Piipahdimme eilen koko perheen voimin Helsingin Silakkamarkkinoilla. Kerta oli meille ensimmäinen, mutta ei takuulla viimeinen. Tapahtuma oli oikein mukava ja herkullinen, varsinkin kun osuimme sadekuurojen rakoon.
Reima ja Pirjo Salosen kojusta oli PAKKO hakea Silakrysäyksessä loistaviksi todettuja Silakkapasteijoita. Ohra-silakkatäytteiset leivonnaiset ovat hurjan hyviä koko perheen mielestä, joskin Jukka yritti latistaa hieman tunnelmaa toteamalla etteivät nämä nyt ylistämisen arvoisia ole. Ovatpa!
Porissa muutaman vuoden asuneina on hieman häpeällistä tunnustaa, ettei nahkiainen ole ollut meille tuttu juttu. Vaan nytpä on. Vaan eipä ollut kummoista. Tämä veijari oli kyllä paistettu, joten savustettuja täytyy vielä maistaa ennen lopullista tuomiota.
Julkkiskokit taisivat höpöttää enemmän kuin kokata. Rento meininki tuntui hepuilla olevan.
Lapset pitivät silminnähden eniten ilmapalloista ja Hyöky-laivaan tutustumisesta.
Monenmoista tuotetta löytyi kalojen ja tyrnin ympäriltä. Mukaan lähti Camillan Kalaherkun Mustaherukkasilakkaa, jonka huomasimme tätä kirjoittaessa voittaneen vuoden Silakkayllätyksen ensimmäisen palkinnon. Mustaherukka maistuu silakoissa selkeänä, kirpsakan makeana makuna. Ajattelimme itse käyttää tuotetta ainakin alkupalana. Olen aiemmin jo ajatellut kokeilla silakoiden marinoimista mustaherukoilla, joten näitä kaloja täytyy maistella oppimisenkin näkökulmasta. 
Illalla vielä herkuttelimme pyhämaalaiskalastaja Seppo Saaren kojusta ostetulla palvatulla kirjolohella muussin ja mustaherukkasiirapin kera. Kertakaikkisen loistava ateria sateisen päivän päätteeksi. Silakkamarkkinat jatkuvat aina 10.10 asti, joten sinne vaan jos et ole vielä käynyt!
Vanhempani aivan erityisesti mainostivat, että Reima Salosen silakat ovat parhaita (heillä siis jo useamman vuoden otos markkinoilta), joten osuitte ilmeisesti aivan oikeaan osoitteeseen! =)
VastaaPoistaMukava postaus. :-) Uskomatonta, että en ole kertaakaan saanut itseäni raahattua tuonne markkinoille, vaikka ne olisivat niin lähelläkin. Häpeällistä! Tuo Sami Garam on kyllä nykyään joka paikassa...
VastaaPoistaMustaherukkasilakka kuulostaa tosi houkuttelevalta. Tykkäsittekö itse kovastikin?
Mä kyllä menin aina vielä Helsingissä asuessani silakkamarkkinoilla ja nytkin olisin siellä niin mielelläni jos voisin....Oi miltä herkulta näyttää tuo silakkapasteija,nam!
VastaaPoistaJa nahkiaiset savustettuna ne vasta herkkua ovatkin,kokeilkaa niin huomaatte....
Emma: Saloset ovat tuttu pari Silakrysäyksistä, joka on siis kesätapahtuma Taivassalossa. Säilykkeitä emme ole pahemmin maistaneet, mutta nuo pasteijat ovat hurjan herkullisia! Lapsetkin syövät hanakasti. (Itseasiassa viimeksi Silakrysäyksessä tuli hiukan kinaa viimeisestä palasta). Taisivat muuten Saloset saada palkintojakin tänä vuonna tuotteillaan.
VastaaPoistaHippu: joko häpesit riittävästi ;).
Mustaherukka on meillä makuna nyt tosi "in". siitä on tehty siirappia, sinappia ja hyytelöä. Jälkimainittua on tungettu sitten kakkuihin, juuston kanssa...Silakatkin olivat tosi tosi hyviä. Alun makeus oli hieno!
Me olemme näissä silakkaherkuissa ihan vasta-alkajia. Oikeastaan olemme päässeet hopeakylkien makuun marinoituna vasta tänä kesänä. Varma merkki taas vanhentumisesta ;).
oho Yaelian, naputeltiin samoihin aikoihin.
VastaaPoistajuu, päätettiinkin rouskuttaa menemään nahkiaisia joskus vielä savustettuna. niitä niin ylistetään herkkuna. Wikipedian esittelemä kuva (linkki tekstissä sanan nahkiainen kohdalla) on kyllä aika höpö :).
tuo silakkapasteija ei luulisi olevan vaikea saada kasaan. heh :).
Ihan asian vierestä. Mainitsit, että olette asuneet Porissa, niin minäkin :) Tosin muutin sieltä pois jo v. 2000, te varmaan olette asuneet siellä vasta sen jälkeen, vai kuinka?
VastaaPoistaAuli: me muutimme Jukan kanssa Porista pois 2001, muistaakseni.
VastaaPoistakaupungista jäi monia mukavia muistoja opiskeluajoilta. sanottakoon näin että silloin ei keskitytty niinkään syömiseen ;).
Mä en tykännyt kauheesti nahkaisista kun maistin. Vaikka olivatkin savustettuja. V ja A syövät niitä ihan hurmoksessa - A syö jopa otuksien päät. Minä taistelin alas kaksi nahkiasita viime syksynä. Sanovat että vaatii n. 3 maistamiskertaa, ennenkuin suu tottuu makuun. Saapa nähdä. :)
VastaaPoistaMusta ne savustetut nahkiaset maistuvat jotenkin kuin kalasta tehdyltä (tai kalanmaksaöljyiseltä?) verimakkaralta ...tai jotain. Brrh.
ja siis kalasta ja verimakkarasta pidän kyllä erikseen kummastakin...
Nelle: mä en tykännyt oikein naksiaisen suutuntumasta, liian tiivis. mutta mä aloitinkin päällä. ja samalla mielikuva siitä kun se luuhaa merenpohjia ja syö mitä syö...no niin syö moni muukin syötävä, mutta...:) täytyy tosiaan kokeilla toistamiseen.
VastaaPoistaNuo mustaherukkasilakat ovat ihan emähyviä! Ostakaa ensi vuonna (tai vielähän sinne tänäkin vuonna ehtii) Hellströmin veljesten punajuurisilakoita - taju lähtee, ovat niin nannaa!
VastaaPoistaMä en muuten KESTÄ tuota Pekkalan Jannea ja sen puujalkavitsejä, yak! Garamkaan ei kyllä kuulu julkkiskokkisuosikkeihini, mutta Pekkalan rinnalla hän vaikuttaa liki siedettävältä *puistatus*
mä voisin tykätä punajuurisilakoista, Jukka ei niihin juureksen takia koskisi. upea värikin niistä tuli, katsoin köökissäsi.
VastaaPoistaMaitoitko sinä noita pasteijoita? ylihyviä, suosittelen!
minä näen nuita julkkiskokkeja niin olemattoman vähän kun en telkkaria katso, joten tunteita ei ehdi muodostumaan oikein minkäänlaisia. Paitsi Henri on ihana...:)