Sivut

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Musta risotto seepiasta ja aqua alta

Juttelin tuossa muutama postaus sitten kasvisten kauneudesta. Tätä seepiaveijaria käsitellessä mietin, ettei se minun kauneuskäsitykseni mukaan olisi kovin korkealla merenelävien missikilvassa. Sen sijaan hänen sisäinen kauneutensa kruunaa komeasti ainakin pastat ja risotot.

Seuraavan risoton ohjeen Pastapää löysi netistä. Noudatin sitä prikuulleen. Jotain jäi kuitenkin puuttumaan. Ohjeessa esimerkiksi lisätään riisi vasta viininkin lisäämisen jälkeen. Tämä tuntui minun tottumukseeni oudolta. Seuraavalla kerralla kuuntelen enemmän sisäistä ääntäni, ja lisään riisit kuullottumaan heti mustekalan jälkeen. Ehkä tomaatin ja musteen voisi yhdistää jo ennen risottoonkin lisäämistä. Nurinoista huolimatta hyvä ja erilainen risotto, jota tarjotaan täällä Venetsiassa monessa ravintolassa. Persilja tuo mukavaa raikkautta ruokaan. Eikä tämä olisi pöhkömpää Halloween tarjottavaakaan, jos sitä sillä silmällä katselee ;).

Risotto al nero di seppia
Musta risotto seepiasta

seepia-mustekala (ja mustetta lisäksi)
risottoriisiä reilu pari desiä, meillä Vialone nano
noin litra kala- tai simpukkalientä
sipuli pilputtuna
1 valkosipulinkynsi
lehtipersiljaa
1 dl valkoviiniä
oliiviöljyä
tomaattikastiketta, meillä passattua tomaattia
suolaa
pippuria

Perkaa seepia kalmarin tavoin . Seepian ”luu” on kovasti erilainen kuin kalmarilla (ja muistuttaa ulkonäöltään kovasti pikkuhousunsuojaa eikö vain?).
Varo rikkomasta seepian sisällä olevaa mustepussia. Joskus se kuulemma on mennyt jo kiinniottaessa rikki, kuten nytkin, joten sinun osasi on vain pärrätä ettet saanut edes yrittää mustepussin pyydystämistä omin kätösin. Osta varalle mustekalan mustetta kaupasta pieninä annospusseina tai kalakauppiaaltasi seepiaa ostaessa, mikäli kielitaitosi riittää. Suomestakin mustetta saa, kuten tiedämme Veeran salapoliisityön ansiosta. Purkki vain on kooltaan melko iso ja arvokas, joskin pakastamisenmahdollisuuskin on.

Leikkaa seepia ohuiksi, lyhyiksi paloiksi.

Lorauta pannulle 8 ruokalusikallista oliiviöljyä ja paistele siinä pieniksi pilputut sipulit ja likistetty valkosipuli. Kuullota sipuleita hetki pannulla ja poista sitten valkosipuli. Lisää pannulle persilja ja mustekalapalat. Paistele näitä ihan hetki ja lisää sitten viini sekä muste. Lisää edelleeen riisi ja kaada sekaan myös tomaatti. Kauho lientä sekaan vähän väliä kun seos alkaa käydä kuivaksi. Kun riisi on al dente, eli kypsä mutta purutuntumaakin vielä on, laita pannu syrjään. Nestettä saattaa jäädä. Tarkista makua vielä suolalla ja pippurilla. Tarjoile heti.

Hauskana vinkkinä reseptin kirjoittaja kertoi, että risotto tarjotaan Sisiliassa ricottajuusto- ja tomaattikastikehuipulla koristeltuna. Näin se esittää Etnaa lumihuippuineen, kun laava valuu kraaterista ulos.

Loppuun vielä vetisiä kuvia San Marcon aukion liepeiltä kun vesi nousi taas laguunista. Jos jotain positiivista haetaan, heijastukset esimerkiksi Dogen palatsin portailta ovat kauniit.


”Lauteet” pystytetään ajoissa ennen aqua altaa turvaamaan kävelijöiden liikkuminen edes jotenkin.
Noita kirkkaanvärisiä ”muovipussisaappaita” saa ostaa turistikojuista kympin pari.



5 kommenttia:

  1. ihana Etna ;)

    Tollaset tarinat on minusta ihan parhaita. :)

    VastaaPoista
  2. Heippa,

    JIM:ltä tulee sellainen ruokaohjelma kuin Retkiherkkuja (en muista mikä ohjelma alkuperäinen nimi on, joten en löytänyt reseptejä netistä). Siinä kokki teki viimeksi musterisottoa, kalamarisalaattia ja kalamaripiffejä. Etenkin salaatti vaikutti herkulliselle, siihen tuli keitetyn (n. 20sekkaa per palanen) kalamarin lisäksi kirsikkatomaattia, rutkasti valkosipulia, kevätsipulia, oliiviöljyä jne... Tuo "esikeittäminen" esti muuten sen kipristymisen, mistä puhuitte viimeksi, kun olitte paistaneet kalamaria pannulla. Ohjelmassa kokki teki ristiviillot lihan pintaan, keitti ja paistoi nopsaan pannulla kauniin pinnan. Tosin se kipristyneen näköinen "pihvikin" oli hauska! Pihvit maustettiin oliivöljyllä ja sitruunalla.

    VastaaPoista
  3. Nelle: niin minustakin!

    sohvi: kiitos paljon näistä vinkeistä!

    juu, itsekin pidin kipristyneestä "pihvistä", mutta hyvä tietää jos suoriakin haluaisi.

    pidimme enemmän kalmarista kuin seepiasta. kalmarin ohuus miellytti enemmän suuta.

    VastaaPoista
  4. No nyt - mulla on kokonainen. Appa jee. Vähänkö yritän saada siitä jotain syötävää - saa pitää peukkuja.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat