Muutama tunti Lissabonissa

Lissabon tuo minulle mieleen San Franciscon, johtuen kaupungin korkeuseroista. Lissabon on todella tunnelmallinen ja helposti lähestyttävä kaupunki. Tällä kertaa minulla ei ollut kuin yksi ilta aikaa tässä hienossa kaupungissa. Halusin kuitenkin muutamassa tunnissa ottaa haltuun kaupungin erityisyydet. Lähde siis mukaan opastamalleni matkalle.

Lissabonissa on kattava metroverkko ja taksin käyttö on edullista. Otin lentoasemalta 1,4 euron metrolipun, jolla saa mennä niin monta pysäkinväliä kuin haluaa. Yhdellä vaihdolla saavuin Restauradores asemalle. Katutasoon päästyäni olin heti Monumento dos Restauradores aukiolla. Jostain terassilta kantautui livemusiikkia, mutta nyt ei ollut aikaa siihen.

Jatkoin matkaani aukiolta parisataa metriä kaakkoon ja saavuin Teatro Nacional D. Maria II edustalle. Turistit ottivat valokuvia ja rakastavaiset kävelivät illan viettoon. Lukuisat taksit odottivat maksavia asiakkaita. Minun päämäärä oli piskuinen Ginjinha ravintola aukion päädyssä.

Ginjinha myy portugalilaista samannimistä likööriä, tuttavallisemmin Ginjaa. Ei siis giniä, oliko yllätys?

 Mukaansa sai ostettua pulloja, tai pieniä "fluorikupillisia" maistiaisia metrolipun hinnalla.

Paikalliset ja minä heidän vanavedessään joimme pikkuruisen maistiaisen tätä herkkua. Kippis!

Joku taika tässäkin on kun kaverit ovat myyneet jo 1920 luvulta saakka likööriään janoisille. Paikalla oli jatkuvasti muutama asiakas, joten selvästi oli suosittu koju.

Ginjan jälkeen oli aika siirtyä Bairro Alton kaupunginosaan ja saada tuntumaa tähän "Euroopan San Franciscoon". Restauradoresin aukiolta Bairro Alton puolelle on vain parisataa metriä, mutta ylämäkeen! Täältä saat kirjattua kokemusluetteloosi Ascensor da Glória (englanniksi Glória Funicular), köysirata, joka käytännössä on mäkiratikka. Rata on rakennettu jo 1875 ja tietysti sitä on modernisoitu moneen kertaan. Lippu maksaa 3,5 euroa. 

Minä kylläkin kävelin mäen ylös ja kuvailin ratikkaa ulkoa. Ratikka odotteli matkustajia alatasanteella kun ohitin sen ja olin mäen päällä lopulta samaan aikaan ratikan kanssa. Tosin huomattavasti hengästyneempänä kuin ratikkamatkustajat. Hengähdin hetken ylätasanteella katsellen näkymiä, olin nyt tässä osoitteessa. 

Kävin tässä vaiheessa kulman takana illallisella 100 Maneiras ravintolassa, josta löytyy tarinaa jo aiemmin.

Lähdin kylläisenä ja tyytyväisenä illallisen jälkeen kävelemään Bairro Alton kujille. Ihailin värikkäitä rakennuksia.  

 Joistain väleistä näkyi hienosti vastakkaiselle kukkulalle Castelo de S. Jorge linnoituksen puolelle.

Ilta alkoi olla pitkällä, mutta aina on aikaa yhdelle GT:lle Gin66:ssa. Sitten olinkin valmis siirtymään metrolla yöpaikkaan.

***
Tämäkin juttu lisätään blogimme MATKAT-välisivulle, josta löytyy reissupostauksemme maittain aakkostettuna.