Sivut

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

Pääsiäisen iloa

Pääsiäisemme kului oikein leppoisasti yhdessäolon ja rentoutumisen merkeissä Pastapään isän luona Savonlinnan liepeillä. Synttäreiden vieton ja strutsien katselun lisäksi puuhasimme ja maistelimme monennäköistä kiireettömän leppoisasti. Miten se puuhommienkin teko tuntuu mukavalta kun se on vapaaehtoista?
Makkaraa käristettiin jäälle tehdyllä nuotiolla. Taustalla napakelkkaillaan vauhdilla.
Miehet kävivät pilkillä saaden ahvensaalista keiton verran.

Poikamme piirsi pappalle kartan, jota seuraamalla löytyivät piilotetut, lapsiemme maalaamat Mignon-suklaamunat.


Pääsiäisaterialla nautiskelimme lammasta Stockan reseptillä valkosipuleja runsaasti lisäten. Kaupan pakastealtaasta ostettu paisti piti kalvojen poiston jälkeen kursia kokoon. Lopputulos oli ihan ok. Kahviliemeen lisättiin reippaasti hunajaa kun siitä suurustettiin kastike.

Lampaan kanssa maistuivat öljytyt, hunajaiset, pippurilla ja suolalla maustetut, uunissa pehmenneet sipulilohkot. Ajoitusongelmien johdosta loppupehmitys tapahtui mikrossa, onnistuneesti.
Väriä pöytään toivat myös keitetyt, hunajoidut porkkanapalat.

Lampaan kanssa pöytään katettiin myös raakana valkosipulivoissa paistettuja, pieniä perunakuutioita, jotka lopussa maustettiin pippurilla ja suolalla, sekä "kuorrutettiin" korppujouholla.

Jälkiruokana toimi pieni maisteluannos kaupan mämmiä kerman kanssa.

Seuraavana päivänä lampaanpaistia upposi paloina kaalin kanssa lihaliemeen. Kaalin pehmittyä seuraa tekivät myös porkkana- ja perunapalat. Mausteina oli meiramia ja laakerinlehtiä sekä pippuria ja suolaa.

Pastapään isällä on kodissaan leivinuuni, joka lämmitetään aina pizzanpaistosessiota varten. Niin tälläkin kertaa. Nyt leivinuunia esilämmitettiin pari tuntia, jolloin tiilistä muurattu uuni oli kauttaaltaan lämmin. Silloin leivinuunin lämpö säilyi korkeana hiilloksen alaspudottamisen jälkeenkin, vaikka paistotarvetta oli kuudelle pitsalle.
Pääsiäispupu oli piilottanut lapsille ulos ihan VALTAVAN kokoiset suklaamunat. Mitenköhän suuri itse piilottaja lie ollut...?!


Papan luona myös saunotaan joka ilta, mutta sattuneesta syystä tästä ei ole kuvamateriaalia :).

Kotiin matkatessa autossamme tuoksui pappan mukaan antama uunituore leipä ja stereoista soljui ihanan äänen lukemana Vaahteramäen Eemelin sattumuksia. Heinolassa poikkesimme taukokahvilla lähiruokaan keskittyneessä Heilassa. Mehu kaadettiin kannusta laseihin, mikä säästää luontoa teille ja meille jos verrataan pillimehuun - pieni juttu, mutta teki vaikutuksen meikäläiseen. Sitä paitsi kolmen marjan mehu oli hyvää! Maittavasta piimäkakkupalasta riitti maistiaispalat koko perheelle. Heilan ravintolan menun tutkiskelu sai veden nousemaan kielelle. Etenkin Herkkulautanen Heilan tapaan jäi kaihertamaan mieltä.


Pitkät vapaat ovat ihania ja oman perheen kanssa rentoutuminen parasta ajanviettoa!

4 kommenttia:

  1. Oi, teillä on jo makkaraakin paisteltu! Meillä taitaa jäädä moinen siihen, kunnes kelit lämpenevät +15:sta ja ilkeää nostaa pienen pinkin pallogrillimme ulkoilmaan. :) Olipa muuten muhkeat suklaamunat! Paljonkohan lie moisella painoa?

    VastaaPoista
  2. Dea: nuotiomakkarat ovat ihan oma juttunsa! puiden räiskyntä, nuotion tuoksu ja raikas ulkoilma ovat jotain aivan ihanaa!

    munien painosta en osaa sanoa. ne olivat kuitenkin onttoja, joten eivät ne niin hirmuisesti painaneet. yllätyksinä sisällä oli rubikin kuutio, ja toisessa pelikortit. suklaata on luonnollisesti syöty erissä, ei kerralla :)

    VastaaPoista
  3. Kivalta kuulosti teidän pääsiäinen.Strutsiko nuo suklaamunat oli muninut......

    VastaaPoista
  4. Yaelian: no sinäpä sen sanoit! strutsi sen on täytynyt olla! tyttömme huusi kylläkin: "Kauhee muna! Dinonmuna!"

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat