Mahtisienisaaliin kuivatusvinkkejä

Saatuamme 10 kiloa herkkutatteja olimme pienen ongelman edessä - miten kuivata sienet ilman kuivuria? Ja vaikka kuivurikin olisi ollut, ei tätä määrää olisi saanut mahtumaan yhteen koneeseen. Tatit voisi kyllä pakastaa paistamisen jälkeen tai ihan tuoreeltaankin, mutta se ei meidän kohdallamme ole vaihtoehto. Pakkastilaa täytyy meinaten varata erilaisia eläintenruhoja varten.

Päädyimme kokeilulinjoille. Totesimme kummatkin tavat toimiviksi, vaikkakin hitaiksi. Marttojen sivuilta opimme, että kuivauksen tulee tapahtua 35 - 40 asteessa. Jos lämpöä on yli 50 astetta, vesi irtoaa sienistä liian nopeasti. Tällöin sienet kypsyvät eivätkä enää pysty imemään itseensä nestettä.

Osan tateista kuivasimme kiertoilmauunissa. Lämmönsäätäminen oli helppoa, kun laitoimme digitaalisen paitomittarin anturin uuniin. Se hälyytti jos lämpötila meni yli 40 asteen, jolloin namiskasta säädettiin taas hiukan alaspäin. Luukkua pidettiin raollaan kosteuden haihtumisen vuoksi sijoittamalla maalarinteippirulla luukun ja uunin väliin.

Sienet oli siivutettu ja asetettu ritilöille uuniin. Ritilöitä lainattiin myös naapureilta, jotta saatiin lisää kuivatustasoa.

Kuivaaminen tällä tavalla kesti moooooonta tuntia (vaikea arvioida kuinka monta, sillä yöksi laitoimme kiertoilmakuivatuksen pois).

Toinen kokeilemamme kuivatustapa oli saunakuivatus. Jälleen tatit siivutettiin ja laitettiin löysästi keittiöpyyhkeiden ja talouspaperien päälle. Osa pyyhkeistä oli lauteiden päällä, toiset kuivatustelineen yllä jotta sienet olisivat suurinpiirtein samalla tasolla. Vinkiksi sitten että vessapaperi ei toimi - sitäkin kokeilimme talouspaperin loputtua. Sienet tarttuvat veskipaperiin kiinni kuivuessaan.

Jukka laittoi aina aika ajoin saunaa lämpiämään 45 asteiseksi ja otti sitten sen pois päältä. Sauna pysyi noin 40 asteisena kolmisen tuntia, jonka jälkeen Jukka taas pöräytti sen päälle noin vartiksi. Näin meni muutama vuorokausi (öitä ja työssäoloja lukuunottamatta).

Teimme tosin (kuvassakin havaittavan) virheen, että laitoimme jo melkein kuivanneiden tattien joukkoon tuoreita tatteja kuivumaan. Jo kuivanneet sienet imivät itseensä kosteutta ja niiden kuivaaminen kesti taas kauemmin. Laittakaa siis kaikki sienet kuivumaan samaan aikaan.

Viimeiset nahkeat sienisissit, paksuimmat siivut, laitoimme vielä jääkaapin ylätilaan rapsakoitumaan. Saunaa ei viitsinyt lämmittää enää parin ritilällisen verran.

Kmsu ilmaisi hyvin Kettuterroristit-blogissaan, että tatit ovat riittävän kuivia, kun ne murenevat käsiin. Me olemme tykänneet sulkea kuivatut sienet tiiviisiin lasipurkkeihin, mutta kuulemma paperipussikin toimii.

Kuvassa on tämän vuoden sienisaalista lukuunottamatta tietysti jo napaan popsittuja. Vasemmalla ovat sauna- ja uunikuivatut herkkutatit. Kauneimmat siivut säilöimme kokonaisina löysästi matalaan rasiaan, muut sulloimme tiukasti palasina lasipurkkeihin. Oikealla ovat Köyliöstä saalistetut haperot, jotka kuivasimme siellä anopin kuivurilla. Mukaan kuvaan ovat päässeet myös lahjaksi Valkeakoskelta saadut kanttarellit, jotka kuivuivat helposti ihan jääkaapin ylätilan lämpimässä ritilän päälle asetettuna.

Ketun keittiössä on muuten kuivattu sieniä kauniisti nauhaan ripustamalla.

Sieniin liittyen vielä: täällä on hyviä tunnistuskuvia ja -tekstejä sieniin liittyen.

Seuraavassa postauksessa jo muuta kuin sieniä.