Paneroidessani tässä yhtenä päivänä possun ulkofileitä tuijottelin samalla lasipurkkeja, joiden sisälle olimme sulloneet kuivattuja sieniä. Mietin josko sienet voisi murskata morttelissa ja leivittää niillä jotain.
Tänään tartuin tuumasta toimeen kun ostimme Nummelan torilta pikaruuaksi islantilaista nieriää. Ajattelimme paistaa kalat nahkoineen pannulla - minkä sitten teimmekin, mutta yhden kalapalan säästin sienipanerointikokeilua varten. Ja voi miten hyvä kokonaisuudesta tulikaan! Sienet maistuvat selkeästi kalan rapsakassa pinnassa. Isomaksaruoho toi annokseen keveyttä, joskin myös ihanaa suutuntumaa. Kehäkukasta nipsityt terälehdet vielä kaunistivat annosta. Makua kukanosasissa ei juurikaan tällä tavalla erikseen ripoteltuna ole.
Osallistumme tällä kokonaisuudella Siskojen kuukauden ruokahaasteeseen "Alkupala metsästä", jota ei meidän haksahtaneisuudella voinut jättää väliin. Meiltä haksahtaneilta löytyy aihetta hipovaa villikasviasiaa tunnisteen luonnon aarteista - alta.
TATTIPANEROITU NIERIÄ
4-6:lle riippuen kalan ja palojen koosta
nieriä file
valkopippuria
suolaa
panerointiin:
vehnäjauhoja
1 kananmuna
pari kourallista kuivattuja tatteja
paistamiseen:
voita
tarjoiluun:
isomaksaruohon lehtiä
kehäkukan terälehtiä
(oliiviöljyä, sormisuolaa)
Paloittele nieriä file annospaloihin. Ripottele fileelle hippusellinen valkopippuria ja suolaa.
Murskaa kuivattuja tatteja morttelissa.
Laita yhdelle lautaselle vehnäjauhoja, toiselle kananmuna rakenne rikottuna ja kolmannelle tattimurskaa.
Nakkaa pannulle reipas nökäre voita sulamaan. Kun voi alkaa pikkuisen ruskistumaan, laita pannulle paneroidut kalapalat. Käännä, kun alapinta on kauniin ruskea. Paista, kunnes toinenkin pinta on kaunis.
Asettele kalapala isomaksaruohopedille, ripsi ympärille vielä kehäkukan terälehtiä ja halutessasi hiukan sormisuolaa sekä hyvää oliiviöljyä.
Nauti rapsakoista ja pehmeistä, metsäisistä mauista.
Varmaan maukasta! Mahtava idea paneroida kuivatuilla sienillä, niitä meidänkin kaapistamme löytyy (mutta koska en ollut itse heilumassa ämpäri kaulassa, niistä ei ole apua kuukauden haasteessa). Missä isomaksaruoho kasvaa? Esiintyykö se yleisesti? Luonnon rehuja olisi kiva osata katsella sillä silmällä ja hyödyntää keittiössä, ainakin siellä Suomessa jossa luontoa on vielä runsain mitoin jäljellä. Tehän asuitte jonkin aikaa täällä Italiassa; satuitteko kenties koskaan etsimän/löytämään luonnon anteja?
VastaaPoistaOh, huomasin juuri isomaksaruoholle omistetun postauksenkin. Kiitos!
VastaaPoistaSitruunainen: Niinkuin varmaan postauksesta huomasitkin, isomaksaruoho kasvaa kallioisilla paikoilla. Se on todella helppo tunnistaa ja sitä tuntuu kasvavan kaikkialla. Ja jos ei luonnosta löydy, monella suomalaisella on sitä puutarhansa kivikkoisissa osissa sulostuttamassa syksykukinnallaan.
VastaaPoistaAsuimme alkuvuodesta 2009 Venetsiassa, siellä pääsaarella, jossa metsät (kuten muutkin viheralueet) olivat aika kortilla. Ei siis villikasveilua siellä. Muutenkin olemme aika tuoreinnostuneita näissä asioissa.
Loistava idea paneroida kuivatuilla sienillä! Ja teidän villiyrtti-innostus (haksahdus) on ihaltavaa luettavaa :) Sitä mietin, että kun isomaksaruohossa ja komeamaksaruohossa on melko samantyyppiset lehdet. Onkohan komeakin syötävää? Myrkylllisyydestä ei ainakaan taimistojen kuvauksissa puhuta.
VastaaPoistaMahtava idea tuo sienillä panerointi! Täytyy pitää mielessä, kun kuivattuja sieniä on kaapissa monta purkillista.:) Pitänee tehdä pieni maistelukäynti kivikkomaahan...;)
VastaaPoistaTuo on ollut varmaankin mahtavan hyvää,ihana idea! Nieriä muutenkin on tosi herkullinen kala ja tuon paneroinnin kanssa varmaan ihan superherkkua!
VastaaPoistaHannele: Vaikka itse sanonkin, minäkin tykkäsin sekä ideasta että toteutuksesta. En kyllä osaa auttaa tuossa komeamaksaruohoasiassa, valitettavasti.
VastaaPoistakmsu: Uskon että sinulta kyllä löytyy! Oletkos löytänyt teiltäpäin herkkutatteja? olimme viime viikonloppuna köyliössä, emmekä löytäneet vakipaikaltamme kuin muutaman hassun. Muita sieniä sitten kylläkin.
yaelian: En muista maistaneeni nieriää ennen, mutta tykkäsin kovasti ja niin tykkäsi perhekin. Savustimmekin sitä vielä illalla.
Päivittäin olen tuossa tonttimme laidalla olevassa pikkumetsässä käynyt keräämässä sieniä. Sieltä löytyy yleensä mukavasti omiksi tarpeiksi rouskuja, haperoita, kanttarelleja, tatteja, orakkaita ja lampaankääpiä. Tänä syksynä siellä on ollut eniten rouskuja ja haperoita, mutta jonkun verran noita muitakin.
VastaaPoistaPari kertaa ollaan ehditty käydä muutama sienipaikkamme katsastamassa, ja tatteja täällä on kyllä harmillisen vähän. Mutta onneksi oma pihamme hieman on pelastanut tilannetta. Eilen juuri keräsin nurmikolta omenapuiden alueelta pussillisen voitatteja ja kuivuri hurisikin sitten koko illan niitä kuivaten. Voitatteja lähes joka vuosi pihallemme ilmestyykin runsaasti.
Edellispäivänä tein kuitenkin pihalla vieläkin paremman löydön. Viisi isoa ja täysin madotonta herkkutattia oli nurmikolle ilmestynyt kuusten viereen! Eipä ole ennen herkkutatteja pihassamme näkynyt, mutta en kyllä yhtään laita pahakseni.
Lähipäivien aikana pitää koittaa käydä taas vähän noita sienipaikkoja kiertämässä. Mustatorvisienipaikkammekin on vielä katsastamatta. Viikko takaperin käytiin keltahaarakaspaikallamme, ja siellä se iso keltahaarakas taas odotteli uskollisesti vakiopaikallaan.
On tämä aivan mahtavaa, kun metsään voi mennä ilmaiseksi tuollaisia herkkuja keräämään! Ruokapöytään saa suussa sulavia sieniruokia, sieniä kerätessä saa liikuntaa ja raitista ilmaa, mukavaa yhdessä oloa jne.
Metsäsienissä on ihan eritavalla makuakin kuin kaupan sienissä. Eilenkin tein pizzaa, johon laitoin sienisekoitusta, jossa oli kangasrouskua, haperoa, kanttarellia, tattia, orakasta ja lampaankääpää. Lisäksi raakaa perunaa ohuina siivuina sekä punasipulia. Mausteeksi yrttisuolaa, rosmariinia ja mustapippuria, ja voi kuinka hyvälle maistuikaan! Kaupan herkkusienistä ei saa lähellekään saman veroista!
Taisinpas kirjoittaa melkoisen romaanin, mutta aihe vain on niin mukaansa tempaava.;)
kmsu: oi, tontilla kasvavia tatteja! ihanaa kun kirjoitit pitkästi, minustakin/meistäkin aihe on mukaansatempaava.
VastaaPoistaMinäkin luulin löytäneeni viime viikonloppuna lampaankääpiä, mutta maistelutesti paljasti ne typäskääviksi :(.
Meillä ei kotona ole kuivuria, joten meillä hurisee uuni. Ja tiedätkös, koska tattisaalis oli niin valtaisa, osa sienistä pääsi saunaan :D.
Pizzazi kuulostaa mielenkiintoiselta - perunaakin. Voisikin koittaa tuota!
Minustakin on mahtavaa kun metsään voi mennä poimimaan sieniä virksityen ja saaden saalista. Ari kertoi Siskojen blogissa herkkutattien maksavan Kauppatorilla 29 euroa kilo, joten säästimme siis eilen 290 euroa. Metsästä ei vaan millään olisi raaskinut lähteä kotiin kun niin paljon sieniä jäi sinne vielä. siellä oli muuten keltahaarakkaitakin, mutta olivat vielä niin pieniä että jätettiin kasvamaan. Se näytti kyllä olevan jonkun muunkin apaja, joten ehkä sientä ei ole enää seuraavalla kerralla. Vaan mitäs tuosta, saatiinpahan upea saalis nyt - ja hauska metsäkeikka! (huomaan että nyt puhun jo seuraavankin postauksen asioista :) http://sillasipuli.blogspot.com/2010/09/mummulassa-vuorenmaan-markkinat-ja.html
Pizzazi :D tarkoitin tietty pizzasi
VastaaPoistaMeillä on "perintönä" tullut Evermatin kasvikuivuri 80-luvulta. Mutta edelleen se on kelpo apuri. Nytkin se on useamman päivän ajan hurissut, kun olen omenasiivuja kuivannut urakalla talteen. Ihan mahdottomia määriä siihen ei kuitenkaan kerralla mahdu kuivumaan, joten hyvinä sienivuosina on välillä ollut pakko keksiä muita kuivauskeinoja. Yksi hyvä konsti on ollut laittaa sienet uunipelleille talouspaperin päälle ja pellit saunan ja pesuhuoneen lattioille lattialämmityksen päälle.;)
VastaaPoistaRaakaa perunaa laitan usein muulloinkin pizzan päälle. Se kypsyy siinä kivasti ja tekee pizzasta entistä ruokaisamman. Kannattaa joskus kokeilla!
Kyllä on metsäsienillä hintaa! Eipä niitä noilla hinnoilla tulisi syötyä, jos ostaa pitäisi.
kmsu: oletko saanut tuolla konstein kuivattua myös tatit? kanttarellit ja suppilovahverot olen kuivannut jääkaapin ylävälitilassa, mutta tateissa tuntuu olevan hurjasti vettä. Uunissa kuivatus kestää k-a-u-a-n!
VastaaPoistaNo eihän noilla hinnoilla mitään kymmentä kiloa kieltämättä ostaisi ;).
Oi vitsi, kuulostaapa hyvältä! Mulla on vielä vähän viime vuotisia kuivattuja sieniä jäljellä. Mietin että voisin testata tätä paneerausta tofuun, voisi itseasiassa toimia oikein hyvin!
VastaaPoistaTatteja en ole kuivannut koskaan isoja määriä kerralla, ihan vain sen mitä kuivuriin mahtuu. Ja ne tosiaan vievät enemmän aikaa kuin muut sienet. Pannulle tuoreitakin nakattaessa niistä irtoaa roimasti enemmän nestettä kuin muista sienistä. Yleensä tatteja tuleekin enemmän pakastettua kuin kuivattua.
VastaaPoistaJytis: Ja on, usko pois! Toimisi varmaan hyvinkin tofuun.
VastaaPoistaMeilläkin on männävuotisia suppilovahveroita vielä, vaan tatteja ei kyllä ole ollut aikoihin.
kmsu: Uuni on surissut jo vuorokauden eikä loppua näy...työlästä, mutta palkitsee ruuantekohetkellä.
Me emme voi oikein pakastaa mitään minkä voi säilöä muullakin tavalla. Tuli juuri tilattua karitsa jahka teurastus koittaa ja pian pitäisi sijoittaa myös puolikkaaseen possuun. Nuo ruhot vievät aikamoisen tilan pakkasesta, vaikka kinkku voikin jäädä hotelliin Jouluun asti.
Kappas, nyt vasta tajusin että täähän oli ruokahaasteruoka! Pakko hehkuttaa siis vielä tääläkin että testattu on ja oli taivaallista! Ääni lähtee ehdottomasti tähän suuntaan.
VastaaPoistakiitos ja kumarrus tuestasi, rakas Jytis :)!
VastaaPoista