Terveisiä Moskovasta, osa 1

Vietin tuossa viikko sitten nelisen päivää Moskovassa ystäväni kanssa. Isäntinä meillä oli ystäväni suomalainen ystäväpariskunta. He ovat asuneet nyt puolitoista vuotta Moskovassa. Oli oikein mielenkiintoista ja rentouttavaa viettää aikaa Venäjän suurkaupungissa.

Lapset olivat kotona isänsä kanssa, joka oli loistava juttu. En ole meinaten ollut kummankaan luota pois yhtä yötä kauempaa ja kynnys lähteä näin "pitkäksi" aikaa madaltui huomattavasti kun Pastapää ilmoitti ottavansa vuosilomaa matkani ajaksi.

Tuliaisiksi Venäjältä piti tuoda tietysti kaviaaria ja vodkaa. Ostamamme Ruski standart niminen vodka oli paikallisen herran mukaan "ei parasta, mutta hyvää". Maistoimme juomaa jo paikan päälläkin ja totesimme maistuvan. Kaviaarit ostimme sekä seuraamalla paikallisten valintoja hyllyvälissä (osui tuohon mustaan useimmiten) ja kokeilemalla jo paikan päällä pienimmän purkin sisältöä. Myös Moskovalaisen suklaatehtaan tuotoksia löytyi laukusta. Pastapäälle toin tuliaisiksi keskellä olevan viinipullon ihan etiketin perusteella. Tuon kiiltävän hameen saa rapsutettua pois. Idea oli mielestäni hassun hauska. Kuohuvainen, jonka laadusta ei ole harmainta hajua, tuli ostettua Uutta Vuotta varten.

Tuossa edellä olikin melkein kaikki mitä maatuskan lisäksi ostin kaupungista mukaani. Aika kallista meinaten oli. Tästä esimerkkeinä vaikkapa teen hinta noin 5 euroa (joskin sitä sai kannussa pari kuppia) ja tuopin kokoinen fruity eli hedelmä-/marjajuoma jäätelöllä ruokaravintolassa maksoi 35 e. Huomionarvoista ravintoloissa olikin, että ruoka oli ihan ok hintaista, mutta juomat maksoivat paljon. En esimerkiksi törmännyt ravintolassa yhteenkään alle 10 euron viinilasilliseen. Hyvää Venäläisen ravintolan ruokalistoissa oli se, että milli- tai grammamäärä oli merkitty ruuan yhteyteen. Tällöin oli joku haisu siitä minkäkokoinen annos tuleman pitää.

Pieni sanasto-oppi lienee paikallaan, sillä Venäjällähän on käytössä kyrilliset aakkoset

PEKTOPAH sanotaan suurinpiirtein Restoran ja tarkoittaa ravintolaa
KAФE on kafe eli kahvila (tuo Osuuspankin merkki meinaa F-kirjainta)

Paikallisia makuja tuli maisteltua eniten ketjuravintolassa, jota Venäjältä kotoisin oleva henkilö oli ystävälleni suositellut. Ravintolan nimi lausuttiin venäjäksi jotakuinkin "Jolki Palki" ja viherkeltaista logoa koristi kukon kuva. Paikan sisustus oli mainio puineen ja kanoineen. Huomaa kissan "varjo" ikkunalla.

Alkuun otimme tarjoilijan suosituksesta karpaloisen vodkan - aika tömäkkää oli.

Sitten maistelimme erilaisia täytettyjä piiraita. Sieni oli täytteistä parasta, kaali hyvää ja liha turhan kuivaa. Pääruuaksi maistelin sienikeittoa lihaliemessä sekä blinejä. Joku sanoisi ahneeksi, minä kokeilunhaluiseksi ;). Moskovassa näki joka puolella ohuita, isoja lettuja kaviaarilla ja smetanalla höystettynä, kun itse olen ajatellut blinien aina olevan paksuja, rasvaisia ja sisältä pehmeitä "pannukakkuja". Matkailu avartaa!Jälkkäriksi vetäisimme vielä suklaakakut. Nam!

Jenkkimallisessa Starlite-ravintolassa maistoin pelmeneitä, jotka ovat ikäänkuin venäläisiä ravioleita. Taikinassa ei ole munaa. Ne tarjottiin lihaliemessä, smetanan kera. Hyvää kylmän päivän syötävää, ehdottomasti. Jos kyseiseen ravintolaan eksyt ja pidät pirtelöistä, ne ovat kuulemma huippuherkkua.

Sympaattisin ravintola, jossa kävimme oli tämä. Ravintola, jonka nimen voit lukea seinästä, sijaitsee pienellä kadunpätkällä nimeltään Arbatsky ulitsa Arbatin ja Novy Arbat ulitsan välissä. Tuonne voisi helposti kuvitella asumaan satujen kääpiöitä tai tonttuja. Kankaiset lautasliinat ovat ravintolassa iso plussa!

Ruoka oli ihan ok, joskin etualalla näkyvä georgialainen hatsaburi-leipä erinomaista. Se oli littana, vaaleasta taikinasta tehty leipä, jonka päällä oli runsaasti maistuvaa, rasvaista juustoa.

Erilaisia kattauksia tunnelmallisessa ravintolassa