Sivut

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Loistava mesiangervo

Nyt tuli löydettyä loistava villikasvi, jossa on ihan omanlaisensa, huumaava maku. Mesiangervo, tai paremminkin sen kukat, tuovat ruuan seassa maullaan mieleen lapsuuden. Mieleeni piirtyi jo tuoksusta kesät Kustavin Kalliorannassa ja maku johdatti aina vain pidemmälle muistoihin. Siellä minä istuin siskon kanssa ison kiven vierellä jäkäläisellä kalliolla, kun aurinko porotti ja luonto tuoksui. Sillä aikaa mamma paistoi lettuja tai oli juuri hakemassa kynää ja paperia sanapelejä varten. Tuntuikin tosi hassulta, kun vieraamme jolle tarjosimme tätä herkkua, sanoi heti sen tuovan mieleen lapsuuden.
Mesiangervo on helppo tunnistaa ja kiitollinen kerätä, kun koko latvus on pientä kukkaa täynnä. Itse kuivasin kasvia jääkaapin yläpuolella olevassa tilassa varsineen päivineen muutaman päivän talouspaperilla vuoratun uunipellin päällä. Samassa paikassa kuivatan kuivurin puutteessa myös muut (villi)yrtit. Parin päivän kuluttua ravistin ja rapsutin varresta irti kukat ja säilöin lasipurkkiin.

Sami Tallberg kertoo Villiyrtti-kirjassaan kukan aromien intensiteetin voimistuvan selkeästi kuivattaessa. Tallberg opastaa uuttavansa kukkia hiukan lämmenneeseen maitoon yön yli ja siilaavan lopputuloksen aamulla painelulla varmistaen.

Anne Paalo taas vinkkaa Kukkaruokaa-kirjassaan mesiangervon kukkien sopivan siroteltavaksi salaatteihin ja jälkiruokiin. Hän vinkkaa kukkaa myös keiton mausteeksi.

Me päätimme kokeilla kukkaa ensi kertaa simppelisti kermavaahtoon. Tuloksena oli ihanan makuinen, lapsuudenkesiin johdatteleva kaunispilkutteinen vaahto. Jäin miettimään, mikä tulos olisi ollut Tallbergin uuttamismenetelmällä.

huom! Aspiriiniallergisille mesiangervoa ei suositella.

MESIANGERVOKERMAVAAHTO

Vatkaa kuohukermaa vaahdoksi. Mausta sokerilla ja ripsuttele joukkoon varoen pari hyppysellistä kuivattuja mesiangervonkukkia. Huumaavan hieno maku tulee jo todella pienestä määrästä, joten maistele maku varovasti kohdilleen.

Me nautimme kermavaahtomme muurinpohjalettujen kera, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

7 kommenttia:

  1. Joskus lapsuudessani vanhempani innostuivat kuivattamaan mesiangervoa, jota kasvaa Kesäkodin lähettyvillä. Mutta voi, ihanat kukat olivat täynnä pieniä mustia ötököitä. :(

    Tuotapa salaattivinkkiä voisinkin hyödyntää jos kukkivia angervoja löytyy vielä ensi viikonloppuna.

    VastaaPoista
  2. Molemmissa kirjoittamanani jutun kirjoissa vinkataankin laittamaan kukat kuivumaan paikkaan, josta öttiäiset pääsevät lentämään pois, esimerkiksi huoneeseen joss aon ikkunat auki. Poimimani kukat eivät sisältäneet hyöteisiä kuin ihan muutaman. Johtuneekohan siitä että suurin osa kukinnoista oli jo lakastumaan päin.

    Suosittelen maistamaan. Maku oli vaikeastikuvailtavan ihanaa!

    VastaaPoista
  3. Mesiangervo on mullekin tuttu kasvi ja sen tuoksukin on ihana.Seuraavan kerran Suomessa pitää ehdottomasti laittaa talteen....

    VastaaPoista
  4. Yaelian: Kiva jos tästä oli vinkiksi sinulle! Maku on todella hieno! Kukissa on myös luonnon aspiriinia.

    VastaaPoista
  5. Heippati hei!
    Luin vanhoja kirjoituksia ja huomasin että olette käyneet ihan minun kotikontujen nurkilla. Meiltä ei ole Köyliöön kuin n.20-25km eli melkein naapurissa kävitte ;)
    Teillä on ihana blogi, tätä on ilo lukea :) ainoa huono puoli on että lukiessa tulee hirrrvee nälkä!

    Hyvää kesän jatkoa!
    Odetus :)

    VastaaPoista
  6. Ihana ruokablogi teillä. Eksyin tänne googlettaessani linkkejä Kiven Säästöpossuun. Itsekin olen Nummelasta :)

    VastaaPoista
  7. Kiitos Odetus kauniista sanoistasi! Juu, käymme Köyliössä silloin tällöin mummulassa.

    Hyvää kesän jatkoa sinullekin!

    terhi: Kiitos! Olipas hyvä maitotilavinkki omassa blogissasi!

    VastaaPoista

Nyt kiinnostaisi kuulla mitä sinä tuumaat