Sivut

sunnuntai 31. elokuuta 2008

Sienisaalis Satakunnasta

Vietimme viikonlopun koko perhe Satakunnassa. Pääsimme muutaman kerran sienimetsäänkin, ihanaa! Pastapään äidin kotopihalta lähtee jo hyvä sienimetsä, mutta autoilimme myös hieman kauemmaksikin. Syksyinen metsä on kaunis sienineen, marjoineen, sammalineen ja jäkälineen. Välillä täytyi oikein pysähtyä ihastelemaan hienoja värejä ja muotoja!

Saaliiksi metsäreissulta kertyi paitsi puolukoita, myös herkkutatteja, orakkaita, muutama hassu suppilovahvero ja keltahaarakkaita. Tuosta viimeisestä ei ole ihan varmuutta, mutta näyttää kovasti samalta kuin Kmsu:n esittelemä sieni. Aika erikoinen omaan silmääni. Sieni oli revitty maasta ja siksi oli niin valjun värinen (?). Emme uskaltaneet käyttää sientä, koska se ei ole meille tuttu emmekä olleet varmoja onko se edes keltahaarakas. Kuvaan se oli silti pakko saada. Meillä ei myöskään ollut mahdollisuutta käsitellä heti sieniä loppuun asti, jolloin haarakas tummeni kovasti.

Pitäydyimme säilömisen osalta tuntemissamme sienissä, joten tutut - meillä uskaltaa vieläkin syödä sieniruokia ;).

Pastapään äidillä on tällainen kuivuri, jossa suurin osa sienisaalistaamme kuivattiin. Suurkiitos mummulle! Nyt on karkkilaatikko täynnä kuivattuja herkullisia tatteja.
Lisäys syyskuussa: Lopullinen kuivattujen sienien varastoiminen on syytä tehdä LASIpurkissa. Muovin sisällä "nahkistuvat".

Kotiinpäästyämme viipaloin kauneimmat, puhdistetut herkkutatit pakkaseen. Loput sienenpalat paistoin kuivalla pannulla ja pakastin sitten nekin pusseissaan. Kuvassa on myös ruisleipä, jonka päällystin sienihakkeluksella, jonka paistoin pannulla. Maustoin sekasieniseoksen pippurilla ja suolalla. Kuvanoton jälkeen lisäsin päälle vielä cheddaria ja lämmitin arkisesti mikrossa. HYVÄÄ!

16 kommenttia:

  1. Ihania sienikuvia ja varsinkin tuo puolukkakuva on tosi hieno! Odotan innolla sienireseptejänne. Mä oon surkea sienestäjä, mutta tykkään kovasti sienistä.

    VastaaPoista
  2. Rossana kiitos! Täytyy myöntää ettemme mekään mitään taitavia sienimetsäilijöitä ole. Kanttarellin ja suppilovahveron tunnistamme, samoin orakkaan ja tatit. Tateissa on se hyvä puoli ettei niistä mikään ole myrkyllinen, tosin sappitatti voi pilata kitkeryydellään koko ruuan. Herkkutatti kanttarellien ohella on suurta herkkuamme! olisi vaan kunnon pakastin johon säilöä...

    sieniruuista meillä kyllä tykätään, joten niitä varmaan tulee pitkin syksyä ja talvea.

    VastaaPoista
  3. Samalla asialla olen minäkin Satakunnassa viikonloppuna ollut, ei mitä ilmeisimminkään olla oltu samoilla kulmilla kuitenkaan.

    VastaaPoista
  4. Rilluja, tatteja, mustaatorvisientä, suppiloita, orakasta, lampaankääpää ja jotain muutakin mutten nyt kuollaksenikaan muista, että mitä. Vähän bloggauksen tynkää tulossa tässä parin päivän sisään.

    VastaaPoista
  5. *Kateellinen* Ei voi olla totta! Että jossakin on tuollaisia määriä sieniä, miksei Keski-Suomessa ole? Muutama hassu suppilovahvero on tähän asti ollut sienihullujen koko kesän saalis.

    VastaaPoista
  6. katriina: meidänkään kotometsästä ei ole löytynyt oikein mitään, mikä voinee johtua siitäkin että siellä käy tosi monia poimijoita. Toivottavsti alkava suppiskausi sentään on suurempi. kävinkin katsomassa blogissasi että niitä olitte löytäneet ihan mukavasti!

    jams: mitä on rillut...? jäämme odottelemaan "raporttiasi".

    VastaaPoista
  7. Rillut on kantarellejä, ilmeisesti vain meillä käytetty termi sitten.

    VastaaPoista
  8. ei ollut ainakaan meille kummallekaan tuttu juttu. nyt olemme yhtä rillua viisaampia ;)

    VastaaPoista
  9. Kadehdittavan iso tattisaalis, ihana! Mulle ei varmaan ikinä löydy tarpeeksi isoa pakastinta, veljeni mielestä olen ihan mieletön pakastaja-Elvi, pakastaa ihan mitä vaan... Mutta kylmäsäilytystilan kanssa taitaa olla sama juttu kuin kaappitilan ja laskutilankin kanssa. Mikään ei ole liikaa. :)

    VastaaPoista
  10. Komea sienisaalis! Täällä päin on kyllä tosi hyvät sienimetsät!:) Kyllä vain tuo on keltahaarakas, mutta ihan hyvä periaate on sienimetsällä se, että jos vähänkin arveluttaa, silloin jättää sienen poimimatta. Kuivuri on aivan ehdoton! Meillä on kuivuri miehen vaarin peruja ja suppilovahveroita sillä on kuivattu litrakaupalla. Kaikkea muutakin kivaa sillä voi kuivata, esim. omenaviipaleita tai maa-artisokkaa.:)

    VastaaPoista
  11. kiitos kommentista kmsu! ja kyllä oltiin itsekin tyytyväisiä saaliiseemme!

    niitä keltahaarakkaan "alkuja" oli hakkuualueella vaikka miten -sikäli mikäli ovat pienenä aika ärtsyn oransseja. tuo kyseinen keltahaarakasyksilö oli tosiaan revitty maasta ja jätetty metsään, mikä on TO-DEL-LA ärsyttävää. joko sieneen ei kosketa tai sitten poimitaan mukaan!

    oletko valmistanut haarakkaan miten pian poimimisen jälkeen? voiko tämän keltahaarakkaan sekoittaa johonkin muuhun? ihan vaan jotta tietää vastaisuuden varalle.

    VastaaPoista
  12. Pienet ärtsyn oranssit haarakkaat ovat keltasarvikkaita. Eivät edes kasva niin isoiksi kuin keltahaarakkaat. Niitä näkee metsissä paljon. Myrkyllisiä eivät ole, mutta eivät sienikirjan mukaan myöskään minkään makuisia. Keltahaarakkaan kanssa hyvin samanoloinen on kavalahaarakas, mutta sienestä voi vaikka ihan pikkuisen palan maistaa, ja jos on kovinkin kitkerää ja karvasta, niin jättää sitten sienen metsään.

    Sienet pyrin käsittelemään aina heti kotiin päästyäni. Keltahaarakkaasta paistan kuivalla pannulla ylimääräiset nesteet pois, sitten käytän sen joko samantien tai pakastan myöhempää käyttöä varten. Keltahaarakkaassa, varsinkin isommissa on aika voimakas maku, niin yleensä käytän niitä yhdessä miedompien sienien kanssa esim. kanttarellien ja tattien.

    Ärsyttävää on todellakin se, että jotkut eivät jätä sieniä rauhaan, vaikka eivät niistä itse välitä! Antaisivat kasvaa, kun jollekin toiselle ne voivat kelvata.

    VastaaPoista
  13. kiitos kmsu! sienitietous kasvoi taas hurjasti (sillä kovin valtava se ei vielä ole). ja samalla vahvistui aina vaan, että tuntemattomat sienet on syytä jättää metsään. kavalahaarakas -> hauska nimi!

    VastaaPoista
  14. Ihana kun teidän keskusteluistanne oppii muutkin lukijat! (=minä, innokas aloittelija) Tekisi mieli sienimetsään, mutta ei näytä ainakaan vielä kerkeävän. Ehkä oli siis hyvä etten ostanutkaan kuivuria, vaikka mieli kauheasti teki...

    VastaaPoista
  15. sammakko: kuulosti aika kalliilta tuo kuivuri, kuulemma noin 200 euroa. anoppi miehensä kanssa suositteli kuitenkin tätä arvokkaampaa mallia, koska siinä on tiheäväliset kuivatusritilät. halvemmissa malleissa kuulemma voi olla aika isot ritilävälit, jolloin esimerkiksi yrtit tuppaavat tippumaan.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat