maanantai 9. maaliskuuta 2009

Aavemaisemia ja pinaattilisäke

Aloitetaan simppelillä, mutta minua oivalluksenomaisesti ilahduttaneella pinaattilisäkkeellä, josta siirrytään sitten pian karmaisevampiin kuviin ja kuvitelmiin...

Olen aiemmin ollut aika laiska tuoreen pinaatin käyttäjä. Pakastettuna sitä on uponnut useasti lettuihin - lapsemme rakastavat pinaattilettuja- mutta muuten käyttö on ollut olematonta. Se kuitenkin muuttui Venetsiassa.

Tämä helppo ja maukas setti syntyi kädenkäänteessä, jahka oli saanut pestyä pinaatit valtavasta hiekkamäärästä puhtaaksi. Parhaimmillaan lisäke oli lohen kanssa, mutta kanankin kanssa menetteli. Ohje löytyi Maarit Enkovaara-Astraldin kirjasta ”Intohimona Italia”.

pinaattia tuoreena
rusinoita (liotettuna tai meidän tyylillä ei)
paahdettuja pinjansiemeniä
voita paistamiseen
Paahda pinjansiemenet kuivalla paistinpannulla.

Pese pinaatti huolellisesti (voit poistaa lehtiruodit mutta minä en niin tehnyt koska olivat sen verran hentoisia) ja laita sitten kattilaan. Kiehauta lehtiä huuhteluvedessään niin että painuvat kasaan. Tämän voit tehdä hyvissäajoin ennen tarjoilua. Kun ruuan aika tulee, paista vielä pinaatti nopsaan pannulla voissa, lisää siemenet ja rusinat. Siinä se, noin helppoa! Ja namia!

Sitten siihen aavemaiseen osuuteen, hu huu...! Libreria Del Campolta Dorsodurosta löytyi kirja "Venetian legends and ghost stories - guide to places of mystery in Venice". Vaikka näen painajaisia karmaisevista tarinoista, jokin niissä vetää puoleensa. Pakko opus oli ostaa ja lähteä taas kiertelemään kameran kanssa, VALOISAAN aikaan :). Minulla on liian vilkas mielikuvitus, tiedetään... Kirja vie moniin sellaisiin paikkoihin, joihin "perusturisti" ei ehkä muuten päätyisi.
Tänne en menisi pimeällä, niin naurettavaa kuin se onkin. Tarina tähän ahtaaseen sotoportegoon liittyen löytyy nimellä "The death shawl".
Nämä leijonapatsaat taas liittyvät linkin takaa löytyvään tarinaan "The invisible beasts".


"Kuoleman kuja", jossa legendan mukaan teloitettiin "epävirallisesti" ne, joita kymmenmiehistö (Dogen ohella päättävä elin Venetsiassa aikoinaan) piti vaarallisena. Mene ja tiedä totuudenperäisyydestä, mutta mikään houkutteleva calle ei ole.

Tähän San Pietron kirkkoon liittyy tarina sulhasesta, joka kuolemankin takaa tuli vaatimaan vielä elävän, mutta hänelle lupautuneen morsiamen kättä.


Tämän patsaan kummitustarina oli oikeastaan ihan älytön, mutta tykkäsin itse patsaasta. Minusta se on hieno, koska siinä on yhdistetty sammaleista luonnonkiveä ja veistoksia.

Tähän sydämeen liittyy tarina merimiehestä joka pyydysti merenneidon. Jos rakastavaiset koskevat tiilisydäntä samaan aikaan, heidän rakkautensa kestää ikuisesti... Naura vaan, mutta ei kai siitä haittaakaan ollut :).

The palace that kills on uskomaton tarina siitä, miten yhden Canal Granden varrella olevan palatsin omistajia seuraa uskomaton kirous...

6 kommenttia:

  1. Oi nam! Mä oon tuorepinaatin suurkuluttaja, käytän yleensä sellaisenaan salaatteihin ja joskus höyrytän muiden vihannesten kanssa. Tuota tyyppaan, ves tulee kielelle jo :-P

    VastaaPoista
  2. toi on kyllä hyvää, oon tehnyt muutaman kerran - ohje löytyy myös kirjasta oliiviöljy, kirjoittajaa en just nyt jaksa tarkistaa :)

    Mä olen myös vähän turhan herkkis kaikilel kunmmitusjutuille, niin että täytyy varmaan odottaa aamuun enennkun uskallan seurata noita kaikkia linkkejä ;)

    VastaaPoista
  3. Jänniä kummitustarinoita! Ja nuo mustavalkoiset kuvat sopivatkin juuri sellaisiin...

    Pinaatin suurkuluttaja tuli mustakin täällä,kun tuoretta saa niin helposti ja halvalla.Suomessa tuli enemmin käytettyä pakastepinaattia.

    VastaaPoista
  4. Jos söisin pinaattia, tekisin tuota lisuketta kaikelle. Ruokavieraille on tullut tehtyäkin, ja kaikki ovat tykänneet, mukavaa et tekin sen löysitte.
    Ja vielä kerran bentornati a casa!

    VastaaPoista
  5. Pinaattiresepti kuulostaa hyvalta, kokeilenkin sita tanaan, kun sattuu olemaan kaikki aineet kaapissa :)

    VastaaPoista
  6. kiva että langoilla on muitakin pinaattifaneja!

    ylimuuli: häyrytystä en olekaan kokeillut, vielä :) ajattelin ennen että pinaatin esikäsittely on jotenkin tosi hankalaa, mutta olen onneksi viisastunut siitä.

    Nelle: ehkä nuo kummitusjutut menee toisaalta nyt ihan helpostikin höpö-höpöksi kun on niistä paikoista maantieteellisesti niin kaukana ;)

    Yaelian: n mustavalkokuvissa apinoin kirjaa, mutta totta, ne sopivat kummitustarinoita kuvittamaan.

    Veera: juu, oli mukava löytö! Grazie mille (nyt kun olen eilisestä viisastunut mitä tuo tarkoittaa ;))

    Susa: se sunkin versio oli kyllä oikein oivan kuuloinen ja kokeilen sitä varmasti jonain päivänä.

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat

Blog Widget by LinkWithin