Vakoilua, pizzaa ja ihana brunssi Tampereella

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ / OMENAHOTELS

"Parasta oli se vakoilumuseo!". "Musta parasta oli pizza." "Mä tykkäsin eniten siitä että ehdittiin vierailla niin monessa museossa. Pelimuseo kiinnosti eniten." "Brunssi oli tosi tunnelmallinen ja melkein pysäytti ajan. Mä tykkäsin eniten ehkä siitä." Näin kommentoi perheemme autossa matkalla kotiin, kun olimme viettäneet yhden yön miniloman Tampereella yhteistyössä Omena-hotellien kanssa. 

Omena-hotelliin majoituimme siksi, että kokemuksemme heillä vietetyistä öistä ovat hyvät. Hinta on edullinen ja sijainti ainakin käymissämme kaupungeissa todella hyvä. Turussa Omena-hotelli sijaitsi toisella puolella tietä, kun olimme Amorphiksen keikalla Gongissa. Yksi tärkeäksi seikaksi noussut asia on myös aamupalan puuttuminen. Kyllä, luit oikein. Halusimme johonkin laadukkaaseem paikkaan brunssille, emmekä halunneet maksaa erikseen hotellin aamupalasta. Nautimmekin ihanan brunssin Cafe Pispalassa, jossa rauhallisen leppoisa tunnelma ja herkulliset maut hurmasivat koko perheen. Siitä kirjoitin jo täällä. 

Hotelliin kirjautuminen ei onnistunut ihan murheitta, mikä oli meille ensimmäinen kerta. Omena-hotelleissahan ei ole respaa ollenkaan, vaan varauksen yhteydessä saat sekä sähköpostiisi että kännykkääsi koodin, jolla naputtelet itsesi sisään hotelliin, käytäville vielä erikseen ja lopulta samalla koodilla huoneeseen. Koodi toimi kyllä huoneen ovelle asti, muttei siitä sisään. Sähköpostista kaivetusta asiakaspalvelunumerosta vastattiin nopeasti ja saimme uuden koodin. Joka ei sekään toiminut. Kuudennen kerroksen huoneissa oli kuulemma tuona päivänä jotain murheita. Saimme samantien koodin uuteen huoneeseen, jonne kävimme vain nakkaamassa kamat ennen takaisin kaupungille suuntaamista. Asiakaspalvelun toimivuus tuli siis testattua nopeaksi ja ystävälliseksi. Sisääntulokäytävältä olisi löytynyt myös asiakaspalvelupuhelin seinästä jos vaikka oman puhelimen akku sattuisi loppumaan.

 

Omenahotellien huoneet ovat valmiita vasta kello 16 alkaen, mutta meitä tuo ei haitannut. Vierailimme sitä ennen mm. kirjaston Mazzo in Metso taidenäyttelyssä ihastelemassa Enrico Mazzonen lyijykynätöitä, myös monimetristä piirrosta yksityiskohtineen. 

Tampereen Omena-hotellin alla on Hämppi-parkkihalli, jossa automme kätevästi nökötti yön ajan 22 euron hintaan. Ajamalla Ronganrampista voit parkkeerata auton heti kun löydät vapaan ruudun ja olet perillä. 

Vaikka olimme vain yhden yön Tampereella, ehdimme touhuta paljon.

Illallisella kävimme pizzalla Sitkossa, mikä olikin aivan loistovalinta. Pizzapohja oli juureen leivottuna miellyttävän hapanta ja sopivan rapeaa sekä sitkaista. Täytevaihtoehdot saivat erilaisuudessaan aikaan valinnanvaikeutta, mutta päädyin lopulta fenkolimakkarapizzaan saksanpähkinäpestolla ja Jukka chilipizzaan sopressata-salamilla ja nduja-makkaralla. Muksut ottivat margheritat. Tunnelma paikassa oli hauskan hämyisä ja rennon lupsakka. 

Museoita kiersimmekin sitten kahden päivän aikana niin paljon kuin jaksoimme Museokortti maksuvälineenä.

Museokeskus Vapriikki oli hieno ja kompakti kokonaisuus, josta saman katon alta löytyy todella monipuolinen valikoima erilaisia museoita ja yli 10 näyttelyä. Perjantai-iltaisin pääsymaksua ei peritä lainkaan. Kävimme Jukan kanssa tanssimassa hitaat "I will stay"n tahdissa Hurriganes-näyttelyssä (lapset häpesivät, tottakai!) sekä hymyilemässä Cissen Remulle kirjoittamille sanoille.



Muksut kiersivät Vapriikissa innokkaana pelimuseota ja luonnontieteellistä. Minä katsastin yksin tunteita herättävän näyttelyn, jossa kuvattiin kansalaissodan Tampereen osuutta.

 

Emil Aaltosen museossa ihastelimme mm. ennennäkemättömiä Edelfeltejä, katsoimme mielenkiintoisia videoita työkoneteollisuudesta (oikeasti!) ja tutkailimme kartanon hienosti toteutettua pienoismallia. 

 

Tampereen taidemuseossa oli kiinnostava näyttely Suomen naistaiteilijoilta, jotka eivät ole kohonneet samanlaiseen kuuluisuuteen kuin vaikkapa Schjerfbeck. Etenkin Tuulikki Pietilän ja Hilda Flodinin teokset puhuttelivat.

Tyttäremme mielestä paras museo oli maailman ensimmäinen vakoilumuseo, jonne me onnekkaasti osuimme opastusaikaan. Saimme koko museon kattavan tunnin opastuksen, jonka aikana kuulimme hurjiakin tarinoita vakoilijoiden elämästä ja käyttämästä välineistöstä. Paikassa oli valheenpaljastuskonekin, jonka voi saada käyttöön etukäteen varaamalla. Opastus tässä paikassa on aika ehdoton, joten kannattaa seurata vakoilumuseon netti- ja facebooksivuja. 

Minilomaamme sisältyi siis paljon hauskaa, opettavaista ja nautiskeltavaa, kun mainittuihin lisätään maltillinen shoppailu ja aamutuimaan pehmeässä sängyssä löhöily. Yhden yön keikka oli helppo toteuttaa nopealla aikataululla. Tällaisia lisää, kiitos!