Sivut

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Biryani eli paistettu riisi

Biriyani on resepti, joka herätti heti mielenkiintoni kun sen näin Viimeistä murua myöten-blogissa. Se on intialainen ruoka, jossa keitetty riisi paistetaan mausteiden kanssa. Usein joukossa on lihaakin, mutta me seurasimme orjallisesti Saaran kasvisversiota lisäten sekaan suutuntumaksi pähkinöitä ja makeudeksi rusinaa.  
Kokonaisuudesta tuli tosi onnistunut, vaikka me jouduimmekin kanelitangon puutteessa humpsuttamaan riisien keitinveteen jauhettua kanelia. Hurmaavalta tuoksuvassa riisissä oli sopivasti mausteisuutta ja hienosti makua. Rusinat olivat mukavan makea, muttei liian ätläkkä lisä. Söimme biryanimme nahkoineen paistetun, garam masalalla ja suolalla maustetun kuhan kanssa. Tuumasimme kyllä miehen kanssa että tämä riisiruoka menisi hyvin myös itsekseenkin. Ruoka toimi hyvin myös seuraavan päivän lounaaksi lämmitettynä. Muksut tuumasivat että evääni tuoksui ihan kanelipullalle. 
BIRIYANI ELI PAISTETTU RIISI
lisäkkeenä neljälle

1,5 dl basmatiriisiä
1 kanelitanko (tai ½ rkl kanelia jauhettuna)
öljyä paistamiseen
1 iso sipuli
½ tl kurkumaa
½ tl kardemummaa
1 dl rusinoita
1 dl cashewpähkinöitä
1 tl suolaa

Laita riisin keitinveteen kaneli(a) ja keitä huuhdeltu riisi kypsäksi.
Pilko sipuli ohuiksi puolirenkaiksi. Kuullota öljyssä pannulla pehmeiksi, älä ruskista.
Lisää pannulle kurkuma ja keitetty riisi. Sekoittele kunnes riisi on värjääntynyt kauttaaltaan kauniisti.
Lisää sekaan kardemumma, rusinat, pähkinät ja suola. Sekoita hyvin. Anna seoksen lämmetä pannussa kauttaaltaan ja runisoiden pehmetä hiukan.
Nauti itsekseen tai vaikkapa garam masalalla maustetun kalan kanssa.

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

100 Maneiras ravintola, Lissabon

Marraskuinen työmatka suuntautui Lissaboniin. Minulla oli vain yksi ilta aikaa ja sinä aikana piti ehtiä näkemään kaupungista mahdollisimman paljon. Olemme kyllä olleet Lissabonissa noin kymmenen vuotta aiemmin, mutta kaupunki tuntui uudelta. Illalliskohteeksi valikoitui tunnelmallisen Bairro Alton alueella mm. Anthony Bourdainin vierailema 100 Maneiras, jota luotsaa Sarajevossa syntynyt Ljubomir Stanisic. Michelin oppaan mukaan 100 Maneiras on vain "Simple standard" -tasoa, joka oli yllättävän alhainen saamani ennakkokäsityksen mukaan.
100 Maneiras ravintolassa on saatavilla vain yhdekän ruokalajin maistelumenu, joka vaihdetaan kauden mukaisesti ilmeisesti neljästi vuodessa.  Tällä kertaa menu oli englanniksi ja portugalin kielellä seuraava:

Estendal do Bairro / Codfish clothesline
Bacalhau desidratado com molho aioli de coentros e pimentos
Dehydrated Codfish with coriander aioli and red pepper coulis
-
Bitter Sweet Symphony
Ostra com amêndoa amarga, meloa, kiwi, algas do mar e espuma de ostra
Oyster with bitter almond liquor, cantaloupe, kiwi, sea algae and oyster foam
-
Talking Head
Cabeça de carabineiro com maionese de lima e alho, azeite de carabineiro e ras el hanout
Scarlet prawn head with lime and garlic mayo, prawn olive oil and ras el hanout
-
Perfect Skin
Pele de peixe frita, salmonete, patê de sardinha, patê de figados, escamas de peixe e maionese de caril
Fried fish skin, red mullet, sardine paté, liver paté, fish scales and curry mayo
-
Swallowed in the Sea
Crème brûlée de ouriço do mar e sapateira
Sea urchin and edible crab crème brûlée
-
Banho de espuma
Bacalhau confitado com espuma de queijo da ilha de São Miguel, salada do mesmo, sopa de coentros, poejo e funcho
Cod confit with São Miguel cheese foam and its salad, coriander soup, pennyroyal and fennel
-
Over "his" shoulder
Presa de porco confitada com polenta cremosa de beterraba, amêijoas, pickles e mini legumes
Confit pork shoulder with creamy beet polenta, clams, pickels and baby vegetables
-
“Deez” nuts!
Pasta de pistácio, gelado de amendoim e folhas de manjericão
Pistachio cream, peanut ice cream and basil leaves
-
Islands in the sun
Bolo de banana ensopado em calda de rum, baunilha e casca de laranja com queijo de São Jorge e esfera de maracujá
Banana cake soaked in rum syrup, vanilla and orange peel with São Jorge cheese and passionfruit sphere

Menun hinta oli 60 euroa. Menun kanssa oli saatavilla kahta erilaista viinipakettia: perinteistä pakettia 35 eurolla ja premium pakettia 60 eurolla. Päädyin perinteiseen viinipakettiin. 

Salissa on reilu 30 asiakaspaikkaa, mutta ainakin tuona marraskuisena arki-iltana sain pöytävarauksen varattua samalle illalle. Illan aikana sali kuitenkin täyttyi miltei täyteen.  
Alkuun tarjoilivat toivat focacciaa, leipää ja laadukasta portugalilaista oliiviöljyä. Alkumaljassa oli ensimmäinen yllätys, kun tarjolla oli kuohuviiniä tai portviiniä. En ole koskaan törmännyt portviiniin alkumaljana, joten tätä oli pakko maistaa. Todella mukavasti toimi Niepoortin kymmenvuotias portviini leivän ja pehmeän oliiviöljyn kera. 
Ensimmäinen ruokalaji oli "Codfish clothesline", kuivattua turskaa sipseinä ja korianteriaiolia sekä paprikadippiä. Kiva asettelu ja maistuvat dipit.  
Seuraava laji oli "Bitter Sweet Symphony", joka oli osteria, mutta ilman varsinaista osterin lihaa. Annoksessa oli fenkolia, kiiviä, merilevää ja osterista tehtyä vaahtoa. Viininä Sauvignon Blanc rypäleinen Bella Superior 2014. Merellinen ja suussasulava maku, jota viini sopivasti täydensi. 
Edellisen viinin kanssa tarjottiin myös seuraava laji "Talking Head", joka oli kuivattua katkarapua erilaisten majoneesien kanssa. Katkarapu oli hiukan kitkerää ja tietenkin rapsakkaa. Valkosipuli- ja limemajoneesit komppasivat katkarapua hienosti. Erikoisin katkarapuannos koskaan. 
Neljäs laji oli keltajuovamulloa, friteerattuja kalansuomuja ja curry majoneesia. Herkkä annos, jossa rapsakat kalansuomut toivat hienoa suutuntumaa. Viininä 100% Arinto-rypäleinen Poco do Lobo vuodelta 1995. Viini oli miedon pehmeää omaan suuhuni ja hieno valinta kalalle.
Matka jatkui merellisissä tunnelmissa, kun seuraavaksi tarjoiltiin "Swallowed in the Sea". Tämä annos oli merisiiliä ja isotaskuravusta tehtyä paahtovanukasta salaatin kera. Edellinen Poco do Lobo viiniä siemailtiin myös tämän ruuan kanssa. Intensiivisiä makuja ja erityisesti ravunmaku oli vahva. 
Illan ehkä herkimmän näköinen annos oli "Banho de espuma". Jälleen turskaa, tosin eri tapaan kuin aiemmin. Turska confita, São Miguel juustosta tehtyä vaahtoa, fenkolia ja majoneeseja. Annoksen päälle kaadettiin korianterikastiketta. Juusto ja kala eivät ole usein keskenään viihtyvät raaka-aineet, mutta nämä parit sopivat hienosti toisiinsa. Korianterikastike toi mielettömän hyvän lisän. Viininä pohjois-Portugalista tuleva Quinta Do Cerrado Encruzado Branco 2014.
Alkupalojen jälkeen tuli keittiöntervehdyksenä suunraikastimeksi varsiselleri- ja rosmariini jäähilettä. Selleri oli erittäin miellyttävä raikastaja. Tätä voisi vaikka kotonakin tehdä joskus.
Pääruokana "Over 'his' shoulder", eli porsaanlapaa, kermaista polentaa, simpukoilla maustettua kastiketta sekä minivihanneksia. Polentassa olisi ollut alunperin punajuurta, mutta minule allergisena tehtiin punajuuriton versio. Ehkä parasta koskaan maistamaani puuropolentaa ja liha oli miellyttävän mureaa. . 
Possun kaverina tarjottiin tarjoilijan mukaan heavy metallia. Paikallinen viinitalo on tehnyt pääkokin kanssa yhteistyössä tuhdin Quem Syrah Tinto 2012. Oli pakko ottaa kuva etiketistä kun oli niin hieno. 
Ensimmäinen jälkiruoka oli pistaasikreemiä, maapähkinäjäätelöä, suklaata ja salaattia. Salaatissa oli basilikaa ja tilliä. Kaikkiaan annos maistui kuin Snickers patukat, mutta tilli oli ihan mieletön lisä. Yllättävä setti. Madeiraviini komppasi annosta täydellisesti.
Viimeinen annos oli kuin tartar annos pikaisella vilkaisulla. Annoksessa oli kuitenkin pohjalla banaanikakkua jota oli liotettu rommisiirappissa, vaniljan ja appelsiinin kanssa. Päällä oli passionhedelmästä tehty jäätelö sekä päällä Sao Jorge juustoraastetta! Tä, juustoraastetta? Kyllä, ihan uskomaton sekoitus mutta toimi minulle loistavasti. Sama Madeiraviini toimi myös tämän annoksen parina. 

Kokonaisuutena 100 Maneiras oli todella suositeltava, jälleen kannatti mennä Bourdainin jäljissä. Michelinin Simple standard on todella alhainen luokitus. Minä antaisin vähintään Bib gourmandin tai peräti tähden. Ensinnäkin hinta-laatusuhde oli toimiva ja nostoissa oli yllättäviä koukkuja sekä makuyhdistelmiä. Ehkä tekniikat eivät sitten ole vakuuttaneet tarkastajia. Toiseksi, käytössä oli pöytäliinojen puhdistamiseen kourut. Olemme panneet merkille että tähtipaikossa on lähes poikkeuksetta kourut. Harmi kun en ottanut kuvaa kouruista, jos ette tiedä mitä tarkoitan kouruilla. Älkää nyt ottako vakavasti että kouruilla saa tähden, mutta meille se on ollut vuosien ajan eräänlainen mittari. Tätä asiaa on pohdittu myös kevällä kirjotetussa Washingtonin jutussa.  Tarjoilijat täyttivät viinikaatoja anteliaasti, varsinkin kun sama viini oli usein kahden ruokalajin kanssa. Tarjoilu oli rentoa ja tarjoilijat heittivät muavia kevennyksiä tarjoillessaan. Illallinen maksoi yhteensä 107,5 euroa sisältäen menun, viinipaketin, portviinin ja veden.

Bairro Alton alueeseen kannattaa varata aikaa, sillä korkeuserojensa johdosta alue on ilmeikäs ja tunnelmallinen. Alueelle on myös todella paljon mielenkiintoisen oloisia ravintoloita. Alueesta hiukan lisää toisessa postauksessa. 

100 Maneiras on avoinna tätä kirjoittaessa päivittäin klo 19:30 - 2:00 ja keittiö on auki 23 asti.
Huomioi, että 100 Maneirasilla on myös toinen ravintola nimeltään Bistro 100 Maneiras, jos vaikka 100 Maneirasiin ei saa pöytävarausta. 

100 Maneiras
35 Rua do Teixeira, (katso kartta)
Lissabon, Portugali

torstai 24. marraskuuta 2016

Tryp Habana Libre, Havanna

 
Havannan lomalla me majoituimme Tryp Habana Libre hotelliin El Vedadon alueella. Suuri hotellikompleksi luokiteltiin neljän tähden paikaksi, mikä ei kyllä ollenkaan vastannut meidän käsitystämme tähtiluokituksista. Kokemuksemme Euroopasta ja varsinkin Aasiasta ovat ihan eritasoisia tähän puljuun verrattuna. 
 
Sijainti hotellilla oli kiva. Ihan viereiseltä kaduilta meni maquinas-taksien reitti, ympärillä oli paljon tavallista havannalaista elämää ja Malecon-rantakatu kävelymatkan päässä. 
Yleiset tilat hotellissa olivat menneellä tavalla tyylikkäät ja siistit.

Paitsi eksyessämme uima-altaan alla oleviin kerroksiin etsiessämme ensimmäisenä aamuna aamupalahuonetta. Tässä oven kokoinen homeläikkä. 
Kakkoskerroksen aulassa komeili kuuluisan kuubalaisen taidemaalarin ja keramiikkataiteilijan Alfredo Sosa Bravon teos El Carro de la Revolución. 
Luimme vasta jälkikäteen, että yksi hotellin sviiteistä on toiminut Castron päämajana vallankumouksen ensipäivinä. Wallpaper City Guide-kirja kertoo, että sviittiin 2324 pääsee tutustumaan respasta asiaa tiedustelemalla, mutta emme löytäneet mitään muuta lähdettä tukemaan tätä väitettä. Myös Neuvostoliiton suurlähetystö on toiminut hotellissa. 
Hotellin aamupalavalikoima oli runsas ja hyvä. Tarjolla oli paikallisia herkkuja esimerkiksi makkaroiden, juustojen, papumuhitusten ja leivonnaisten muodossa. Pöydiltä löytyi myös tuttuja juttuja: leipää, pannaria  ja toiveen mukaan paistettua munakasta. Kuohuviiniä avattiin nelisen pulloa, mikä riitti ensimmäisille aamuvirkuille. 

Huoneemme oli tilava, mutta nuhjuinen. Ovenpielet olivat kosteudesta hajonneet, listat repsottivat seinillä. Sisustuksesta ja tekstiileistä tuli mieleen 80-luku, mikä ei kyllä yllättänyt Havannassa. Huoneestamme oli tosi kivat näkymät sekä Vallankumousaukiolle päin että merelle. Hotellin yläkerroksien ravintolasta olisi myös ollut komeat näkymät kaupunkiin, mutta siellä emme ruokailleet. 
Ylimmän kerroksen yökerhossa kävimme muutamanakin iltana. Viikon mittaisen reissumme aikana siellä esiintyi joka ilta eri bändi tai kaksi. Sisäänpääsy oli hotellin asiakkaille ilmainen muiden päästessä sisään maksamalla. Tunnelman kuumetessa salsaajien tanssiessa todella taidokkaasti katto liukui auki tuoden raikkaan tuulahduksen lämpimästä yöstä ja tähtitaivaan katoksi. Juomat tarjoiltiin pöytiin eivätkä ne olleet ihan kiskurihintaisia. 

Mekin kokeilimme salsata yhtenä iltana, mutta täytyy sanoa että kokemus muistutti ikuisesti jatkuvan kappaleen myötä paremminkin kidutukselta kuin aistilliselta lanteidenhetkutukselta. Meidän lanteemme kun eivät oikein keinuneet eivätkä jalat saatikka muukaan kroppa liikkuneet samanmoisen sulavasti kuin muilla tanssilattialla. Voipahan sanoa salsanneensa Kuubassa!
Ehdottomasti paras osuus hotellissa oli uima-allasosasto tai siis se, että hotellissa ylipäänsä oli uima-allas. Kuumat päivät viilenivät kivasti veteen pulahtamalla daiquiri frappea siemaillen. 
Hotelli oli laatuun nähden todella kallis maksaen 192 euroa per yö kahdelta. 

Seuraavalla Havannan reissulla majoittuisin johonkin kehutuista ja halvoista kotimajoituksista, casa particulariin.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Ropa vieja eli kuubalainen nyhtöliha

En olekaan kertonut teille blogin puolella vielä mitään melkein kahden kuukauden takaisesta Kuuban, tarkemmin Havannan reissustamme. Olimme siellä Jukan kanssa kaksin, joten läheskään kaikkea ei voi kertoakaan. Sen voin sanoa, että ihastuimme täysillä sikäläiseen rentoon ja iloiseen elämänmenoon. 
Kulinarismin kantilta reissu oli aika ankea. Muutaman kerran saimme ihan hyvää ruokaa, mutta mitään uusia hienoja vivahteita emme päässeet nauttimaan. Monet ruuista oli kypsennetty kuivaksi tai maustettu pliisusti, toisinaan molemmat. Hassua että hedelmätkään eivät hotellin aamupalalla olleet odotetun mehukkaita vaan aika mauttomia. 
Ropa vieja oli yksi ruokalajeista, josta pidimme matkallamme. Tosin senkin maku vaihteli paljonkin riippuen paikasta. Ropa vieja on tomaattisessa kastikkeessa muhitettua lihaa, joka lopulta riivitään paloiksi nyhtöpossun tapaan. Mietimme matkalla lihapadan tunnistamatonta makua ja tuoksua, joka paljastui reseptejä tutkiessa juustokuminaksi. 
Kuvassa patsasteleva, reissun paras ropa vieja syötiin yksityisomisteisessa ravintolassa eli paladarissa joka kantoi nimeä Los Amigos. Lihassa oli reilusti makua ja ihanan mehevä rakenne. Puolitimme valtavan annoksen mikä olikin hyvä ratkaisu. 

Kotiin tultua tiirailimme erilaisia reseptivaihtoehtoja. Ne ehdottivat lihaksi usein nautaa, mihin emme törmänneet kertaakaan Havannassa. Lihana oli aina possua. 
Kotona olemme päätyneet superyksinkertaiseen toteutukseen lihan suhteen. Kaikki ainekset vaan pataan ja muhimaan. Olemme tehneet tätä ruokaa jo monta kertaa, viimeksi yksitoistahenkiselle porukalle viikonloppuna. Aina on maistunut, hyvin. Keralla tarjottavia ruokabanaanejakin löytyi toisella kokkauskerralla yllätykseksemme marketin hyllystä. 
Lihana on kokeiltu myös luomupossun lapaa, mutta rasvainen kasler voittaa sen maussa selkeästi. Ensimmäisellä kokkauskerralla (josta kuva) pilkoimme paprikat liian suuriksi. Suupalakoko on hyvä. 

ROPA VIEJA
10 annosta 

1,5 kg porsaan kasleria 
1 vihreä paprika 
2 sipulia 
2 valkosipulinkynttä 
1 tlk tomaattimurskaa 
3 dl lihalientä 
3 rkl suolaa 
2 rkl tomaattipyreetä 
1 rkl viinietikkaa 
2 tl juustokuminaa 
 
Pilko paprika, sipulit ja valkosipulinkynnet pieniksi paloiksi.  

Laita kaikki raaka-aineet uunin kestävään vuokaan. Peitä kannella tai foliolla. Laita kypsymään 150-asteiseen uuniin 4,5 tunniksi.  
Nosta kypsä liha pois vuoasta, riivi kahden haarukan avulla suikaleiksi ja nosta takaisin kastikkeen joukkoon.  

Tarjoa keitetyn riisin, mustapapujen ja friteerattujen ruokabanaaniviipaleiden kanssa. Voit lisätä annokseen myös paistettuja juureksia. 

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Glögi-juustokakku valkosuklaalla

Ihanaa, että joskus kyläilyt onnistuvat nykyäänkin ilman viikkoja aiemmin lähettyjä kutsuja ja suunnitelmia. Tuumasimme Jukan kanssa alkuviikosta, että perjantaina meillä ei olisi mitään ohjelmaa. Samalta istumalta päätimme kokeilla josko kahdella ystäväperheelläkin olisi vapaata. Meitä lykästi ja saimme yökylään yhteensä seitsemän henkeä. Poitsumme huone oli yhtä isoa petiä, kun sänkyjä yhdisteltiin ja patjoja aseteltiin lapsia varten. Aikuisille levitettiin sohvasänky olohuoneeseen ja pumpattiin patja tyttären huoneeseen. Sopu sijaa antaa. 
Lupasin illaksi rentoa syötävää, mikä meinasi nyt luomupossun kaslerista muhitettua kuubalaista ropa viejaa. Laitan ohjetta siihen myöhemmin, sillä sitä ehdittiin jo instagrammin puolella pyydelläkin. Jälkiruuaksi tein pitkästä aikaa juustokakun, johon halusin näin pikkujouluaikaan glögikiilteen. Sopiva ohje löytyi Maku.fi-sivustolta. Tein torstai-iltana pohjan ja moussen ja kiilteen vasta perjantaina puoliltapäivin töiden jälkeen. Näin jaettuna kakun leipominen ei tuntunut lainkaan työläältä tai aikaa vievältä. 
  
Lopputulos oli oikein maukas! Mousse oli ihanan pehmoista rakenteeltaan ja valkosuklaisuudessaan kovasti tuhtia. Piparkakkupohja sopi hyvin joulunalusaikaan. Glögikiille punaisuudessaan teki kakun kauniiksi. 
Tosin uumoilin kiilteen tulevan tummemmmaksi, enkä niin tarkkaan tasoitellut moussea. Kiille olikin kovasti läpikuultavaa, jolloin kaikki möykyt näkyivät selvästi. Kertokaas taitavat leipojat millä keinoin kiilteen saisi tummemmaksi ilman liian tukevaa glögimakua?


GLÖGI-JUUSTOKAKKU VALKOSUKLAALLA
noin 16 palaa

pohja
200 g piparkakkuja
100 g voita

valkosuklaamousse
2 dl kuohukermaa
300 g maustamatonta tuorejuustoa (ei kevyttä)
150 g valkosuklaata
1 dl tomusokeria
¼ tl vaniljaa TAI 1 tl vaniljasokeria
4 kpl liivatelehteä
2 rkl sitruunamehua

glögikiille
3 kpl liivatelehteä
3 dl glögiä

pohja:
Murskaa piparkakut puhtaassa pakastepussissa, kaulimella päältä painaen tai surrauta monitoimikoneessa jauhomaiseksi.
Sulata voi. Sekoita siihen piparimuru.
Pingota leivinpaperi irtopohjavuoan (Ø 22 cm) reunan ja pohjan väliin. Painele keksimuru tiiviisti vuoan pohjalle. Siirrä kakkupohja jääkaappiin odottamaan.

valkosuklaamousse:
Vatkaa kerma vaahdoksi. Notkista tuorejuusto lusikalla kännellen. Paloittele valkosuklaa. Sulata suklaa miedolla teholla mikroaaltouunissa välillä sekoittaen. Yhdistä kermavaahto, tuorejuusto ja valkosuklaasula. Mausta seos tomusokerilla ja vaniljalla.
Liota 4 liivatelehteä kylmässä vedessä viisi minuuttia. Kuumenna sitruunamehu kattilassa ja nosta pois liedeltä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen vesi pois. Sekoita liivatteet hyvin kuumaan sitruunamehuun, jolloin ne liukenevat mehuun. Anna liivateseoksen jäähtyä pieni hetki. Sekoita se muihin mousseaineksiin ohuena nauhana. Levitä ja tasoita mousse piparkakkupohjalle.
Nosta juustokakku jääkaappiin muutamaksi tunniksi (tai yön yli) hyytymään.

glögikiille:
Liota 3 liivatelehteä kylmässä vedessä viitisen minuuttia. Mittaa 1/2 dl valmista glögiä kattilaan. Kuumenna glögi kiehuvaksi, ja nosta kattila pois liedeltä. Purista liivatelehdistä ylimääräinen neste pois ja liuota liivatteet kuumaan glögiin. Lisää liivateseokseen loput 2 1/2 dl glögiä. Anna seoksen jäähtyä haaleaksi ja valuta se varovasti valkosuklaamoussen päälle. Nosta kakku jääkaappiin hyytymään 4–5 tunniksi tai yön yli.


Säilytä glögi-juustokakku ennen ja jälkeen tarjoilun jääkaapissa.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Din Tai Fung - se ensimmäinen Xinyi-kadulla, Taipei

 
Taiwanissa lomaillessamme poikamme ihastui dumplingeihin. Ne ovat taikinanyyttejä, joiden sisälle on kätketty erilaisia suolaisia tai makeita täytteitä. Nyytti kypsennetään joko höyryttämällä, uppopaistamalla tai keittämällä. Erilaiset höyrytetyt possupallerot osoittautuivat jätkänpätkämme suosikeiksi, kunhan niissä ei ollut liikaa ruohosipulia

Poikamme synttärit osuivat matkamme Taipei-osuudelle, joten päätimme viedä pikkumiehen (ja samalla kätevästi itsemmekin) ravintola Din Tai Fung:iin syömään. Nyt jo ympäri maailmaa levinnyt ihana ruokapaikka on lähtöisin juuri Taipeista ja halusimme ehdottomasti paikkaan josta kaikki on alkanut, Xinyi kadulle melko lähelle Daan-puistoa. Täällä alunperin kiinalainen, mutta paremman elämän perässä Taiwaniin muuttanut Bingyi Yang vaimoineen alkoi vuonna 1972 myydä höyrytettyjä nyyttejä, joiden maku ja laatu saivat puskaradion soimaan. Din Tai Fung-ravintolat ympäri maailmaa ovat keränneet palkintoja ja kehuja Hong Kongin putiikin saadessa jopa Michelin tähden vuonna 2010. 
Nykyään Xinyi-kadun ravintola on valtavan kokoinen, joten vaikka ulkona olisi paljonkin ihmisiä jonossa älä tuskastu. Sisään pääsee piakkoin. Haet vain sisäänohjaajalta odotusnumeron ja asetut muiden sekaan seisoskelemaan. Homma on saatu tehokkaaksi antamalla asiakkaan käteen jo odotellessa menu, jota voi tarkastella ja rastitella ennen pöytäänohjaustakin. Selkeät kuvat ja englanninkielinen selostus antavat hyvän kuvan siitä mitä on tarjolla. Lisätilauksetkin onnistuvat ongelmitta. 
Din Tai Fung ravintolat haluavat antaa asiakkailleen tarjoilua ja makuja myöden toimivan, laadukkaan kokonaisuuden. Siinä nämä nyytti-paikat onnistuvat kyllä kerta toisensa jälkeen. Tarjoilu on käsittämättömän tehokasta ja samalla hymyilevän ystävällistä. 
 
Ihan paras alkupala ennen legendaarisia nyyttejä oli kaali. Maku oli niin pehmeä, puhdas ja raikas, että näitä olisi voinut syödä loputtomiin.
Lapsemme pitivät odotetusti paljon ohutkuorisesti fritatusta porsaan kyljyksestä, joka puikottajille oli mukavasti pilkottu valmiiksi. Tyttäremme hörppi myös antaumuksella talon nautaliemisen nuudelikeiton. 
Höyrytyskorien tullessa pöytään päästään sitten itse asiaan, maistelemaan kuuluisia XiaoLongBao-nyyttejä, joiden alkuperäpaikaksi kerrotaan Jiangnan alue Kiinassa. Jokaisessa pöydässä oli ohjelaput syömistä varten, mikä on kovin huomaavaista. 
 
Ensin sekoitettiin soijasta ja viinietikasta oman maun mukaan tai suhteessa 1/3 dippausneste. Sitten nostettiin syömäpuikoilla nyytti lusikkaan, tehtiin pieni reikä taikinakuoreen nesteiden ulospäästämiseksi ja lisättiin inkivääriä sekaan. Meillä kului inkivääriä enemmän kuin pöytään on laitettu, mutta sitä sai pyytäessä lisää. 
Ja kyllä me pojat ja tytöt syötiin! Paikalliset olivat ohjeistaneet Jukkaa työlounaalla, että mitä korkeampi koripino ruokailun aikana kerääntyy sen parempi. Ravintoloitsijalle ainakin, me naureskelimme. Perheemme ei päässyt koripinosta nauttimaan, sillä höyrytyskorit kerättiin vähän väliä pois pöydästämme. Din Tai Fungin nyytit ovat taikinakuoreltaan ihanan ohuita, jopa niin ohuita että ihmettelen monesti miten ne pysyvät kasassa. Täytteet ovat tuoreen ja liemet kutkuttavan syvän makuisia. 
Omiksi suosikeiksini kohosivat paikan potstickersit rapean paistopinnan vuoksi. Ne olivat yhtälailla dumplingseja eli täytettyjä nyyttejä, mutta pannulla pohjastaan paistettuja. 
Yksin Taipeissa on 10 eri Din Tai Fung-ravintolaa. Paikkoihin ei oteta yleensä pöytävarauksia, muuta tiedänpä niinkin käyneen. 
Neljän hengen illallisemme maksoi juomineen noin 52 euroa, mikä on suorastaan halpa hinta tästä nautinnosta. 
Din Tai Fung tarjoaa myös silmänruokaa kun isojen ikkunoiden takaa voi seurata taitavien nyytittäjien nopeita sormia ja tehokasta työskentelyä. 

*** 

Shanghain lomalla vuotta aiemmin tuli myös käytyä Xintiandin Din Tai Fung-ravintolassa. Se oli itse asiassa ensimmäinen illallisemme kaupungissa, jonne osuimme tuurilla lentomatkan uuvuttamina.

Mahalaukun löytyessä listalta sitä on melkeinpä pakko maistaa. Kokemus ei ollut yhtä herkku kuin Lontoon Arbutuksessa, mutta hyvä yhtä kaikki. 
Inkiväärin esillepano on hieno!
Din Tai Fungissa on hauska tapa merkitä mitä nyytit sisältävät.

Xintiandissa Teemu Selännekin oli ikuistettu seinälle ;).

Tämäkin juttu on lisätty blogimme MATKAT-välisivulle, josta löytyvät reissupostauksemme maittain aakkostettuna, uusin juttu ko maasta ylimpänä.