Sivut

lauantai 12. heinäkuuta 2008

Ruusuohukaiset


"Vivi-Annin keittiössä" keittokirjassa on omistettu yksi osuus - siis useampia sivuja- ruusuruokiin. Ihmetellen selailin kauniita ja itselle ihan uusia ruokia ruusurisotosta erilaisiin hilloihin ja friteerattuihin ruususydämiin. Mieltäni alkoi kutkutella ajatus ruusuohukaisista, varsinkin kun Lokalahden Luomumyllystä oli tullut hankittua kehuttua Lettujauhoa. Tämä jauhoseos sisältää vehnä-, ohra- ja kaurajauhoa.

Vivi-Ann Sjögren on edellämainitussa kirjassaan omistanut osuuden myös letuille ja köyhille ritareille. Tässä hänen perustaikinaohjeensa:

3 kananmunaa
6 dl maitoa
½ tl suolaa
3 dl jauhoja
voita (ja öljyä) paistamiseen

Vatkaa sekaisin munat, maito ja suola. Lisää vatkaten jauhot, vähän kerrallaan. Anna taikinan turvota puolesta tunnista tuntiin. Paista pikkuletuiksi tai isoiksi räiskäleiksi voissa ja öljyssä. Sekoita taikinaa joka kerran kun otat sitä pannulle, jauhot painuvat pohjaan.

Muunnelmina Vivi-Ann mainitsee, että korvaa joskus 2 dl vehnäjauhoista samalla määrällä grahamjauhoja tai lisää taikinaan ruis-, ohra- tai kaurahiutaleita, vehnäleseitä tai neljän viljan hiutaleita. Ei ole tullut omaan pieneen mieleenikään, mutta tosiaan - miksikäs ei!

Nesteen Vivi-Ann mainitsee voivan olla maidon lisäksi vaikkapa piimää, kasvislientä tai olutta. Mielenkiintoista! Taannoin kokeilin piimäohukaisia ja voi jukra jotta olivat hyviä!

Sitten ruusuosuuteen:

Puolen litran lettutaikinaa varten tarvitaan noin ½ litraa tuoksuvien ruusujen terälehtiä. kaikki ruusut kuulemma kelpaavat, kunhan ne tuoksuvat ja kunhan niissä ei ole torjunta-aineita. Osaako joku selittää miksi vain tuoksuvat kelpaavat? Vivi-Ann ohjeistaa ottamaan terälehdet juuri ennen kuin ne putoavat. "Huonoa omaatuntoa ei tarvitse potea, minuuttia myöhemmin tuulenpuuska pyyhkäisee ne maahan", hän vielä kirjoittaa. Näillä evästyksillä uskalsin lähteä ruusunterälehtien metsästykseen, sillä omalla pikku pihallamme niitä ei kasva. Lasten kanssa ulkoillessa huomasin asukaspuiston kukkien olevan tuoksuvia ruusuja. Osa kukista oli pudottanut jo terälehtensä, joten ajattelin terälehtien keruuajan olevan juuri nyt käsillä. Varmistin vielä Espoon kaupungin viherpalvelusta, ettei puskia ole ainakaan puistossa myrkytetty. Siispä puolisen litraa terälehtiä matkaan ja menoksi. Terälehdet säilyvät muovipussissa säilytettynä yön yli, kun ripsaiset niille hiukan vettä. Ennen käyttöä ruusun terälehdistä tulee nappaista pois valkoinen kantaosa, sillä se on kitkerä.

Lettutaikinaan lisätessä poista siis valkoinen kantaosa ja suikaloi terälehdet. Itse lisäsin terälehdet vasta juuri ennen paistamista, taikinan jo turvottua. Mukaan kehotettiin sekoittamaan myös ruokalusikallinen sokeria.
Paista letut sydämenmuotoisella valurautapannulla. Jos et omista sellaista, harmittele hetki ja yritä paistaa vaikkapa pitsireunaisia lohdutukseksi. Vivi-Ann antaa muuten vinkin, että pitsireunaisia lettuja saa helpommin voi-öljyseoksessa paistamalla.

Paistamisen aikana keittiöön leijaili vieno ruusun ruoksu ja fiilis vaihteli prinsessa Ruususmaisesta Muumimammaan. Lettujen ulkonäkö oli melko tavallinen, vain sieltä täältä kuulsi kauniisti ruusun lilahtavaa punaa. Maku letuissa oli hienostunut ja erilainen. Tarjosimme elegantin välipalamme tomusokerilla ja hunajalla hunnutettuna, kuten keittokirjassa suositeltiin.

Ihana, erilainen ja varmasti uudestaan kokattava herkku. Suosittelemme lämpimästi koko perhe! Puolen maitolitran taikina tuli meinaten syötyä neljään naamaan :D. Nyt lähdemme puistoon uudestaan poimimaan terälehtisatoa ruusuhilloa varten.

9 kommenttia:

  1. Aikas romanttiset lettuset! Itse en olisi tajunnut varmaan lähteä poimimaan ruusuja puistosta vaan suunnannut etnokauppoihin ruusuveden toivossa. Mutta eihän sillä saa noin ihastuttavia koristuksia lettuihin. Nämä on kyllä söpöjä!

    VastaaPoista
  2. eiköstä vaan olekin! voipi olla että ruusuvedelläkin sama maku olisi tullut, mutta ulkonäöllisesti letut tosiaan olisivat olleet hiukan erilaisia.

    VastaaPoista
  3. Ui, aika vivi-ann-mainen herkku! oon vivi-annin suuri ihailija. Ruusuja ei meidän kasvimaalla kasva, mutta mitenköhän menisi rentunruusut? Ne kukkivat nyt, ja niissäkin on upea, viekoitteleva tuoksu.

    VastaaPoista
  4. Täytyy vielä jatkaa, että nostan hattua että tiedustelit asiaa oikein viherosastolta - kuinka moni olisikaan jättänyt asian sikseen ja ajatellut että ruusut on kuitenkin myrkytetty (minäkin olisin ollut varma siitä!).

    Lapsesi tulevat taatusti muistamaan ruusuletut ja ruusunlehtien poimimisen. Mikä ihana lapsuuden kesien muisto!

    VastaaPoista
  5. sammakko kiitos!

    en tiedä rentunruusun käytöstä, sinä olet kyllä asiantuntijampi sanomaan siitä :)

    itse asiassa minäkin ajattelin että ruusut on varmaan myrkytetty, mutta onneksi ei.

    vivi-annin kirja oli tarjouksessa Savonlinnassa, harmitti kun emme ostaneet. soitimme kyllä tilauksen Pastapään isälle. Kirja vaikutti TOSI mielenkiintoiselta. Se sisälsi paitsi paaaaljon kokeilemisenarvoisia, uudenlaisia reseptejä, myös lisäksi niiden variointimahdollisuuksia. onneksi saimme uusittua kirjastosta.

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoinen lettuohje! Varmasti ihania! Ruusuhillon teko on mielessä siintänyt kauan, mutta aina vain jäänyt tekemättä. Omia ruusujakin olisi, mutta niitä on nyt jatkuvasti joutunut kirvojen vuoksi myrkyttämään, joten jäänee hillo tänäkin vuonna tekemättä.

    VastaaPoista
  7. Köyliöläisetkin puhelivat että heillä oli ollut paljon kirvoja ja olivat joutuneet myrkyttämään. ikävä vaiva (sielläpäin). Muuten olisin rohmunnut puskat tyhjiksi ruusunlehdistä :)

    tehtiin ruusuhilloakin, postaan varmaan lähipäivinä. nyt kesällä tulee oltua vähemmän koneella ja yleensä kotonakin, joten postaustahti on ollut verkkaisempi ja jonossa odottaa moooonta tekelettä.

    VastaaPoista
  8. Miun piti tulla oikein erikseen sanomaan, että nämä teidän ruusulettukuvanne ovat paljon houkuttelevampia kuin kirjassa! Kirjan kuvatkin ovat hienot, mutta vähän tukossa. Painossakohan on ollut vika vai missä? Mutta siis, ensi kesää odotellessa... :)

    VastaaPoista
  9. kovasti kiitoksia sammakko! ensi kesään...meillä kokeillaan uutuutena ainakin risottoa ruusun terälehdistä ja tehdään varmasti uudet hillo ja hunajasatsit!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat