Matkalla Pärnuun: ihana ravintola Pohjaka

Miettiessämme matkaa Viron Pärnuun innostuin heti. Ajetaanhan sitten ravintola Pohjakan kautta, ajetaanhan! Kakkostien varrella keskellä Viroa oleva Paide ei osunut ihan nopeimmalle reitille, muttei toisaalta poikennut paljoakaan. (Tosin tietyöt vitostiellä hidastivat matkaa Paidesta Pärnuun reilun kymmenen kilometrin osuudelta). 

  

Osuimme Pohjakan pihaan juuri lounasajan alkamiseen, kovasti nälkäisinä ja innokkaina. Olemme aiemminkin illallistaneet seesteisen hurmaavassa ravintolassa, joten tiesimme mitä odottaa. 

 

Meidät ohjattiin samaan pöytään kuin aiemmallakin kerralla. Varauksen olimme tehneet sähköpostilla etukäteen, mutta se ei liene ainakaan lounaalle pakollista. Aikuiset söivät kolmen ruokalajin taktiikalla, lapset ottivat pää- ja jälkiruuat. 

Menu oli päiväkohtainen ja täynnä kiinnostavia annoksia. Raaka-aineet tulevat läheltä, jopa omalta tilalta. 

 Alkuun otimme pateelaudan leivällä ja makealla omenahillolla. Ihanaa!

Alkuruokana toimi myös kalaliemeen tehty peruna-kaalikeitto munilla. Keitto oli perushyvää, muttei suurempia onnenhuokauksia loihtivaa. 

 Tyttäremme valitsi ruuaksi nautamakkaraa perunoilla ja vihersalaatilla. Mikä yksinkertaisuuden ylistys!

Poitsun possunniskaa kuorruttivat ihanat valkosipulisiivut. Keralla tarjottu porkkanasinappi hurmasi etenkin minut. En tiedä miten tämä oli toteutettu, mutta maistui raikkaalle porkkanapyreelle rapsakoilla sinapinsiemenillä - hauska suutuntuma ja kiva maku!

Jukan kalapihvi oli tehty vimpasta, joka oli meille aivan uusi särkikala. Mehevä kalapihvi tarjottiin kesäisesti viiriäisenmunan,perunoiden ja raejuustomaisen tuorejuuston kera. 

Minä nautin viiriäisen, joka oli mehukkain ja paras koskaan maistamani. Keralla tarjottu kermainen kastike ei ollut tyypillisimpiä linnulle, mutta oikein hieno. Kasvikset tukivat annosta myös mukavasti.

Jälkiruuissa Jukka voitti ehdottomasti tyrnipavlovallaan. Makeus ja tymäkkä kirpakkuus oli loistoyhdistelmä ja esillepano mainio.

Tyttäremme valitsema suklaakakku ja poitsun jätskit keräsivät myös kiitosta. 

Minä valitsin vohvelin (curdwaffle) raparperi-mansikkakiisselillä hoksaamatta että baakkelssi oli täytetty rahkalla. Viimeksimainittu ei meinaten lukeudu omiin ruokasuosikkeihini. Jukka pelasti tilanteen syömällä jälkkärini.

Lounaamme kustansi juomineen 118,90 euroa, mitä pidimme todella hyvänä hinta-laatusuhteena. Tarjoilu oli asiakasta kuuntelevaa ja ystävällistä. Tunnelma paikassa on ainutlaatuisen seesteinen, rauhallinen ja kaunis.

Suosittelemme Pohjakaa edelleen todella lämpimästi!