Viime vuonna pääsin 10+Kiehuu-projektin järjestämään Villiyrttipäivään, jonka innostuttamana olen jatkanut tutustumista noihin hienoihin luonnon tarjoamiin raaka-aineisiin. Nyt se helpottui huomattavasti, kun Carelian keittiöpäällikkö Sami Tallberg on koonnut vinkkejään Villiyrtti keittokirjaksi. Juhannuksen alla kuluvaa vuotta julkaistu Villiyrtti keittokirja on mielestäni loistoteos ja ymmärtääkseni Suomen oloissa ainutlaatuinen. Näpsäkänkokoinen, helposti luontoonkin mukaanotettava kirja listaa 51 erilaista syötävää villikasvia. Kaikista löytyy havainnollinen tunnistuskuva ja ruokaresepti.
On totta mitä maailmallakin paljon työskennellyt ravintola-alan ammattilainen sanoo kirjansa johdannossa: villikasvien käyttö verrattuna kasvatettuihin on erityisesti mielenkiintoista. Tallberg haluaa myös ravistella ihmisiä näkemään uudestaan upeat luonnonkasvit, eikä "vain" korvikkeina kasvatetuille vaan upeina raaka-aineina.
Reseptejä Villiyrtti keittokirjassa on sisällysluetteloa runsaammin, sillä kunkin kasvin kohdalla Tallberg antaa muitakin käyttökohdevinkkejä. Reseptit eivät ole sitä ihan perushuttua, vaan mielenkiintoa kutkuttavia kuten "Mäntyvartaassa grillattuja karitsanmunuaisia" tai vaikkapa "Keitettyjä takiaisenvarsia ja hollanninkastiketta". Keittokirjaan on myös näppärästi listattu villivihreiden sesonkikalenteri ja säilöttäväksi kelpaavat villikasvit.
Kasvien tunnistus- ja maisemakuvat ovat Jouko Lehmuskallion kokoelmista. Mies on ollut perustamassa useilla kielillä selailtavaa, hyvin informatiivista Luontoportti.fi sivustoa, josta löytyy tarkempia tunnistusohjeita ja esimerkiksi hakutoiminto kun haluat tunnistaa jonkin kasvin.
Reseptien kuvat on ottanut yhtä lukuunottamatta Tommi Anttonen. Tykkään kuvien asettelusta ja astioiden sekä taustan rustiikkisuudesta. Tummasävytteiset värit vain syövät paikkapaikoin kuvien lopullista terävyyttä. Rustiikisuus on siis ollut hyvä valinta, sillä hienostelussa mainittu asia olisi varmasti korostunut.
Tallbergin Villiyrtti keittokirjasta sain vastauksen muutamaan itseäni kiusanneeseen kysymykseen: ketunleivän hennonkauniita, valkoisia kukkia voi syödä myös ja isomaksaruoho (jota lapsena naapurinmuksujen kanssa mutusteltiin kalliolla) on ihan oikeastikin syötävä herkku.
Kokeilulistalle menevät etunenässä isomaksaruoho, maahumala (jota anoppi kertoi löytyvän heiltä) ja mesiangervo. Erityisen kutkuttavana koin myös pihasaunion mansikoiden parina ja mustaherukanlehtiin kiedotun paistetun Vanha Vilho-juuston.
Kirjassa kehuttua kurtturuusun ja raparperin yhdistelmää on jo testattu ja hyväksi koettu, mutta siitä lisää myöhemmin.
Tuo pitää sitten hankkia seuraavalla Suomen reissulla.Kiitos myös tuosta linkistä.Kiertelin vähän metsää loman loppuvaiheessa mutta kun en tunnistanut kasveja niin....no ensi kerralla sitten.
VastaaPoistaTäällä tunnen joitakin villikasveja ja käytänkin niitä ahkerasti talvella (jolloin niitä täällä on,nyt on vaan kuivaa...)
Kuulostaa kiinnostavalta ja kirjan aukeama näyttää hyvältä. Paljon olisi herkkuja luonnossa. Tuosta Luontoportti-sivustosta olen tykännyt kovasti, en olisi arvannut että keittokirjan tekijä on siinäkin mukana!
VastaaPoistaYaelian: niinkuin tavatessa puhuttiinkin, villikasvien keruuta on aika hankala aloittaa jollei ole hyvää opusta tai opasta tunnistamiseen.
VastaaPoistaItse sain kirjan viikon juhannuksen jälkeen. En ole vielä lähtenyt metsään tai niityille sen kanssa, mutta uusia ideoita olen kyllä jo saanut.
pinea: tässä vaiheessa tuntuu että hurjan paljon, kun ei vielä montaa tunnista!
Tuo Luontoportin Jouko Lehmuskallio on siis antanut kuviaan ja tietoaan Sami Tallbergin käyttöön. Hän on ollut varmaan oikein passeli auttamaan tällaisen kirjan synnyssä.
Kas, tutustuttavien keittokirjojen pino vaan kasvaa. Jos nyt oikein tajusin, niin tämä ei ilmeisesti ole vieläkään sentään se kaipaamani modernisoitu versio Toivo Rautavaaran Mihin kasvimme kelpaavat -oppaasta?
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Kuulostaa tosiaan mielenkiintoiselta, alkaa varmaan nähdä puskat ja pihat ihan uudessa valossa :)
VastaaPoistaMuistan kun nuorena olin ihan järkyttynyt kun äitini keräsi voikukan lehtiä pihalta ja laittoi salaattiin, olin ihan varma että me kaikki kuollaan :D
Malitsu: en usko tämän olevan se. tämä kirja on ihan oma teoksensa, jossa villiyrttejä/-kasveja on sovellettu nykykeittiöön ansioituneesti. Käyttökohteikis Tallberg on toivonut sekä ammatti- että kotikeittiöt.
VastaaPoistaJytis: no tiedätkö: tänään töihin polkiessa huomasin ekaa kertaa matkan varrelle osuvan mesiangervoa. ne eivät vain ole oikein poimintakuntoisia kun sijaitsevat turhan lähellä autotietä.
äidit :D
villiyrttikeräilyreissu joku päivä?
Hahaa, sun pitää alkaa varaamaan enemmän aikaa työmatkaan että voi käydä puskissa jos alkaa himottaa :)
VastaaPoistaJoo ehdottomasti haluan tulla keräilemään! Ja hyvä että sulla on tuntemusta aiheesta, mulla nimittäin ei ja nää lapsuuden traumat vielä päälle..
Mahtava mainospuhe:) Muakin alkoi himottaa tuo opus... vaikka just törsäsin keittokirjoihin. :)
VastaaPoistaEnää tarvis lisää aikaa, että ehtis kokata kaikkia kivoja juttuja niistä kirjoista. Helle sulattaa aivot...
Jytis: joitakin tunnistan joo, mutta uskon että anoppilassa ja öitini luona vierailtuani hiukan enemmän taas. he eivät kyllä villikasveja suuhunsa pistä, mutta tunnistavat kasveja. tai kai ne pistäis jos tarjoais :).
VastaaPoistaNelle: jaahans, mitä siellä taas on ostettu :)? helteellä on hyvä syödä ulkona - kokeilin tänään ja toimi!
Tuo pitäisi kyllä hankkia itsellekin. Tunnistuspuolesta kun en ole varma niin erilaiset putket ovat esimerkiksi saaneet jäädä kasvaa rehottamaan.
VastaaPoistaKetturouva: Putkissa vaan on se ongelma, että ne tarvitsee TOSISSAAN tunnistaa, sillä sarjakukkaiskasvien joukossa on myös myrkyllisisä lajeja. Ja ne voivat kasvaa kelpojen joukossakin. Itseäkin haluttaisi tunnistaa ne kunnolla, sillä erilaisia putkikasveja tuntuu tosiaan kasvaa rehottavan siellä ja täällä!
VastaaPoistaNo niin, tarttui sitten mukaan heräteostoksena. Vaikuttaa oikein hyödylliseltä. Kokokin on kätevän kompakti, päinvastoin kuin valokuvallisissa keittokirjoissa yleensä. Mutta joku saisi opettaa kannen suunnitelleelle graafikolle oikeinkirjoitusta.
VastaaPoistaJa joku voisi opettaa mullekin tuota putkilokasvien tunnistusta ihan kädestä pitäen. En oikein luota taitooni tulkita kasvikirjoja.
Malitsu: kannesta mietin samaa, mutta liekö tyylittelyseikka? sisäsivulla sanat on meinaten kirjoitettu yhteen.
VastaaPoistamä olen kanssa samaa mieltä putkilokasveista. ne on pelottavia. ja ne kun olisi niin hyödyllisiä ja hyviä, mutta luottamus omiin kykyihin tunnistaa horjuu.