Sivut

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Kehnäsieni

Metsä on minulle syksyisin paikka, jonne tykkään suunnata aina kun aikaa hiukankin liikenee.  Onneksi saan kaverikseni toisen innokkaan, mieheni Jukan. Kärsivällisyyteni ei riitä marjojen keruuseen, mutta sienien poimiminen on suorastaan intohimoni. Tunnistan vasta alle 10 herkullista sientä, mutta olen luvannut itselleni joka vuosi opettelevani jonkun uuden. 

Tänä vuonna tuo uutuus on ollut kolmen tähden ruokasieni, kehnäsieni. Suurin rohkaistuminen sen opetteluun tuli Suomen Sieniseuran facebook-sivuilta. Siellä sieni-innostuneet laittoivat tunnistuspyyntöjä kehnäsienistä ja niitä sitten asiantuntijat(kin) kommentoivat ahkerasti. Toiston kautta tunnusomaiset piirteet iskostuivat minuun.

Ensimmäisellä kerralla poimin metsästä mukaani pari mielestäni potentiaalista kehnäsientä. Vertailin niitä sitten kahden kirjan aineistoon ja netistä löytämiini tunnusmerkkeihin. Varmistuin näin oppineeni uuden sienen ja olin asiasta hurjan iloinen. Vielä iloisempi olen ollut uusilla metsäretkillä, sillä kehnäsieni tuntuu olevan melko satoisa monenlaisissa metsissä. Itse olen kerännyt koriini vain pieniä, ihan supussa olevia yksilöitä tai juuri auenneita kehnäsieniä. Pienet sienet voi käyttää kokonaan, vanhemmat kuulemma saattavat olla jalastaan puisevia mutta lakiltaan edelleen käyttökelpoisia.

Maku sienessä on mieto, hieman pähkinäinen. Sitä ei tarvitse käsitellä sen kummemmin, vaan paistaminen vaikkapa pannulla riittää. Olen käyttänyt kehnäsientä kantarellin sijasta sienipiirakassa (ilman currya) ja paistanut yksinkertaisesti leivän päälle sipulin kanssa. Kalakeittoon olen kuullut sen sopivan mutten ole vielä kokeillut. 

Mikä on sinun kehnäsienibravuurisi?

Seuraavassa apua kehnäsienen tunnistamiseen. Huomioi kuitenkin, että jos vasta opettelet uutta sientä, tutki useampia lähteitä ja tee aina itse päätös sienen syömisestä. Minulle hyvänä infona ovat toimineet esimerkiksi Lasse Kososen kirja "Sienenmetsästystä", Luontoportin sivut ja Suomen Luonto-sivu
Kehnäsieni on ruskeankeltainen, valkohärmäinen eli kehnäinen sieni. Lakin muoto muuttuu huomattavasti iän mukana. Aluksi maasta noustessaan se on munanmuotoinen, myöhemmin kellomainen. Tutkin aina tarkkaan ylikasvaneiden kehnäsienien lähiympäristön juurikin maasta puskevien pikkusienien toivossa. 
Kehnäsienen likaisen valkoisessa jalassa on sormusmainen, helposti irtoava rengas. 
Renkaan yläpuolella on revontulimaisia kuvioita. 
 Kehnäsienen heltat ovat vaaleanruskeat ja epäsäännöllisen sahateräiset.
Jalka on tasapaksu, poikkileikatun oloinen. Kun kehnäsienen jalan taittaa poikki käsin, se menee rikki puusäleisen oloisesti koska on pitkittäiskuituista. 

Kehnäsieni kasvaa koko maassa heinäkuun lopusta syyskuuhun. 

5 kommenttia:

  1. Sinihomejuustoa ja pekonia ympärille. Sama onnistu pienillä haperoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisia on tehty kasvatetuilla herkkusienillä, muttei metsäsienillä vielä koskaan. Kiitos vinkistä!

      Poista
  2. Hienoa, että olet opetellut tunnistamaan kehnäsienen. Kehnäsienessä on ihan omanlaisensa maku. Tuo Joken idea on muuten loistava. Enpä olisi tullut ajatelleeksi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, mukavaa pähkinäisyyttä.
      Niinpä, perinteinen herkkusienistä tehty grilliherkku kehniksillä.

      Poista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat