New York -paljon kivaa, kokonaisuus tökki

Olimme pitkään haaveilleet reissusta New York Cityyn ja tänä kesänä se viimein mahdollistui. Lähdimme reissuun kahdestaan isojen odotusten kanssa "kaikkien" hehkutettua kaupunkia. Me petyimme. New York ei hurmannut meitä lainkaan, vaikka paljon hienoja asioita koimmekin. Kaupungissa ollessa oli vaikea ajatella miksi, mutta näin jälkikäteen olemme löytäneet useitakin syitä. 

Etäisyydet olivat pitkiä ja niihin meni metroakin käyttämällä tosi paljon aikaa. Taksi se vasta hidas olikin. 

Metron käyttö oli hankalinta ikinä. Tokion ja Pariisin metrot ovat selkeitä tämän kaupungin systeemin rinnalla. Pitää tietää oletko menossa "uptowniin" vai "downtowniin". Päätepysäkkiä ei ole välttämättä kerrottu lainkaan jolloin voisit varmistua oikeasta puolesta laiturilla. Jos käytät nopeampaa linjaa, se ei pysähdykään joka pysäkillä. Ruuhka-aikana sama homma. Opasteita ei ole läheskään joka metrokäytävällä. 

Hehkutetut nähtävyydet eivät kaikki oikein auenneet. Mitä hienoa on Times Squaressa? Valoja, juu, mutta esimerkiksi Tokiossa matkailleena tämä ei nyt hätkähdyttänyt. 

Kaupunki on kallis. Todella. Reilun kahdensadan dollarin yöhinnalla sai hotellihuoneen jonka täytti tavallinen parisänky. Kun halusit suihkuun, piti pytyllä istujan väistää polviaan että mahduit ohi. Hotellin yleiset tilat olivat kyllä hienot ja avarat. Aamiainen oli valtavan ylihinnoiteltu. 

Kaupungilla esimerkiksi drinkille pysähtyminen tulikin yllättävän kalliiksi, kun annettuihin hintoihin lisättiin vielä vero ja 20 prosentin tippi. Pienempi summa on kuulemma loukkaavaa tarjoilijaa kohtaan.

Ylistetty Seksi-museo ei ollutkaan niin hyvä. Hampurissa on parempi.

Hypetetty keksitaikina-paikka oli makuineen pettymys, varsinkin kun kipollista taikinaa joutui jonottamaan  yli puoli tuntia. Idea oli toteutusta kutkuttavampi. 

Ennakolta odotettu modernius ei toteutunut, päinvastoin. Katukuva oli monesti likainen ja haiseva, näimmepä rotankin vilistävän kodittoman makaavan päältä metrotunnelissa. 

Mistä sitten pidimme. Paljostakin: 

 

Hetkittäin esiin popsahteleva yhteisöllisyys lämmitti. Kadun varrella oli kirjahylly, johon sai tuoda ja josta sopi ottaa kirjoja. Tyhjille kadunvälitonteille oli perustettu puutarhoja, joita hoidettiin yhdessä. Kadunkulmissa oli monesti pöytiä tuoleineen sekä kyltteineen "ei ostopakkoa kun istahdat tähän".

 

New York Pride-kulkueen iloisen riehakas tunnelma hymyilytti ja jopa nauratti. 

Broadway musikaali Miss Saigon oli hieno kokea. Upea lavastus, todentuntuinen tarina ja ansiokkaat näyttelijäsuoritukset saivat tunteet pintaan. Ostimme tiketit esityspäivänä "rush-hour"-lippuina, jolloin kaksi lippua maksoi suurinpiirtein yhden halvimman listahintalipun verran. Meitä varoitettiin mahdollisesta näkemäesteestä istumapaikoiltamme, mutta saimme oikein hyvät paikat. 

Lentotukialukselle tehty ilmailumuseo oli ilmailuharrastajan taivas. En meinannut pysyä Jukan perässä kun hän innokkaana kuvaili koneita. Kuvia tulee aikanaan JetPhotosiin Jukan kokoelmiin. Museon kokoelmasta löytyy mm. presidentti George H. W. Bushin lentämä kone, Blackhawk ja yllättäen siviilikone Concorde. Ilmailumuseon lipulla pääsi myös tutustumaan sukellusveneen ahtaisiin oloihin. 

Herkuttelimme etukäteissuositustenkin perusteella monessa paikassa. Takashi tarjosi japanilais-korealaisia makuja vähemmänkäytetyistä ruhonosista, Freemansilla maistoimme ihan loistavaa artisokkatahnaa ja meksikolaisella brunssilla nautimme mm. kolme margaritaa per nenä. Spotted Pig hurmasi perunamuussillaan ja hampurilaisellaan, Katz´s mehevillä pastramileivillään. Brooklynin puolella kävimme syömässä katuruokakojuista mm. spagettidonitseja ja hullunhyviä naudanribsejä. Vielä kirjoittamattomista ruokapaikoista laitan myöhemmin juttua enemmän.

Ilmaista nähtävääkin löytyi, vieläpä mielenkiintoista: 

Vapaudenpatsasta tiirailimme lautalta, jolle pääsy oli ilmaista. 

  

Bryant parkin meininki oli hauskaa ja kirjasto sen laidalla oli todella upea. Kirjaston lastenosastolla näimme alkuperäiset Nalle Puh-sadun nuket.

High Line, entinen rahtiliikennelinja, nykyinen yleinen puisto on mainio paikka tapahtumineen ja taideteoksineen.

Wall Streetillä käytiin tietysti laulamassa Martti Servon biisiä "Saako pörssistä kottii".

Keskuspuisto ja siellä etenkin Strawberry Fields oli hieno nähdä. Viimeksimainittu on Yoko Onon miehelleen, Beatlesin John Lennonille perustama muistomerkki. Kyyneleen muotoisen puiston tunnetuin kohta on Imagine-mosaiikki maassa. Tien toisellapuolella sijaitsee Dakota-rakennus, jossa Yoko Ono ja John Lennon asuivat yhdessä, Yoko edelleen. John Lennon murhattiin kotiporttikongiin joulukuussa 1980.

 

Oliko New York käymisen arvoinen paikka? Kyllä. 

Menisimmekö uudestaan? Tuskin.

***

Lisään tämänkin jutun blogimme MATKAT-välilehdelle, jossa on kootusti reissujuttumme vuosien varrelta, tuorein ko maasta aina ylimpänä. 

Grillattu kampasimpukka, maa-artisokkapyre ja tomaatticoncasse

Tässä on suutahivelevä kokonaisuus! Ihanan pehmeä, mutta kiinteärakenteinen kampasimpukka saa seurakseen juurevan maa-artisokan ja raikkaan, makean tomaatin. Elegantti alkupala tarjottiin meillä osana hienostunutta grillimenuta. 

Kampasimpukka-annoksille tyypillinen paistopinta jäi puuttumaan, kun simpukat kypsennettiin ritilällä. Hieman vaisumpi ulkonäkö ei makua vähentänyt.

Tässä ohjeistetut määrät ovat neljälle pieniksi, kuvanmukaisiksi alkupaloiksi. Idea on nyysitty Risto Mikkolan opuksesta "Koko vuoden grillauskirja". 

GRILLATTU KAMPASIMPUKKA

4 kampasimpukkaa

öljyä

suolaa

mustapippuria

Sulata kampasimpukat. Kuivaa.
Voitele molemmin puolin öljyllä.
Grillaa suorassa kuumassa lämmössä noin 30 sekuntia per puoli riippuen grillistä ja kampasimpukoiden koosta.
Mausta suolalla ja pippurilla.

MAA-ARTISOKKAPYREE

200 g maa-artisokkia hyvin pestynä tai kuorittuna

voita 

kermaa

suolaa

Paloittele maa-artisokat.

Kypsennä kiehuvassa, suolalla maustetussa vedessä. 

Lisää voi ja kerma.

Nuiji muussinuijalla soseeksi. 

Puserra vielä lävikön läpi jotta saat rakenteesta sileämmän. 

Mausta suolalla mikäli tarpeen. 

LÄMMIN TOMAATTICONCASSE

1 tomaatti
1 valkosipulinkynsi
tuoretta timjamia
paistamiseen oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Lohkoa tomaatti. Poista siemenet. Pilko tomaatti pieniksi kuutioiksi.
Kuumenna oliiviöljy kattilassa. Lisää valkosipulit ja timjami. Kuullota muutama minuutti.
Lisää mausteet ja tomaattikuutiot.
Ota kattila pois liedeltä.

Perunaa ja varhaiskaalia voilla

kaupallinen yhteistyö ARLA

Koko perheen ehdoton ykkösruoka kesäisin on perunasöksötys. Sillä nimellä olemme alkaneet kutsua varhaisperunoista, voista ja keitetyistä kananmunista tehtyä haarukkasurvosta. Mietin että ohjeen on pakko löytyä blogista ja niinhän se löytyikin. Näppärästi nimellä "Miten sä voit olla noin helppo?". Tässä kohtaa kiittelin kovasti tunnisteiden olemassaoloa, sillä valitsemalla *peruna sivupalkista herkku viimein löytyi. 

Tänä kesänä "söksötystä" on uudistettu kaalin verran. Maistoimme New Yorkin matkalla kaalipitoista muussia Spotted Pig-ravintolassa ja samantapaista pian uudestaan Mikkelissä Vileessä. Siitä Jukalle tuli mieleen yhdistää sitä myös perunaherkkuumme. Kananmunan jätimme tällöin pois. 

Tykkään höyryttää perunat usein kerroskattilassa. Nyt laitoin varhaiskaalin mukaan höyryyn, mutta vain muutamaksi minuutiksi jotta se aavistuksen makeutuu ja pehmenee säilyttäen kuitenkin rapsakkuutta. Jos perunat keittää, kaalipalan voi yhtä lailla laittaa pottujen päälle höyrystymään. 

Kaalistetusta perunasöksätyksestä tuli hurjan hyvää! Kaunista se ei ole, mutta maku ratkaisee. Voita ja suolaa sopii laittaa oman maun mukaan, mutta suosittelen reipasta otetta!

Meillä kaali-perunasöksötys nautiskeltiin kesäillassa grillihalsterissa kypsennettyjen muikkujen ja kermaviilikastikkeen kera. 

VARHAISKAALIA JA VARHAISPERUNAA

varhaisperunoita

vashaiskaalilohko 

Arla laktoositon meijerivoi

suolaa

Höyrytä tai keitä pestyt perunat kypsiksi (meillä kuorineen). 

Höyrytä kaalilohkoa noin 4 minuuttia perunoiden kanssa poimien kesken kaiken pois. 

Suikaloi kaali.

Laita perunat ja voipalat kulhoon. Muussaa haarukalla karkeaksi, ei silkoiseksi massaksi. 

Lisää kaalisuikaleet.

Mausta suolalla. 

Yyteri on paljon enemmän kuin sen hiekkaranta

 

Porin Yyteri ja muu Meri-Pori on etenkin kesällä ja hellekelillä ihan mahtava Suomiretkeilykohde. Tyttäremme kummit ovat kutsuneet meidät iloksemme useampana kesänä mökilleen aivan Yyterin kylpylähotellin kupeeseen. Ensikertalainen voisi luulla Yyterilomailun olevan pelkkää hiekkaa ja vettä (mikä löhöilijöille suotakoon), mutta alueelta löytyy paljon muutakin. Tässä meidän tärppimme Yyterilomaan:

YYTERIN HIEKKARANTA

Kuusikilometrinen hiekkaranta on kesällä kutsuva kohde niin piknikoijille, uimareille, lautailijoille kuin auringonottajillekin. Matala ranta on kiva ihan pienillekin muksuille. Omat osuutensa löytyvät nudisteille, rantalentispelaajille ja koirillekin.
Horisontissa siintävät isot rahtilaivat kontteineen, jolloin ei voi välttyä laulamasta mielessään porilaisen Dingon Rio Ohoi!-biisiä. 

Talvella Yyterissä on kiva käydä laskemassa pulkalla.

YYTERIN UIMALAMMET

Upean hiekkarannan lisäksi kävelymatkan päässä hotellilta löytyy kaksi kivaa lampea, jossa jo uimataitoiset lapset voivat leikkiä merta lämpimämmässä vedessä. Fatijärvellä on köysiä joiden kanssa sopii hyppäyttää itsensä järveen. Ruutujärvellä on iso trampoliini lammen keskellä. 

RETKEILYREITIT

Yyterin maastossa on hauska lenkkeillä vaihtelevassa, kauniissa maastossa. Ystäväni ja minä teimme Simo-koiran kanssa lenkin Herrainpäivät niemeen. Maasto vaihteli hiekasta kuivan mäntyiseen metsäpolkuun ja rantakivikosta vehreään, luonnontilaiseen metsään. 

 SEIKKAILUPUISTO HUIKEE

Jos ja kun haluat haastaa itsesi, suuntaa seikkailupuisto Huikeen köysiradoille Yyteri Beach Lomakeskuksen viereen. Kolmesta kymmeneen metrin korkeuteen rakennetut köysiradat sisältävät monenlaisia haasteita keinuvista alustoista ja kiipeilystä trapetsitaiteiluun. Lapsemme pitivät eniten köyden varaan liukumaan heittäytymisestä, joita tarjosi tosi paljon varsinkin #7 Liuku-rata.

Huikeessa sinun pitää keskittyä, voittaa jännityksesi ja käyttää voimiasi hauskaa pitäen. Monessa kohtaa pitää ylittää itsensä, mikä tuntuu suorituksen jälkeen vallan mahtavalta. 

KONSERTIT JA TAPAHTUMAT

Yyterissä on monia eri tahoja, jotka järjestävät tapahtumia ja konsertteja. Me kävimme joraamassa Martti Servon keikalla Laguunissa (sillä saatuvilla oli sellainen ylellisyys kuin lapsenvahti viereisestä mökistä). Samaan aikaan käynnissä oli myös Surfviikko, purjelautailukilpailut ja hotellilla oli koko viikonlopun kestänyt Elvis Faniclubin tapaaminen.

Tapahtumiin voi tutustua VisitYyteri sivustolla, VisitPori facesivulla ja alueen ravintoloiden omilla sivuilla.

MERRY MONK GASTROPUBI, REPOSAARI

Yhdelle lounaalle suunnistimme noin vartin ajomatkan päähän Reposaaren Merry Monkiin, paikallisittain Merimunkkiin. Tämä gastropub tarjoilee todella kehuttua fish & chips-annosta käyttäen päivän kalasaalista. Mehevät hampurilaiset ovat myös kiiteltyjä. Herefordin liha niihin tulee lähitilalta Kuuminaisista.
Maistoimme tietysti nämä molemmat paikan klassikkoannokset, jolloin hampurilaiseen tuli majoneesin, salaatin, punasipulin ja tomaatin lisäksi sinihomejuustoa ja ihanan makeaa kiirastuli - eli chili-paprikahilloa. Kokonaisuus oli erinomaisen hyvä, joskin hampurilaisen pihvi oli kysymättä kypsennetty ihan kypsäksi asti. Silti pihvi oli mehevä ja maistuva. Perunat olivat pinnalta rapeita ja coleslaw pehmoisen maistuvaa. Kalassa oli tempurapanerointi tyylinen ohut ja rapea kuori. Suolaa oli kalassa tarpeeksi. Gastropubia on kiitelty myös kivasta olutvalikoimasta. 

Merenrantasijainti on hieno, joskin ruokailuterassi on rakennettu toiselle puolelle taloa. Paikka oli sisältäkin viihtyisän rento. Kassapalvelu oli vierailupäivänämme yltiöhidasta, mutta muu palvelu hymyilevää ja ripeää. 

Pidimme paikasta kovasti koko porukka, lapsia myöden. 

POP UP KAHVILA TYRNIÄ JA TYRSKYJÄ, REPOSAARI

Todellisena sokerina pohjalla pitää mainita viehättävän herkullinen kahvila Reposaaressa, kävelymatkan päässä edellämainitusta Merry Monkista. 

Tyrniä ja tyrskyjä-blogistakin tunnettu Sari Kalliomäki on pistänyt Ukkonsa kanssa pystyyn ainakin kolmatta kesää peräkkäin pop up kahvilan Porin Reposaareen, joka kantaa taitavan leipojan blogin nimeä. Peruskahvin ryystäjänä erikoiskahvien määrä hämmästyttää (eikä ainoastaan määrä, zebra mochasta en ole koskaan ennen kuullutkaan).

Kirkkokadulla, päiväkodin tiloissa on vain yksi sisäpöytä, mutta ulkona auringonpaisteessa monta lisää. Kysyessämme ahkeroivalta vaan ei kiireisen oloiselta pariskunnalta mitä tapahtuu sadepäivinä, he helähtivät sydämelliseen nauruun: "Ei Reposaaressa sada kesällä!". 

Halusin ehdottomasti maistaa kahvilan suosituinta annosta, lasiin koottua juustokakkua talon hillolla. Se oli ihanan tuhtia, rakenteeltaan juuri sopivaa pehmeän ja kiinteän väliltä. Valtava kakkupala jaettiin useamman ihmisen kesken. Maistoimme myös makeaa vadelmasimaa. Kaikki on todella hyvää! Parasta oli kuitenkin iloinen asiakaspalvelu: tilaukset tuotiin tarjottimella pöytään ja kahvia tultiin kaatamaan lisää ilman erillistä toivetta. Hinnat olivat myös hyvin maltilliset. 

Tour de Räpsö-kierrokselle osallistuneet kukkahattuiset naiset polkivat ohi pyörillään, aurinko helli ja nauru raikui. Mitäs sitä kummempaa voi kesähetkeltä toivoa. 

Jos sinulla on suosituksia Yyterin suunnalle, 

ottaisimme ne ilolla vastaan kommentteihin seuraavaa retkeä varten. 

Tervemenoa itsekin nautiskelemaan Yyterin suunnalle!

Erittäin hyvä hampurilaissämpylä

Tämän hampurilaisen olisi hyvin voinut nimetä Hakaniemen Halli-hampurilaiseksi, sillä innoituksensa se sai juurikin hallista. Näimme Reinin lihatiskillä brisketistä jauhettuja valmiita pihvejä, joita halusimme kovasti maistaa. New Yorkin Spotted Pig-ravintolassa nautiskelleina halusimme kotitoisintaa heidän hittihampurilaisensa, jossa lihan lisäksi oli täytteenä vain Roquefort-sinihomejuustoa. Juustoherkut haettiin tietysti hallissa Lentävän Lehmän tiskiltä. 

Gourmethampurilaisiin leivottiin toki sämpylät itse. Toimiva ohje löytyi CampaSimpukka-blogista, ohjeen ollessa alunperin Jonnan Suolaa ja hunajaa-blogista. Kohotuskärsivällisyyyttä vaativa ohje löytyy postauksen lopusta. 

Hampurilaisten keralle paisteltiin keittämällä esikypsennettyjä perunoita lohkon muodossa. Parilalla ne saivat mukavan rapsakan pinnan.

Pihvit päätyivät grilliritilälle ja ne kypsennettiin jättäen keskeltä punaiseksi. Myös halkaistut hampurilaissämpylät lämmitettiin ja raidoitettiin grillissä. 

Lasten hampurilaissämpylät täytettiin heidän toiveestaan pihvillä, paksulla cheddar-palalla ja tomaatilla.

Lohkoja dippailtiin itsesurrautettuun majoneesiin. 

Hampurilaisista tuli ihan hurjan hyviä, vaikkei nyt ihan yhtä hyviä kuin Spotted Pigissä. Ironmankin suosittelee.

HAMPURILAISSÄMPYLÄT

6 isoa

3,75 dl maitoa

15 g kuivahiivaa tai 50 g tuorehiivaa

500 g vehnäjauhoja

35 g voita

ripaus suolaa

Sekoita kuivahiiva jauhojen joukkoon. Lämmitä maito (kuivahiivan herätyslämpö on 41 astetta). Laita kaikki raaka-aineet kulhoon ja sekoita. Kippaa taikina jauhotetulle pöydälle ja vaivaa ainakin 10 minuuttia. Laita taikina takaisin kulhoon. Peitä liinalla ja anna kohota puoli tuntia. 

Laita uunipellille leivinpaperi. Kumoa taikina pöydälle. Leikkaa taikina kuuteen osaan. Pyörittele taikinasta palloja ja laita ne leivinpaperoidulle uunipellille. Paina palloja hieman litteämmiksi. Peitä ja kohota nyt 1,5 tuntia. 

Paista 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.