaani kauniimpi kokonaisuus. Keskustelimme olisiko ollut tyylillisesti parempi korvata parmesaani jollain suomalaisella vastaavalla juustolla tietämättä kuitenkaan mikä sellainen olisi.
Pääruokavaihtoehdoissa oli kahdesta valita. Me maistoimme tietysti molemmat lautasia välillä pöydän yli nostaen. Ahvenanmaan karitsasta tarjoiltiin kylkea ja ulkofilettä kukkakaalipyreen ja paahdetun kukkakaalin kanssa. Päälle sopi lusikoida erillisestä astiasta madeirakastiketta ja toisesta kulhosta loistavaa lipstikalla maustettua emmervehnää. Keskustelimme lipstikan vastaavasta käytöstä vaikkapa risotossa tai vielä vanhojen perunoiden aikaan muussissa. Karitsaisesta annoksesta emme menun lupaamaa kesää löytäneet, joskin maut olivat hyviä.
Toisena pääruokavaihtoehtona tarjoiltu ahven pikkelöidyllä kurkulla sen sijaan oli täynnä kesää. Raikkaan ihanan kala-annoksen kastike tarjottiin niinikään erillisestä astiasta kuten myös tilliperunat. Kasvikset oli kypsennetty napakan kypsiksi mikä ilahduttaa aina.
Jälkiruokana eteemme laskettiin piimäpannukakkua, mansikkaa ja maitosuklaata. Suklaan koimme turhan tuhdiksi ja hieman tunkkaiseksi tässä. Tuumimme että kesämenussa olisi pärjätty mainiosti ilman suklaatakin pelkän mansikan voimin. Varsinkin kun vierellä tarjoiltiin vielä mansikkamaitoa, joista Jukka pillitti minunkin osuuteni.
Illallisen jälkeen ostimme vielä Bollinger-baarista kotimaiset ginilonkerot ja suuntasimme kävelylle kartanon puutarhaan. Haikon kartanollahan on kunniotettavat 15 hehtaaria anniskelualuetta. Kartanon klubikin tuli testattua drinkkien verran.
Aamiainen oli yllättävän perus hotelliaamiainen. Erityisen hyviä olivat pesto-juustokuorrutetut tomaatit, tumma leipä ja hedelmäsalaatti. Tunnelma aamupalalla ihmisiä täynnä olevassa salissa oli kiireetön ja rauhallinen, mitä arvostamme kovasti.
Haikon Kartano tarjosi meille ihanan yhden yön miniloman täynnä nautiskelua, kiireetöntä yhdessäoloa ja kauneutta. Suosittelemme lämpimästi samaa muillekin pariskunnille tai mikseipä vaikka ystävyksillekin.
Kartanolta annetun vinkin mukaan osasimme käydä lähtiessä myös läheisessä pienessä Albert Edelfeltin ateljeemuseossa, jossa kuulimme monia mielenkiintoisia tarinoita taitavalta oppaalta.
Lisään tämän kirjoituksen blogimme MATKAT-sivulle, josta löytyy kirjoituksia reissuistamme niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.
Ihana Haikko.Haikko on minulle tuttu lapsuudesta,siellä tuli vietettyä parit joulut,jotka edelleenkin muistissa:)
VastaaPoistaMeillä oli eka kerta mutta tuskin jää viimeiseksi. Samalla löysimme itsestämme kylpylähemmotteluista nauttivat aikuiset :).
VastaaPoistaKävittekö joulun aikaan oiekin yöpymässä tuolla?
Juu oltiin yöpymässäkin.
VastaaPoistaHaikko on varmaan tosi tunnelmallinen jouluna!
VastaaPoista