Lentomatka Bangkokista Helsinkiin

Olin käymässä Bangkokissa, josta tulee myöhemmin muutamia ruokakokemuksia blogiin. Tässä kuitenkin ruokailukokemuksia Finnairin kymmenisen tuntia kestävältä reittilennolta Bangkokista Helsinkiin. Paluumatka Bangkokista alkoi aamuvarhaisella. Päätin ottaa hotellin limusiinin (normi mersu), koska ei halunnut aamutuimaan taistella paikallisten taksikuskien kanssa hinnasta. No matka taittui mukavasti ilmastoidun mesen takapenkillä. Kovat aamuruuhkat helpottivat moottoritielle päästessä ja matka hotellilta Suvarnahubin kentälle taittui noin 40 minuutissa.

Kentällä suoritin ostoksia, joista on jo juttua täällä. Sitten lähtöportille odottelemaan. No siinä sitten odottelin gatella kun eräs virkailija tuli kysymään boarding passiani. Näytin kiltisti ja ajattelin että mikähän tsekkaus sekin oli. Hetken kuluttua sama virkailija tuli uudestaan ja pyysi saada boarding passini. Hän kertoi että olivat vaihtaneet istumapaikkani 29 riviltä riville 4 ja luokkana lennolla olisi business. Harmittelin menetettyäni ikkunapaikan (minulla on omat syyni suosia ikkunapaikkaa), mutta ensimmäinen reissu business-luokassa kiinnosti kummasti, varsinkin kun edessä oli 10 h lento. Töissäni ei valitettavasti ole sallittua varata lentoa business-luokassa.

Lento alkoi aikataulun mukaisesti 11:50 Bangkokista. Edessä oli vajaa kymmenen tunnin rupeama Helsinkiin. Ensimmäisenä business-luokassa tarjottiin Joseph Perrier Cuvêe Royale Brut Vintage 2003 (Champagne, Ranska) samppanjaa. No sehän maistui näin alkuun. Lasina toimi Iittalan Ultima Thule sarjan korkea lasi. Finnair on teettänyt näitä laseja omalla logollaan. Maku oli erittäin miellyttävä, joskin en ole asiantuntija erottamaan samppanjaa kuohuviinistä… Noustuamme ilmaan alkoi juomatarjoilu. Ajattelin alkuun juoda perinteistä lentomatkaajan juomaa eli GT:tä. GT:ssä Gininä tarjottiin Bombay Sapphire Gin -merkkistä giniä. Tonic-vetenä Kinley Tonic Water. Otin samalla myös lasin punaviiniä (Château Ferrand-Lartigue 2001, A.O.C. Saint-Émilion Grand Gru Classé, Bordeaux, Ranska), koska tarjoilivat pienen suolapalan, jossa oli jotain kylmäsavulihaa kääritty juustopalan ympärille ja tökätty tikulle leivän palaan. Erittäin maukas suupala punkun kanssa. Vielä GT:stä. Jone Nikulaa lainatakseni: ”Täytyy sanoa, että…” …oli kyllä vahvempi setti kuin turistissa koskaan. Aasinsilta Jone Nikulaan, tuohon mainioon mediatyyppiin, joka ei pitänyt Pastapään huutelusta Espoon Kivenlahtirockin eturivissä. Pastapää odotti CMX:n encoreita ja huusi lavalla hilluvalle juontaja-Nikulalle että ”mene pois, CMX takaisin”. Siihen Nikula totesi että ”juuri sinunlaisiesi tyyppien takia nämä keikat ovat entistä lyhyempiä… ja plaa plaa”. No se siitä, olisi ollut pitkästä aikaa kiva nähdä CMX:ää hiukan pidempään ja varsinkaan kun vanhasta tuotannosta ei kuultu kuin ”Manalainen” ja sitä vanhaa settiä Pastapää kavereineen oli tullut kuulemaan. Kerroimme asian myöhemmin illalla Loose baarissa kitaristi Halmkronalle, vaikutti se sitten mihinkään tai ei.

Jopas meni ohi aiheen. Takaisin lennolle Bangkok-Helsinki (korvanapeissa soi silti CMX:n Veljeskunta). Lounas oli edessä ja Finnair tarjoili vihkosen, jossa päivän menuvaihtoehdot oli esitelty. Turistiluokan matkustajana (yli 200 lentoa) ei ole tullut eteen kovin mahtavia ruokanautintoja. Äitiäni lainatakseni ”kylässä huonompikin ruoka on hyvää” ja sitä kautta lentojen olosuhteista johtuen ne murkinat ovat olleet siihen tilanteeseen ihan mukavia. Mutta ensimmäinen business kokemus kyllä on yliveto. Uskon että näihinkin ruokiin tottuu kun tarpeeksi busineksessa matkustaa, eikä näitä tietenkään voi verrata maanpäällisiin kulinaarisiin nautintoihin. Päädyin seuraavaan lounaskokonaisuuteen juomineen:


Kermaista kurpitsakeittoa
Kevyesti suolattua lohta, parsaa ja fenkolisalaattia
Viininä: Clos Du Roy 2006, Pascal Jolivet (AOC Sancerre, Ranska)
*
Paistettua garoupa-kalaa ja Choo Chee –kastiketta
Viininä: Vermetino Tenuta Guado al Tasso 2007, Antinori (DOC Bolgheri, Italia)
*
Juustolautanen: Port Salut –juustoa ja Gruyere juustoa sekä kuivattua aprikoosia
Viininä: Château Lafaurie-Peyragaey 2002 (Sauternes, Ranska)

Kermainen kurpitsakeitto vei heti kielen mennessään. Aivan mahtavan makuinen keitto! Mitenköhän tätä tehdään? Varmaan kurpitsaa, kermaa sekä kasvislientä, tuskin sen kummempaa. Pitää ottaa selvää ja tehdä joskus itsekin. Lohi, parsa ja fenkoli eivät mitenkään sävähdyttäneet mutta mukavaa syötävää kun kyytipiikana laadukas valkoviini.

Pääruokana valitsin myös kalaa, kun yleensä tulee otettua lihaa tai kanaa. Vaihtoehtoina olisi ollut ravioleja tai kanaa. Kalan nimi ei ollut tuttu, mutta aika kovasti valkoisten pakastekalojen kaltainen kala oli kyseessä. Ei mitään hajua mitä Choo Chee kastike piti sisällään, mutta ihan mukavasti se täydensi tuota valkoista kalaa. Lisukkeena vielä riisikeko ja vihanneksia. Otin pääruualle kokeiluun toista valkoviinivaihtoehtoa. Ihan mukava kokonaisuus, joskaan ei ylivoimainen.

Hetken tauon jälkeen oli jälkiruuan aika. Päätin ottaa juustoja. Ajattelin ottaa punaviiniä juustojen kera. Tilatessani lentoemäntä kehui tarjolla olevia makeita viinejä. No ajattelin kokeilla kun sitä kerran suositeltiin. Itse asiassa juusto sopi hyvin yhteen makean viinin kanssa, olin siitä hiukan yllättynyt. Lisänä tarjoiltiin suolakeksejä. Tietenkin otin myös kahvin seuraksi konjakin, jona Finnairin valikoimassa oli Martell Cordon Bleu Cognac. Todella hyvä lentoruokakokemus oli takana näiden juustojen siivittämänä.

Matka kuitenkin jatkui lounaan jälkeen. Välijuomana Pastapää kokeili Campari Bitteriä. On surkeaa kun ei tunne juomia, joten tämäkin meni ihan puhtaasti kokeilun piikkiin, tietämättä yhtään mitä tilaa. No, tuloksena aika kitkerä juoma jossa kuitenkin makea vivahde. Jääpalat tasoittivat varmasti makua. En ole kuitenkaan tällaisten juomien ystävä. Heh, nyt drinkki- ja juomaspesialistit repivät peliverkkarinsa tästä juomaluonnehdinnasta.

Seuraava juomakokeilu oli calvados (Calvados Roger Croult 20 ans d’age). Kollegoiden kanssa on ollut puhetta joskus konjakeista ja calvadoksista, ne kun tuntuvat jakavan porukkaa. Pastapää on tässä massan edustaja ja enemmän konjakin juopottelija. Tässä Calvadoksessa oli jotenkin hedelmäinen sivumaku Pastapään mielestä, jota konjakeista ei juurikaan saa. No, mutta mukavaa vaihtelua konjamiineihin.

Pari tuntia ennen laskua tarjoiltiin kevyt ateria. Se sisälsi seuraavaa:

Kesäkauden salaattia
*
Lasagnea
*
Tuoreita hedelmiä

Tämä kevyt ateria olikin lähempänä turistiluokan tarjottavia, eikä siten ollut mitenkään kummallinen. Mukava yksityiskohta oli minikokoiset suola- ja pippurisirottimet:

Kokonaisuutena tämän lennon tarjottavat olivat ylivertaisia verrattuna aiempiin lentomatkoihini. Tietenkin teille businessmatkustajat tämä on arkipäivää, mutta minulle suuri elämys, toistaiseksi ainutlaatuinen kuitenkin. Tietenkään tämä ei ollut verrattavissa maanpäällisiin ruokanautintoihin.