Amelien jäljissä Pariisin maisemissa 2/3

RA-KAS-TAN Amélie elokuvaa.

Jos et ole sitä vielä nähnyt, suosittelen lämpimästi! Amelie-leffa on kokoelma pieniä, kauniita kuvia ja yksittäisiä, mutta toisiinsa nivoutuvia tapahtumia. Se on kertomus rakkaudesta, hyväntahtoisuudesta ja siitäkin, miten ilkeys palkitaan liian pienillä tossuilla ja puhelinnumeroiden pikavalintojen uudelleenohjelmoinnilla.

Elokuvarakkauteni takia raahasin perhettäni pitkin Pariisia, pääosin Montmartren kaupunginosassa paikasta toiseen huokaillen onnellisena: "Täällä se kaikki ihana tapahtui". Osa tapahtumapaikoista on niitä "perinteisiä" nähtävyyksiä, mutta toisinaan päädyimme ihanille pikkukujillekin, jonne tuskin olisimme muuten eksyneet.

Vaikka valokuvat eivät koskaan voi toistaa sitä tunnelmaa, jota paikanpäällä kokee, jaan tässä nyt elokuvan filmauspaikkoja teillekin. Elokuvassa viljellään kosolti suoranaisia osoitteitakin, joten paikat on helppo löytää. Myös täältä löytyy hyviä vihjeitä.

Elokuvan päähenkilö, Amelie Poulain, työskentelee Brasseriessa nimeltä Cafe des 2 Moulins. Paikka löytyy helposti Rue Lepic:n ja Rue Cauchoisin kulmasta.

Paikka on aika eri näköinen kuin elokuvassa, eikä tupakkakauppaa esimerkiksi ole lainkaan. Tunnelma on silti paikallaan ja oudosti sitä odotti kanta-asiakkaiden pian ilmestyvän paikalle.

Listalta löytyy Amelian aamupala, mutta me valitsimme leivät. Jukka Croque Monsiurin ja minä Club Sandwitchin ranskiksilla. Lapset närppivät kuumuudessa annoksistamme ranskiksia. Molemmat setit olivat oikein hyviä, pääosin maistuvan juustonsa ansiosta. Olimme jotenkin yllättyneitä, että tällaisessa "turistirysässä" saa oikeasti hyvää ruokaa.

Vessan sisustusta. Seinältä löytyy mm. puutarhatontun lähettämiä Polaroid-kuvia maailmalta (54:30). Ne saivat minut aikoinaan nauramaan ääneen elokuvateatterissa.

Leffan vessakohtaus (1:03:15) ei nyt toistunut, uteliaille kerrottakoon. (Lapset olivat mukana) .

Jälkiruuaksi valitsimme itseoikeutetusti Créme brûléen.

Hän (Amelie) nauttii elämän pienistä iloista kuten... (11:54) Créme brûléen pinnan murtaminen teelusikan kärjellä.

Notre Dame liittyy myös olennaisesti Amelien elämään. Tytön äiti nimittäin kuolee etuovella jäädessään itsemurhahyppääjän alle.

Sacre Coeurin kirkon portaat ovat hyvin suunnitellun valokuvakansion palautuskohtauksen näyttämönä (1:09:42). Portaiden alapäästä löytyy leffassakin nähty venetsialaisin kuvin koristeltu karuselli, jossa lapsemme kävivät pyörimässä hevosten selässä parin euron edestä.

Rue des Trois Freresiltä, Pass des Abbessesin kulmalta löytyy Amelien käyttämä vihenneskauppa. Se ei vain valitettavasti ollut auki vierailuhetkellämme.


Vihanneskaupan apulaisena on sympaattinen Lucien. Amelie pitää hänestä ja siitä miten hän käsittelee jokaista endiiviä kuin haurasta arvoesinettä. (18.06).
Tähän Lamarckin metroasemalle Amelie saattaa käsikynkässään sokean miehen kuvailtuaan ensin tälle kadun tapahtumia (33:35).

Elokuvan kohtauksia on kuvattu myös Gare de L'estin ja Gare du Nordin rautatieasemilla. Esimerkiksi pätkä jossa Amelie kävelee puutarhatonttu kainalossaan (38:20) on kuvattu näiltä paikkein pohjoisella asemalla.

Oikein hyvä kuvaus Amelie-leffasta on lausuttu Kati Sinisalon suulla:" --- elokuva väittää ihan pokkana, että elämä on ihanaa".


Vastaavantyylisiä kiertokävelyitä olemme harrastaneet myös Venetsiassa. Toinen tallattiin kummitustarinoiden innoittamana, toinen Donna Leonin dekkareiden perusteella.